Viimeisin villitykseni: survivalismi - miten se näkyy elämässäni?

Lyhyesti kerrottuna survivalisti on henkilö, joka varautuu hätätilanteisiin tai muihin katastrofeihin (Wikipedia). Joillekkin saattaa heti muodostua mielikuva hullusta maailmanloppuun valmistautujasta, jolla on oma bunkkeri täynnä säilykeruokaa, vettä ja muita tarvikkeita. En nyt kuitenkaan ihan sillä tasolla sentään ole. En usko, että maailmanloppu tulee oman elämäni aikana, mutta uskon siihen, että erilaisia hätätilanteita ja/tai muita katastrofeja kyllä. Kun mietin mitä Suomessa voisi sattua, tulee mieleeni esimerkiksi pitkät sähkökatkot, myrskyt, ongelmia tavarantoimituksissa, lakot, tarttuvat taudit, terrorismi... Eihän mitään voi millään ennustaa, mutta kun miettii elämää vaikka 20 vuotta sitten, tätä päivää ja jos vaikka 60 vuottakin on vielä jäljellä, niin monenlaisia asioita on kerennyt tapahtua ja monenlaisia asioita tulee varmasti tapahtumaan. En ota tulevaisuudesta suurta painetta, mutta haluan pienillä asioilla varautua pahimman varalle. 

Miten survivalismi näkyy sitten elämässäni? 

Olisi ihanaa oppia tekemään erilaisia säilykkeitä pahan päivän varalle!

Kuva: Pixabay.

Ruoka: mielestäni jokaisessa taloudessa tulisi olla jonkin verran hyvin säilyvää ruokaa, esim. säilykkeitä, pastaa, riisiä, näkkileipää, hapankorppuja, pussikeittoja tms. vastaavaa. Vaikka mitään katastrofia ei koskaan tulisikaan, joskus voi tulla tilanteita että rahat ovat vähissä tai kauppaan ei syystä tai toisesta pääse. Lisäksi esim. pastaa ja riisiä käytetään usein monissa arkiruuissa, joten en usko, että mikään menee hukkaan. Olen siis tutkinut kaappejamme ja tehnyt listaa, mitä meiltä löytyy ja mitä voisi hankkia pahan päivän varalle. Pidämme myös aina kissallamme hyvin ruokaa varastossa! Tämä on myös taloudellisesti kannattavaa, kun tilaa isoja pakkauksia kerralla, niin tulee halvemmaksi. 

Linkkuveitsestä löytyy monenlaisia tarpeellisia ominaisuuksia.

Kuva: Pixabay.

Tarpeellista tavaraa: kun miettii mitä kaikkea kriisitilanteissa olisi hyvä olla, olen ostanut jotain tarpeellisia asioita. Vaikka esimerkiksi ensiapulaukku. Sekin on sellanen tuote, että siitä ei  ole haittaa vaikka kriisiä ei koskaan tulisikaan. Lisäksi hankin tulukset, joka on kätevä tulentekoväline myös vaikkapa retkillä. Veljeltäni puolestaan sain monitoimityökalun, joka myös kätevä retkillä.

Vaatteet: Joissakin vaatehankinnoissa olen ruvennut panostamaan laatuun, kuten takissa ja kengissä. Joku päivä haluaisin laadukkaat ulkoiluhousut. Laadukkaat tuotteet ovat hyviä päällä ja kestävät pitkään.

 Kriisit, katastrofit ja maailmanloput on mielenkiintoista luettavaa.

Kirjallisuus: Parhaillaan luen kirjaa "Kriisit, katastrofit ja maailmanloput — Kaksitoista tapaa varautua ", joka on ollut kiinnostavaa luettavaa. Lisäksi kirjahyllystäni löytyy mm. sieni-, kala- ja villiyrttikirjat, joihin ajattelin perehtyä ja opetella etsimään luonnosta syömistä. Ei pidä unohtaa myöskään Calazon kiinnostavia tietokirjoja, kuten "Vaeltajan lääkintäopas" tai "Kuivaa ruokaa".

Syvällinen pohdiskelu: Monesti sitä miettii, että miten sitä itse oikeastaan pärjäisi jossakin kriisitilanteessa. Uskon etten pärjäisi hyvin. Mutta kun ajattelen näin, se taas pistää miettimään, että mitä voisin tehdä nyt, jotta pärjäisin paremmin? Voisin esimerkiksi liikkua enemmän, oppia uusia taitoja ym.

Vaikka mato-ongella käyminen onkin kivaa, olisi kiva kokeilla ihan virveliä.

Harmi vain, että luvat ovat niin kalliita. Kuva: Pixabay.

Innostus uusiin asioihin/uusia harrastuksia: olen innostunut mm. kalastamisesta, ruoan keräämisestä luonnosta (marjat, sienet, villiyrtit) ja ensiavusta. Kalastaminen on tosin jäänyt ihan mato-onki tasolle, kun virveliin ja kalastuslupiin menisi niin paljon rahaa. Vähän aikaa sitten kävimme keräämässä mustikoita, mikä oli vähän pettymys, kun marjoja oli niin vähän. Mutta hyvä mieli tuli, että saimme edes pari desiä mustikoita, mistä sai tehtyä hyvää mustikkahyvettä! Olen menossa ainakin katsomaan minkälaista ensiaputoimintaa Rovaniemen SPR:llä on tarjolla. Toivon todella, että pääsisin hyvin mukaan ja oppisin uutta.

Kuva: Pixabay.

Lisäksi en halua olla se henkilö, joka ei osaa mitään, joka on mukavuuksista riippuvainen tai joka on avuton reppana. Haluan osata ja pärjätä!

Laku-kissan ensimmäinen vuosi meillä

Vuosi on mennyt älyttömän nopeasti! Muistan vielä hyvin, kuinka kovasti halusin meille kissaa ja selvittelin heltyisikö vuokranantaja lemmikkieläimeen ja mistä löytäisimme kissan? Pitkään katselin kissoja Meri-Lapin Eläisuojeluyhdistykseltä, mutta yhtenä päivänä paikallinen Eläinhoitola Käpälärinne ilmoitti Facebookissa mustasta aikuisesta kissasta, joka on ystävällinen ja pitää rapsutuksista. Näin Laku löytyi. Silloin Lakulla ei ollut vielä nimeä ja ensimmäiset kuvat Lakusta olen nimennytkin "mustaksi kissaksi". Otin yhteyttä Käpälärinteelle ja kävimme katsomassa Lakua ensikodissa. Lakuhan hurmasi meidät heti. Jos Laku ei olisi tullut meille, olisi Lakulle ollut myös toinen ottaja. Mutta Lakuhan muutti meille noin viikko ensitapaamisen jälkeen. 

Laku ensimmäisenä päivänä tutustumassa uuteen kotiin.

Laku kotiutui nopeasti ja tulikin ensimmäisenä iltana tutustumaan meihin. Nopeasti myös tutustuimme ja ystävystyimme. Alku tosin ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Huolta tuotti niin ripuli, kuin vääriin paikkoihin pissaaminen. On yhä mysteeri, mikä nämä aiheutti.  Ehkä pissailu oli uuden kodin merkkaamista tai stressiä? Hiekkalaatikkoa alettiin pitämään siitä lähtien hyvin siistinä, eli aina kun jotain tuotosta on havaittavissa, ne poistetaan. Lakulle hankittiin myös viljatonta ja vatsaystävällistä kuivaruokaa lemmikkikaupasta ja ripulin aikana Laku sai lääkettä, joka maksoi muutaman kympin. On siis hyvä muistaa lemmikkiä hankkiessa, että eläinlääkäri- ja lääkekuluja voi tulla ihan koska vain! Pitkään luulimme, että Lakulle ei mikään  märkäruoka kelpaa, mutta kokeilimme joskus uudestaan ja etenkin keittotyyppiset märkäruoat maistuvat. Nykyään Laku saa siis sekä kuiva- että märkäruokaa.

Laku on saanut aina eläinlääkärissä hyvää hoitoa.

Vuoden aikana Laku on käynyt pari kertaa eläinlääkärissä. Ensimmäinen käynti oli, kun ihmettelin Lakun vatsassa olevaa pattia. Patti osoittautui napatyräksi, eikä se ole vaarallinen. Jossain vaiheessa Laku kuolasi paljon, mikä herätti huolemme. Laku kävi pikapolilla tarkastuksessa ja verikokeissa ja lääkäri epäili hetkellistä pahoinvointikohtausta. Kuolaaminen loppui ja vaikea sanoa, mitä silloin tapahtui. Lähikuukausina olisi tarkoitus viedä Laku hammashoitoon, rokotukseen ja madotukseen.

Laku tutustumassa hoitopaikkaan.

Kesällä Laku oli myös viikon verran eläinhoitolassa hoidossa matkamme ajan. Hoidosta jäi ristiriitainen tunnelma. Vaikka uskon, että hoitola on hyvä, en koe sitä Lakulle sopivaksi hoitopaikaksi jatkossa.  Toivotaan, että jossain kohtaa Laku saisi hyvä hoitajan kotiin!

Kuka kissa ei pahvilaatikoita rakastaisi? Kenkälaatikko on Lakun mieleen.

Mutta noin kokonaisuudessaan Lakun ensimmäinen vuosi meillä on sujunut hyvin. Laku on ihana kissa. Laku ei esim. raavi seiniä tai huonekaluja tai ole kovaääninen. Laku on todella leikkisä, ystävällinen ja kuten Käpälärinne ilmoituksessaan kertoi: rakastaa rapsutuksia.  Asumme kerrostalokaksiossa, joka menee läpi kerrostalon. Laku tykkää juosta asuntoa päästä päähän ja tykkää leikkiä laserlelulla ja leluhiirellä. Laku on fiksu ja tajuaa raapia raapimispuuta ja tykkää katsella ikkunalaudoilta ja kiipeilypuusta ulos. Ulkonahan liikkuu vaikka mitä: autoja, ihmisiä, lintuja, oravia... Joskus kokeilimme Lakulle valjaita, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Laku pelkää outoja ääniä. Tämän näki heti siinä, kun avasimme oven rappukäytävään, Laku pelkäsi heti käytävän ääniä. Toki varmaan valjaatkin ahdistivat. Mutta kaikki kissat eivät ulkoile. Lakulla kuitenkin on seuraa ja virikkeitä, joita kissa tarvitsee. Jonain päivänä haluaisin tilavempaan asuntoon, jossa olisi myös piha tai parveke. Se voisi olla hyvä vaihtoehto myös Lakulle.

Laku tykkää katsella ikkunasta maailman menoa. Ikkunat jota pidämme auki on säädetty niin, ettei kissa saa niitä auki. Laku itse välillä ahtautuu tuonne ikkunakoloon, mutta pääsee kyllä hyvin poiskin!

Meille kuuluu siis hyvää ja olen niin iloinen, että Laku on tullut osaksi perhettämme! <3

Tunnelmia kesältä 2019 osa 3: kotona Rovaniemellä - heinäkuu

Rovaniemi toimii hyvin myös kesäkaupunkina! Erilaisia tapahtumia piisaa, luonnossa on mukava liikkua ja yltää ne hellepäivät tännekin! Aivan heinäkuun alussa kävimme Levillä kylpylässä, mutta oikeastaan muuten heinäkuu on vierähtänyt ihan Rovaniemellä ja lähialueilla. Kuun alussa kävimme mm. Sampokeskuksessa Lordi-näyttelyssä ja Joulupukin Pajakylässä katsomassa ferrareita. Puolessavälissä kuuta liikuimme paljon: kävimme mm. kävelylenkeillä ja geokätköilemässä. Loppukuusta puolestaan kelit olivat niin lämpimät, että aikaa vietettiin paljon rannalla ja kotona. Muutama hellepäivä on ihan ok ja on kiva päästä uimaan, mutta pitkät hellejaksot ovat tuskaisia. Kaikenkaikkiaan itselläni oli kiva heinäkuu!

Lordinäyttelyssä oli monenlaisia kiinnostavia kuvia ja asuja.

Porot viihtyivät Ounaskosken uimarannalla ja lähialueilla. Tässä kuva Ounasrinteeltä.

6.7 Joulupukin Pajakylä täyttyi ferrareista ja ihailevista katseista.

Tottakai grillaus kuuluu kesään! 8.7 kävimme laavulla ja tällä kertaa mukana oli myös ihania kanavartaita. Nam!

Kävimme ensimmäistä kertaa täällä Rovaniemellä mattorannassa Alakorkalossa. Mattojen pesu oli yllättävän kivaa! Isoa mattoa pestäessä oli hyvä, että meitä oli kaksi, sillä yhdessä peseminen sujui nopeammin ja märkä, painava matto oli helpompi kääntää ja liikuttaa kaksin!

Kuun lopussa oli niin lämmintä, että kävimme uimassa useana päivänä Arktikumin rannassa. Ranta on ihana ja vesi oli todella lämmintä. Ihanaa, että Rovaniemellä on monta kivaa uimarantaa!

Innolla kohti elokuuta!

Katsaus Villivihannekset Suomen luonnossa -kirjaan

Suomen luonto on täynnä vaikka mitä syötävää. Marjojen ja sienien poimiminen on monelle tuttua puuhaa, mutta viime vuosina myös erilaisten kasvien kerääminen on lisääntynyt. Itse olen viime aikoina kiinnostunut oikeastaan kaikesta, mitä tarpeellista luonnosta voi saada. Halusin löytää jonkun kivan, sopivan kokoisen ja selkeän kirjan, jossa esiteltäisiin erilaisia Suomen luonnosta löytyviä syötäviä kasveja ja päädyinkin tutustumaan Villivihannekset Suomen luonnossa -kirjaan.

Mitä kirja sisältää?

Kirja jakautuu kuuteen osaan: rannat ja kosteikot, lehdot ja puutarhat, tuoreet niityt ja viljelymaat, kuivat niityt ja pientareet, kangasmetsät ja suot, sekä myrkyllisiä kasveja. Yhteensä kirjassa oppii tunnistamaan yli 100 yrttiä, vihannesta ja marjaa. Kustakin kasvista kerrotaan mm. mistä ja milloin kasvia voi löytää, millainen kasvi on ulkonäöltään, voiko kasvin sekoittaa muuhun kasviin, millainen kasvi on ruokana ja miten sitä tulisi mahdollisesti käsitellä. Lisäksi kasveista on hyvät valokuvat ja kirjan perällä hakemisto, josta kasvia voi hakea joko ihan suomeksi tai latinaksi. Yksi luku kirjasta käsittää pelkästään myrkyllisiä kasveja, mitkä on myös hyvä osata tunnistaa: jotkut syötävät kasvit voivat näyttää hyvin samalta kuin myrkylliset kasvit!

Onkohan tässä voikukka vai jokin voikukkaa muistuttava kasvi?

 
Yleinen arvio kirjasta:

Kirja on juuri sitä mitä lähdin hakemaan, eli Suomen luontoon sopiva kasvikirja, jossa keskitytään nimenomaan syötäviin kasveihin. Lisäksi kirja on sopivan kokoinen, joten se ei repussa paljoa paina ja voi hyvin ottaa mukaan luontoretkille. Kasveista on lueteltu juuri ne yleisimmät ja tärkeimmät ja hyvänä pidän myös, että myrkylliset kasvit on tuotu esiin. Pari ihan pientä virhettä kirjasta löysin, esim. orapaatsama tekstissä orapaatsama on yhdessä kohtaa kirjoitettu orapihlajana, mitkä ovat kaksi eri asiaa. Omasta mielestäni hyvä kirja ja tulee käyttöön! Villivihannekset Suomen luonnossa on osa Suomen luonnossa -kirjasarjaa, johon kuuluu monia muita kiinnostavia kirjoja Suomen luonnosta (katso lista alempaa). Itse tilasin myös saman sarjan sieni- ja kalakirjan, jotta oppisin tunnistamaan myös syötäviä kaloja ja sieniä. Oma arvioni 4/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 2018
ISBN: 978.951.1.31411-0
Kirjastoluokka: 57
Koko: 160 sivua
Ulkoasu: Nidottu (pehmeäkantinen)
Kustantaja: Otava
Kirjoittanut: Jouko Rikkinen
Kuvittanut: Jouko Rikkinen

Tutustu myös kirjasarjan muihin kirjoihin:
Saariston linnut Suomen luonnossa (2019)
Metsät Suomen luonnossa (2019)
Petolinnut Suomen luonnossa (2018)
Saariston kasvit Suomen luonnossa (2017)
Heinät ja sarat Suomen luonnossa (2014)
300 kasvia Suomen luonnossa (2011)
Puut ja pensaat Suomen luonnossa (2010)
Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa (2010)
Mauste- ja terveyskasvit luonnossa (2009)
Kalat Suomen luonnossa (2009)
Sienet Suomen luonnossa (2009)
Lapin luonto-opas (2008)
Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa (2008)
Ötököitä Suomen luonnossa (2008)
Kasvit Suomen luonnossa (2007)
Nisäkkäät Suomen luonnossa (2007)
Linnut Suomen luonnossa (2007)
Päiväperhoset Suomen luonnossa (2005)

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Kuva-arvoitus osa 3: Rovaniemi / Ounaskosken uimaranta kesä 2019

Kuva-arvoitukset ovat olleet jo jonkin aikaa tauolla, mutta käydessämme Ounaskosken uimarannalla iski inspiraatio tehdä kuva-arvoitus ihan vain kyseisen rannan alueesta. Jotkut tuntevat kyseisen rannan myös Valdemarin rantana. Jos kumpikaan näistä ei vielä sano mitään, kyseessä on siis se iso hiekkaranta Rovaniemellä Jätkänkynttilä-sillan vieressä.

Kuva-arvoituksessa on aikaisemmista kuva-arvoituksistani (kesä 2018) (syksy 2018) tuttu idea, eli alla on kuvia, jotka lukijan pitäisi löytää ja/tai tunnistaa, mistä ne ovat. Tätäkin kuva-arvoitusta saa vapaasti esim. tulostaa tai monistaa, jos haluaa kuvat etsimistä varten paperille talteen. Tämän julkaisun kuvat on otettu 17.7.2019 ja on hyvä muistaa, että ympäristö voi muuttua paljon. Maali saattaa kulua, joku asia saattaa kadota, jotain voidaan siirtää tai voi tulla vaikka sotkua. Kaikki tämän julkaisun kuvat ovat uimarannan/Koskipuiston alueelta ja jos jotkut rajat haluaa laittaa, niin jäämerentie-Ounaskoski Camping Rovaniemi aita-Kemijoki-Jätkänkynttilä-silta. Koska kaikki kuvat on otettu niin pieneltä alueelta, en tähän julkaisuun laita oikeita vastauksia. Jos joku kuva kuitenkin jää häiritsemään, voi laittaa vaikka sähköpostilla venlanmaailma [ät] luukku.com kyselyä, mistä kuva on otettu.

 1. Myydäänköhän rannalla Coca-Colaa?

 2. Tämän pitäisi olla helppo!

 3. Alueella on useita penkkejä, mutta löydätkö juuri tämän penkin?

 4. Tässä näkee usein lapsia leikkimässä.

 5. Pelastusrengas on tärkeä suositulla uima-rannalla! Mutta missä se onkaan...

 6. Olen useamman vuoden asunut Rovaniemellä ja vasta äskettäin huomioni kiinnittyi tähän pieneen siltaan...

 7. Nämä pallot varmaan kaikki näkeekin, mutta kysymys kuuluukin että missä kohtaa pitää olla, että saat tälläisen kuvan?

 8. Olisi kiinnostava tietää mitä tämä numero meinaa ja miksi se on tuossa paikassa...

 9. Joskus tuolta kolosta saattaa löytää roskia ja tölkkejä, vaikka rannalla on kyllä roskiksiakin!

10. Elämisen...? Hmm?

Löysitkö kaikki? :)

Tunnelmia kesältä 2019 osa 2: kotona Rovaniemellä - kesäkuu

Etelä-Suomen reissun jälkeen palasin kotiin ma 3.6. Rovaniemelle äitini ja siskon tyttöni kanssa, kun miesystäväni jatkoi omaa reissuaan kohti Vantaata. Junamatkan ja tavaroiden kotiin viemisen jälkeen lähdimme miesystäväni veljen kanssa hakemaan Laku-kissaa hoidosta. Vaikka oli raskasta nähdä Laku hoitolassa peloissaan ja automatka ei tuntunut Lakulle mukavalta, oli ihana kuitenkin saada Laku kotiin. Laku rupesi heti tutkimaan paikkoja ja oli varmaan hämmästynyt siitä, että tultiinkin tuttuun paikkaan. Todella vaikea sanoa, kuinka paljon Lakua on siirrelty paikasta toiseen ja kuinka stressaavaa se on ollut ennen kuin Laku muutti meille. Seuraavan kerran, kun lähdemme mieheni kanssa yhdessä jollekin pidemmälle reissulle, koitamme saada Lakulle hoitajan kotiin. 

 Etelärinne kesäkuun alussa.

Kun Lakun hakemisesta oli selvitty, oli äitini ja siskon tyttö tehneet sillä välin tortilloja ja käyneet kaupassa. Oli niin ihana tulla kotiin syömään pitkän junamatkan ja Lakun hakemisen jälkeen. Äitini ja siskon tyttö viihtyvät Rovaniemellä ja heitä on kiva kutsua välillä kylään. Kävimme muutaman päivän aikana mm. American Dinerissä syömässä, ostoksilla, katsoimme telkkaria, teimme ruokaa... Rentoa, mutta kivaa yhdessä oloa!

Puu- ja nahkakorukurssilla tekemiäni töitä.

Äitini ja siskon tyttö olivat vieraanani kuitenkin vain muutaman päivän. Heidän lähtiessään takaisin kohti etelää olin pari viikkoa ihan vain Lakun kanssa. Toisaalta on kiva olla välillä omassa rauhassaan, mutta kun pari viikkoakin on yksin niin huomaa, miten muista ihmisistä on iso apu. Yksin ollessani katselin leffoja, luin, kirjoitin blogijuttuja, tein kotitöitä, kävin kaupungilla... Mitä nyt yleensä tykkään tehdäkin. Kesäkuun puolivälissä kävin Rovaniemen nuorisopalveluiden järjestämällä puu- ja nahkakorukurssilla, jossa oli yllättävän kivaa! Tein kokeiluja mm. makrameelangasta, nahkanauhasta ja nahkapaperista. Innostuin etenkin makrameejutuista, vaikka se ei kurssin varsinaiseen teemaan kuulunutkaan.

Eläinsuojeluyhdistyksen infopisteellä oli monenlaisia esitteitä ja pieni määrä kannatustuotteita.

Mieheni palasi kotiin ja oli ihana päästä tekemään taas kaikkea yhdessä. Ma 24.6. vietettiin Yötön Yö Kaupunkifestivaalia ja olimme hetken Rovaniemen Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen infopisteellä Match Show:ssa Kauppatorilla. Jäimme hetkeksi vielä katselemaan Match Show:ta ja myöhemmin illalla pentuparaatia, josta K-Supermarket Rinteenkulma lahjoitti 2 euroa eläinsuojeluyhdistykselle per osallistuva koira. Osallistuvia koiria oli yllättävän paljon: 68 koiraa, joka toi siis eläinsuojeluyhdistykselle 136 euroa. Tästä tuli hyvä mieli! Pienikin summa eläinsuojeluyhdistykselle on tärkeä! Rovaniemen seudun eläinsuojeluyhdistys on nyt saanut myös rahankeräysluvan, mikä mahdollistaa rahalahjoitusten antamisen toiminnan hyväksi. Lue lisää täältä.

 Koivusaari on ihana paikka pikku kävelylle.

Kesäkuun lopussa innostuimme liikkumaan luonnossa. Kävimme Koivusaaressa kävelyllä, laavulla ja ostimme Tokmannilta onget ja matoja. En edes muista koska olisin edellisen kerran ollut ongella, mutta nyt se ainakin oli yllättävän kivaa! Kävimme ongella lähellä  Valajaskoskea (huom: lähettyvillä, emme ihan voimalaitoksella) ja saimmekin muutamia pikkukaloja, mutta ne olivat niin pieniä että päästimme ne takaisin Kemijokeen kasvamaan. Innostuin onkimisesta niin, että olenkin miettinyt ihan virvelin ja kalastusluvan hankkimista.

 

Porot Ounaskosken uimarannalla.

Onkireissun jälkeen kävimme vielä kurkkaamassa, olisiko Ounaskosken uimarannassa poroja. Olin pitkän halunnut ikuistaa porot uimarannalla ja nyt vihdoin onni potkasi ja sain monta hyvää kuvaa poroista. Uteliaisuudesta olemme käyneet nyt uimarannalla useammin ja monena päivänä porot siellä viihtyivätkin. Lisäksi olemme nähneet poroja Ounasrinteellä. Vaikka olenkin useamman vuoden jo Lapissa asunut, ei poroista ole tullut vielä niin arkipäiväinen asia, ettenkö pysähtyisi niitä ihailemaan. 

Tästä olikin hyvä jatkaa heinäkuuhun!

Tunnelmia kesältä 2019 osa 1: Virtasalmi-Pieksämäki-Nokia-Tampere + Laku-kissa hoidossa

Kesän tullessa on ainakin kerran päästävä kahdestaan miesystävän kanssa etelän reissuun ja tarkoitan tällä nyt siis Etelä-Suomea. Tällä kertaa lähdössä oli pieni mutta: kuka hoitaisi Laku-kissaa sillä aikaa, kun olemme poissa?  

 Laku tutustumassa hoitopaikkaan.

Laku on löytökissa, joka on haettu paikallisesta eläinhoitolasta. Veimme Lakun viikoksi sinne hoitoon. Jätin Lakun ihan hyvillä mielin hoitoon, sillä paikallinen hoitola on tuttu ja myös ihmiset siellä ovat Lakulle tuttuja. Toki tosin hoitolassa olosta on jo melkein vuosi aikaa. Laku sai rauhassa jäädä tutustumaan hoitolan kissahuoneeseen, jossa Lakun lisäksi oli vain yksi hoitokissa. Jossain kohtaa kyselinkin Lakun kuulumisia messengerin kautta ja sain tietoa, että Laku voi hyvin. Ihme kyllä Lakun hakeminen oli viemistä raskaampi kokemus itselleni. Kun näin Lakun, tuntui kun katsoisin eri kissaa. Laku katseli kopistaan korvat luimussa pelokkaana, eikä olisi halunnut millään lähteä. Asia mitä en ollut hoitolassa tajunnut, oli että koirien haukkuminen kuului kissahuoneeseen. Laku pelkään muutenkin outoja ääniä, joten veikkaan, että kova koirien haukkuminen pelotti. Lisäksi kantokoppaan meneminen ei ole koskaan mieluista puuhaa. Ajomatka kotiin tuntui pitkältä ja raskaalta, mutta onneksi Laku kotiutui hyvin - olemme taas ystäviä! Nyt vaan mietin, että miten jatkossa? Vaikka uskon eläinhoitolan olevan hyvä, en usko että se on sopiva paikka Lakulle. En voi kun toivoa, että joku luotettava tuttava tulisi joskus tulevaisuudessa hoitamaan Lakua. 

 Geokätköily ja laavulla käynti kuuluvat kesään.

Mutta se Lakusta. Meillä oli miesystäväni kanssa kiva viikko! Tiistaina 28.5. lähdimme ajamaan kohti Virtasalmea miesystäväni vanhempien luo. Matkalla pysähdyimme mm. Kippovalimo Böökissä ja geokätköillä. Virtasalmella saunoimme, kävimme Ella-koiran kanssa lenkillä, poikkesimme Pieksämäellä, kätköilimme, kävimme laavulla... Monenlaista kivaa rentoa puuhaa riitti. 

 Särkänniemessä käynti oli yksi matkan kohokohdista.

Perjantaina 31.5. jatkoimme matkaa omien vanhempieni luo. Matkalla pysähdyimme Sepän Galleriassa ja kätköillä tottakai. Lauantai 1.6. oli ehkä reissun kohokohta, kun menimme koko päiväksi Särkänniemeen. Kävimme Koiramäessä, huvilaitteissa, Akvaariossa ja Näsinneulassa - ja kivaa oli! Sunnuntaina puolestaan otimme rennosti. Itselleni on tärkeää silloin tällöin käydä hautausmailla, joten kävin ostamassa isäni vanhempien haudalle kukkasen ja samalla äidilleni kesäkukkia kun olivat tarjouksessa. Vaikka en olekaan uskovainen tai usko henkimaailmaan tms, pidän kukan viemistä kohteliaana, kivana eleenä ja uskon hyvien tekojen tuovan ns. hyvää karmaa. 

Maanantaina 3.6. jatkoin äitini ja siskon tytön kanssa kohti Rovaniemeä, kun taas mieheni suuntasi veljensä luo Vantaalle. Oli mukava palata kotiin Rovaniemelle, kun oli hyvää matkaseuraa! Olen varmaan sanonut aikasemminkin, mutta etelässä on kyllä kiva käydä, mutta Rovaniemellä on kiva asua!