Laku eläinlääkärissa - mikä olikaan mystinen patti?

Joku aika sitten, kun rapsuttelin Lakua oikein kunnolla, huomasin Lakun mahassa kummallisen, ehkä peukalon sormenpään kokoisen patin. Tottakai se rupesi häiritsemään, että mikä on kyseessä ja pitääkö huolestua, joten varmuuden vuoksi varasin Lakulle eläinlääkäriajan Eläinlääkärikeskus Kiepistä Rovaniemeltä. Vaihtoehtoja olisi Kiepin lisäksi ollut kaksi (Kunnaneläinlääkäri ja Evidensia), mutta Kieppi on meitä kaikista lähimpänä ja Kieppiin saa aikoja myös klo 16 jälkeen.

"Mikäs paikka tämä on ja missä on kaikki kissojen herkut?"

Eläinlääkäriin lähtiessä Laku meni hyvin kantokoppaan eikä maukunut juuri lainkaan - pieni automatkakin sujui hyvin. Eläinlääkärille tulimme ehkä turhan ajoissa, mutta toisaalta, entä jos kantokoppaan meneminen ei olisikaan mennyt niin hyvin ja siihen olisikin kulunut enemmän aikaa? Eläinlääkärin aula on pieni ja tuoleja vain kolme. Toisaalta olimme myös onneksi ainoat asiakkaat odottelemassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun veimme Lakua eläinlääkärille ja myös ensimmäinen kerta, jolloin lemmikki on ihan omissa nimissäni. Tilanne oli toki myös miesystävälleni uusi - onhan Laku myös hänen!

Lakua käsiteltiin hyvin ja Laku sai kehuja mm. kiiltävästä turkista ja ihanasta luonteesta.

Itse eläinlääkärihän oli todella mukava. Eläinlääkäri taisi olla Katri Heikkilä-Mustonen tai näin olettaisin nettisivujen kuvan perusteella. Lakua käsiteltiin tosi hyvin ja rauhallisesti. Laku sai paljon kehuja ja me omistajat hyviä neuvoja. En osannut yhtään odottaa, miten Laku eläinlääkärilla käyttäytyisi, kun aiempaa kokemusta ei ole. Laku oli jännittynyt, mutta kiltti ja käynti oli nopea. Pattitarkastuksen lisäksi pyysin eläinlääkäriä katsomaan Lakun kuntoa noin yleisesti. Arvatkaapa mikä patti oli? Napatyrä. Olin ja olen edelleen asiasta ihmeissäni. Oikeasti? Itselläni on pitkä kokemus kissoista ja monia kissoja olen rapsutellut, mutta ei kellään ole ollut merkkiäkään navasta. No mutta pääasia on, että kyseessä ei ollut mitään sen vakavampaa. Kunhan sillon tällöin tunnustelee, ettei tapahdu isoja muutoksia. Kun Lakun yleiskuntoa katsottiin, Lakulle suositeltiin hampaiden harjausta ja että Laku ei ole lihava, mutta lihoa ei saisi. Tämä sai meidät pohtimaan, pitäisikö ruokavalioon lisätä esim. kevyempiä raksuja? Myöskin herkkuja vähennetään. Käynti ei siis ainakaan omasta mielestäni ollut turha.

Parastahan tässä oli tietenkin Lakun hyvinvoinnin jälkeen se, että eläinlääkäri ei veloittanut näin lyhyestä käynnistä mitään. Lakua oikeastaan tunnusteltiin, katseltiin ja ihailtiin. Millekään esim. verikokeille, kuville tms tutkimuksille ei ollut tarvetta, mitkä olisivat maksaneet. Olisin silti kuvitellut, että joku perus käyntimaksu olisi aina, mutta en valita!

 Laku voi hyvin.

 Eläinlääkärikäynti oli siis kaikinpuolin hyvä kokemus! Ja Lakuhan voi hyvin!