tiistai 11. elokuuta 2020

Katsaus Ihana makramee -kirjaan

Makramee on satoja vuosia vanha käsityötekniikka, mutta se nousi Suomessa isoksi käsityöilmiöksi vuonna 2017, kun makramee oli Taitojärjestön vuoden käsityötekniikkana. Erilaisia makramee-ohjeita alkoikin pikkuhiljaa ilmestyä myös Suomessa useita eri kanavia pitkin. Ohjeita löytää niin netistä, käsityölehdistä, kuin kirjoistakin. Tätä blogijuttua kirjoittaessani Kustannus-Mäkelältä on ilmestynyt peräti neljä erilaista makrameekirjaa, joista kirja nimeltä "Ihana makramee" on suosikkini!


Mitä kirja sisältää?
Kirjan alussa opetellaan makrameen perussolmut, kuten langan kiinnitys, kaksoistasosolmu, tasosolmu ja kohosolmu. Lisäksi kirjassa on myös virkkaamista, joten alussa opetellaan myös virkkaamisen perusteita, kuten kuinka tehdään ketjusilmukka, kiinteä silmukka, piilosilmukka jne. Alussa pohditaan myös hyvää työskentelytilaa ja asentoa. Sitten alkaakin itse ohjeet, joita on hyvin monenlaisia. On amppelia, seinävaatetta, koristepurkkia, oviverhoa, pullon koristetta, avaimenperiä... Virkkausohjeita puolestaan löytyy esim. koreihin, tyynyihin, istuinpehmusteisiin ja laukkuun, jossa yhdistetään kumpaakin tekniikkaa: makrameeta ja virkkausta. Ohjeiden tasot ovat vaihtelevia, mutta itse sanoisin kirjojen ohjeet olevan helppoja ja keskivaikeita.

Helppo seinävaate.


Laukku, johon on yhdistetty virkkaamista ja makrameeta.


Makrameenauha hatun koristeena. Kiva idea!

Kuvat Ihana makramee -kirjan sivuilta.

Yleinen arvio kirjasta:
Vaikka kirja on melko pieni, on siihen silti saatu kivasti monenlaisia ohjeita mukaan. Esim. rautaisen sängyn koristeet, kengän koristeet, hattunauha ja teltta ovat sellaisia töitä mitä harvemmin näkee, mutta mukana on myös suosittujakin makrameeohjeita, kuten seinävaatteita, amppeleita ja purkinkoristeita. Aluksi mietin että miksi ihmeessä kirjassa on mukana virkkausta, mutta laukun ohjetta katsoessani totesin, että tosiaan, näitä kahta erilaista tekniikkaa voi myös yhdistää! Lisäksi monet makrameelangat ovat sellaisia, jotka sopivat hyvin myös virkkaamiseen. Pidän siis kirjan monipuolisuudesta, sekä runsaasta kuvituksesta. Olisi kivaa, jos samat tekijät tekisivät joskus lisää uusia makrameekirjoja! Arvosanani 3/5. Parempaan arvosanaan olisin toivonut paksumpaa kirjaa, jossa olisi ollut enemmän ohjeita ja lisää erilaisia solmuja. Mutta tykkään tästä kirjasta! Kannattaa vilkasta esim. kirjakaupassa tai kirjastossa!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.


Kirjan perustiedot:

Ruotsinkielinen alkuteos: Makramé: knyt, virka & skapa med garn
Julkaistu suomenkielisenä: 4/2020
ISBN: 978-952-341-379-5
Kirjastoluokka: 65.434
Koko: 110 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Kirjoittanut: Sania Hedengren, Susanna Zacke
Suomentanut: Seija Kallinen
Kuvat: Susanna Zacke

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Mäkelä


Sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 (esimerkiksi) kohtiin:
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

maanantai 3. elokuuta 2020

Katsaus En ikinä luovuta -kirjaan

Yleensä kirjoitan näihin kirjaesittelyihin aina jonkin alkutekstin, kuten miten päädyin lukemaan tämän kirjan ja mistä kyseisen kirjan löysin. Tämän kirjan taisin löytää kirjamessuilta ja kiinnostus heräsi takakannen perusteella. Kirja kuitenkin jäi pitkäksi aikaa hyllyyn oottelemaan lukemista ja kun lopulta valikoin seuraavaksi luettavaa kirjaa, mietin, että miten tälläinen kirja on jäänyt hyllyyni näin pitkäksi aikaa ja tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta! Mielestäni erilaisia sairaustarinoita on mielenkiintoista lukea, mutta en ole aikaisemmin lukenut kuin tarinan bakteerikammoisesta tytöstä. Syöpätaistelu onkin sitten hieman erilaista siihen verrattuna...


Mitä kirja sisältää?

Kirja kertoo seitsemättä luokkaa käyvästä Emiliasta, joka rakastaa käydä talleilla ratsastamassa poneillaan, viettää aikaa ystävien kanssa, valokuvata ja kirjoittaa kertomuksia. Emilian elämä muuttuu kuitenkin täysin, kun selviää, että Emilia ei sairastakaan vain ihan tavallista flunssaa, vaan syöpää. Hevostallit joutuvat jäämään ankarien hoitojen ajaksi, mutta aina, kun vain on mahdollista, Emilia haluaa ratsastaa. Kirjaa voisi kuvata puoliksi heppakirjaksi, puoliksi syöpätaisteluksi.

Yleinen arvio kirjasta:

Huh huh, tämä kirja kosketti ja syvästi! Jotenkin näin niin selkeästi kaikki lastenklinikan käytävät ja huoneet, mutten tietenkään pysty käsittämään, miten rankkoja syöpähoidot oikeasti ovat. Ihailen todella paljon Emilian elämän asennetta, että ikinä ei luovuteta - vaikka mikä olisi. Ihailen myös sitä, että rankoista hoidoista ei lannistuta, vaan elämän pienistäkin hyvistä asioista otetaan kaikki ilo irti. Kirja oli siinä mielessä todella koukuttava, että kokoajan lukiessa halusi tietää lisää ja lisää, kuten toipuuko Emilia ja tuleeko jotain takapakkia vai meneekö asiat hyvin? Kirjan noin puolessa välissä oli ehkä omaan makuuni liikaa heppajuttuja, mutta toisaalta ne on kirjan kokonaisuuden kannalta hyvin olennaisia, koska jossain vaiheessa Emilian elämää oli vaihe, jossa oltiin erityisen paljon talleilla. Pidän myös siitä, että kirja oli kirjoitettu niinkuin teini-ikäinen olisi todella sen kirjoittanut. Kirjassahan on kaksi kirjoittajaa, Päivi Lukkarila ja Emilia Mäkinen, joka on myös kirjan päähenkilö. Kirjan lukiessa sai hieman käsitystä siitä, millaista lastenosastoilla on ja millaista syöpätaistelu voi olla. Toisaalta olisi huippua, jos tätä kirjaa löytyisi lastensairaaloilta, mutta toisaalta kirjassa on surullisiakin asioita, joten en tiedä onko se sairaalassa välttämättä hyvää luettavaa. Tätä juttua kirjoittaessani on kulunut useita viikkoja siitä, kun sain kirjan luettua ja edelleen tunnen surua ja myötätuntoa kirjan tapahtumista. Kyseessähän on vielä tositarina. Siitä olen onnellinen, että Emilian tarina on saatu oikeaksi kirjaksi ja näin ollen myös Emilian yksi unelma toteutettua! Oma arvioni 3½/5. Kunniamaininta tositarinasta ja näinkin raskaasta aiheesta! Kunniamaininta myös kirjan kannen upeasta valokuvasta.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.


Kirjan perustiedot:

Julkaistu: 2017
ISBN:
9789512363032
Kirjastoluokka: N84.2
Koko: 261 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Päivi Lukkarila, Emilia Mäkinen

Tutustu myös kirjailijan (Päivi) muihin kirjoihin tästä.


Tutustu myös Emilia Mäkisen blogeihin:
 http://empunlifee.blogspot.com/
 http://hurrinjaiiriksen.blogspot.com/

Osta kirja:
CDON
Adlibris 

Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Karisto

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 (esimerkiksi) kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Vastaukseni ikuisuuskysymyksiin, kuten miten wc-paperin kuuluu olla ja miten näkkileipä voidellaan?

Tiedättekö, kun esim. Facebookissa monissa ryhmissä pyörii vähän väliä ne muutamat ikuisuuskysymykset, kuten kuinka wc-paperirullan kuuluu olla telineessä ja kummalta puolelta näkkileipä voidellaan? Rupesin miettimään, että näitä ikuisuuskysymyksiä on yllättävän monta ja inspiroiduin niistä tekemään blogijutun, jossa kerron omat mielipiteeni ja vastaukseni näihin kysymyksiin. Joihinkin kysymyksiin on mielestäni ihan selkeät vastaukset, mutta on myös kysymyksiä, jotka ovat selkeästi mielipidekysymyksiä tai joihin on useampia vastauksia.

Kuva: Pixabay.

Kummin päin vessapaperirulla laitetaan?
Kuten yllä olevassa kuvassa. Jotenkin en pidä ajatuksesta, että paperi "laahaa seinää pitkin". Lisäksi paperi on todella monesti juuri näin päin kuten kuvassa, missä tahansa vessassa käykin. Jos paperi on toisin päin, sitä lähinnä ihmettelee et miksi tämä nyt näin on laitettu?

Kummasta päästä banaani aukaistaan?
Pitkään ajattelin, että sitähän varten banaanissa on se "kahva", että siitähän se kuuluu kätevästi vääntää ja aukaista. Päätin kokeilla banaanin aukaisua myös toisesta päästä ja banaani aukesi yllättävän hyvin. Rehellisesti sanottuna en tiedä, kummasta päästä banaani "kuuluu" avata ja jos avaan banaanin itse, avaan sen välillä toisesta ja välillä taas toisesta päästä. Kokeilkaapa joskus avata banaani siitä päästä, mihin ette ole tottuneet!

Kummalle puolelle näkkileipää voi laitetaan?
Reikäiselle. Perustelen tämän sillä, että kun näkkileipää valmistetaan niin eikös reikäpuoli ole se puoli, mikä on päällä ja oman logiikkani mukaan leipä voidellaan päältä. Lisäksi kun katsoo näkkileipäpakkauksia, niin kyllä se reikäpuoli vaan on päällä, mikä voidellaan. 

Tuleeko leivälle ensin kinkku vai juusto?
Itse olen päätynyt siihen, että juusto päälle. Monissa ruuissa juustoa laitetaan nimenomaan päälle ja itselleni on tullut periaatteeksi laittaa aina juusto päällimäiseksi. Mutta ei se myöskään väärin ole, jos juustoa laittaa alle. Eikös pizzerioissakin ensin laiteta juusto, sitten täytteet?

Wc-istuimen reunus ylös vai alas?
Rehellisesti sanottuna itselleni ei ole mitään väliä, onko se reunus ylhäällä vai alhaalla ja ihmettelen suuresti, jos joku tekee reunuksen asennosta numeron. Yhtälailla nainen voisi nostaa miehelle valmiiksi reunuksen ylös. Mutta jos jotain pitäisi vastata, niin sanoisin että koko kansi alas! Tämä perustuu siihen, ettei pönttöön vahingossa putoa mitään ja joskus luin myös juttua, että pöntön ollessa auki bakteerit leviää helpommin.

Kuva: Pixabay.

Kuuluuko ananas pizzaan?
Kuuluu, mutta ei omaan pizzaani! Ananas on suomessa tosi yleinen täyte pizzassa, joten on selvää, että se kuuluu, mutta ei kaikille! 

Mäkki vai hese? 
Tämä on niin mielipidekysymys. Kummassakin on omia hyviä ja huonoja puolia. Valitsen kuitenkin hesen, koska mielestäni paremmat hampurilaiset ja kotimaisuus on plussaa. Lisäksi hesejä löytyy helpommin ympäri Suomen.

Coca-cola vai Pepsi?
Myös mielipidekysymys, mutta itse pidän enemmän Coca-colan mausta ja eikös se ole se alkuperäinen cola?

Kahvi vai tee?
Itse en tykkää kummastakaan, mutta väitän että kahvi on tunnetumpaa. Johan se kahvi mainitaan kahvio/kahvila nimessäkin ja tarjolla on vaikka minkälaisia kahveja. Lisäksi ainakin Suomessa aina on nimenomaan kahvitarjoiluja. Monesti se tee on siinä kylkiäisenä toisena vaihtoehtona. Miksi kaakao ei ole kolmantena vaihtoehtona? Siitä pidän.

  Kuva: Pixabay.

Kissa vai koira?
Mielipidekysymys + riippuu ihan täysin henkilöstä ja käyttötarkoituksesta. Haetaanko esim. rentoa kaveria kotiin vai aktiivista harrastuskaveria? Vai ehkä jopa työkaveria? Kyllähän pisteet koiralle menee siinä mielessä, että koirista on apua esim. etsinnöissä, avustamisessa, vartioinnissa ym. Itse olen kuitenkin kissaihminen, mutta toki koiristakin tykkään.

Amis vai lukio? 
Tuntuu jotenkin niin älyttömältä, että jotkut vertailee kummat ovat parempia tai tarpeellisempia. Kumpiakin tarvitaan ihan yhtälailla ja on hyvä että ihmiset jakautuu tässä niin kahtia, että saadaan monenlaista osaamista Suomeen! Käyhän jotkut myös kummatkin samaan aikaan tai erikseen. Amiksesta pääsisi suoraan ammattiin, mutta lukiosta pääsisi jatkokoulutukseen, jonka jälkeen todennäköisesti saisi paremman työn, kun vain ammattikoulun käynyt. Toki näissäkin on poikkeuksia! Mielestäni on myös hassua, miten lukiolaisia arvostetaan niin paljon enemmän kuin ammattikoululaisia, esim. aina lehdissä hehkutetaan uusia valkolakin saaneita ja parhaiden numeroiden saaneita, mutta ammattikoulun käyneet jäävät taka-alalle. Kummatkin ansaitsee ihan yhtälailla arvostusta, joten en voi vastata tähän kysymykseen vaan toista. Itse olen hetken ollu ammattikoulussa.

Puristetaanko hammastahnatuubia päästä vai keskeltä?
Pidin ihan päivän selvänä, että tottakai päästä, mutta sitten pestessäni havahduin siihen että hetkinen, puristan keskeltä! Vasta sitten, kun tahna alkaa olemaan vähissä, puristan päästä. Joten mitä tähän nyt vastaisi?

Kuinka itse vastaisit näihin kysymyksiin? 

lauantai 1. elokuuta 2020

Tunnelmia kesältä 2020 osa 2 - heinäkuu

Heinäkuun voisi oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Alussa olin Laku-kissan kanssa kahdestaan kotona, kun miesystäväni oli reissussa. Sitten vietimme miesystäväni kanssa hetken yhdessä aikaa kotona ja sitten puolestaan oli oma vuoroni lähteä reissuun. Tänä vuonna oli ollut tarkoitus, että äitini ja siskon tyttö olisivat tulleet luokseni viikoksi hoitamaan Lakua, että olisimme päässeet yhdessä mieheni kanssa johonkin reissuun, mutta korona sotki suunnitelmat. Olisin kovasti halunnut esim. Linnanmäelle, mutta tänä vuonna se ei koronan takia houkuttele. Heinäkuun alussa miesystäväni kävi omien vanhempiensa luona, heinäkuun lopussa puolestaan itse kävin omien vanhempieni luona. Koska heinäkuun alku oli niin "tavallista elämää", päätin tähän julkaisuun laittaa vain reissukuviani. Reiluun viikkoon mahtui monenlaista puuhaa niin Nokialla, kuin Tampereellakin!

Vanhempien Arska-kissa nauttii kesästä.

 Yhtenä päivänä poikkesimme Tampereen Lankamaailmassa. Kannattaa ehdottomasti poiketa, jos esim. neulonta ja virkkaus on lähellä sydäntä. Vieressä on myös Eurokangas!

 Siskon Tessa-koira odottaa kiltisti vadelmaa. 
Oli ihana nähdä myös veljen kissat Tampereella!

 Nokialle avattiin joku aika sitten Pancho Villa, joka sattuu olemaan suosikki ravintolaketjuni. 
Pitihän se käydä testaamassa ja hyvää oli! Kuvassa Meksikolainen lehtipihvi.

 Nokialla avattiin äskettäin myös uusi kirjasto, mikä kiinnosti itseäni. 
Kirjasto on ihan älyttömän upea!

 
 Yhdessä vanhempieni kaapeista on laatikko, missä on kaikkia lapsuusmuistojani.
Ala-asteella oli iso juttu kerätä gogoja, joita kertyi itselleni melkonen pussukka!

Vanhempieni toinen kissa, Iines, jota myös Iinaksi kutsutaan.

 Vietimme äitini kanssa yhden Tampere-päivän, jollon kiertelimme kaupoilla, kävimme kahvilassa ja syömässä. Ilma oli upea!

 Kävimme Koskikeskuksessa Ståhlbergin kahviossa. Missä tahansa kahviossa kakkupalat ovat kalliita, mutta ajattelimme asian niin, että harvoinpa sitä kahviossa kakkukahveilla käy.

Äidilleni kaikki puutarhajutut ovat lähellä sydäntä ja itse pidän kaikista hyötykasveista, mistä saa jotain syötävääkin. Oli ihana nähdä, miten satoa oli ilmestynyt! Perunaa, salaattia, persiljaa, kurkkua... Oli hyvää!

Kiitos perheelleni kivasta reilusta viikosta!