Katsaus En ikinä luovuta -kirjaan

Yleensä kirjoitan näihin kirjaesittelyihin aina jonkin alkutekstin, kuten miten päädyin lukemaan tämän kirjan ja mistä kyseisen kirjan löysin. Tämän kirjan taisin löytää kirjamessuilta ja kiinnostus heräsi takakannen perusteella. Kirja kuitenkin jäi pitkäksi aikaa hyllyyn oottelemaan lukemista ja kun lopulta valikoin seuraavaksi luettavaa kirjaa, mietin, että miten tälläinen kirja on jäänyt hyllyyni näin pitkäksi aikaa ja tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta! Mielestäni erilaisia sairaustarinoita on mielenkiintoista lukea, mutta en ole aikaisemmin lukenut kuin tarinan bakteerikammoisesta tytöstä. Syöpätaistelu onkin sitten hieman erilaista siihen verrattuna...

Mitä kirja sisältää?

Kirja kertoo seitsemättä luokkaa käyvästä Emiliasta, joka rakastaa käydä talleilla ratsastamassa poneillaan, viettää aikaa ystävien kanssa, valokuvata ja kirjoittaa kertomuksia. Emilian elämä muuttuu kuitenkin täysin, kun selviää, että Emilia ei sairastakaan vain ihan tavallista flunssaa, vaan syöpää. Hevostallit joutuvat jäämään ankarien hoitojen ajaksi, mutta aina, kun vain on mahdollista, Emilia haluaa ratsastaa. Kirjaa voisi kuvata puoliksi heppakirjaksi, puoliksi syöpätaisteluksi.

Yleinen arvio kirjasta:

Huh huh, tämä kirja kosketti ja syvästi! Jotenkin näin niin selkeästi kaikki lastenklinikan käytävät ja huoneet, mutten tietenkään pysty käsittämään, miten rankkoja syöpähoidot oikeasti ovat. Ihailen todella paljon Emilian elämän asennetta, että ikinä ei luovuteta - vaikka mikä olisi. Ihailen myös sitä, että rankoista hoidoista ei lannistuta, vaan elämän pienistäkin hyvistä asioista otetaan kaikki ilo irti. Kirja oli siinä mielessä todella koukuttava, että kokoajan lukiessa halusi tietää lisää ja lisää, kuten toipuuko Emilia ja tuleeko jotain takapakkia vai meneekö asiat hyvin? Kirjan noin puolessa välissä oli ehkä omaan makuuni liikaa heppajuttuja, mutta toisaalta ne on kirjan kokonaisuuden kannalta hyvin olennaisia, koska jossain vaiheessa Emilian elämää oli vaihe, jossa oltiin erityisen paljon talleilla. Pidän myös siitä, että kirja oli kirjoitettu niinkuin teini-ikäinen olisi todella sen kirjoittanut. Kirjassahan on kaksi kirjoittajaa, Päivi Lukkarila ja Emilia Mäkinen, joka on myös kirjan päähenkilö. Kirjan lukiessa sai hieman käsitystä siitä, millaista lastenosastoilla on ja millaista syöpätaistelu voi olla. Toisaalta olisi huippua, jos tätä kirjaa löytyisi lastensairaaloilta, mutta toisaalta kirjassa on surullisiakin asioita, joten en tiedä onko se sairaalassa välttämättä hyvää luettavaa. Tätä juttua kirjoittaessani on kulunut useita viikkoja siitä, kun sain kirjan luettua ja edelleen tunnen surua ja myötätuntoa kirjan tapahtumista. Kyseessähän on vielä tositarina. Siitä olen onnellinen, että Emilian tarina on saatu oikeaksi kirjaksi ja näin ollen myös Emilian yksi unelma toteutettua! Oma arvioni 3½/5. Kunniamaininta tositarinasta ja näinkin raskaasta aiheesta! Kunniamaininta myös kirjan kannen upeasta valokuvasta.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 2017
ISBN: 9789512363032
Kirjastoluokka: N84.2
Koko: 261 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Päivi Lukkarila, Emilia Mäkinen

Tutustu myös kirjailijan (Päivi) muihin kirjoihin tästä.

Tutustu myös Emilia Mäkisen blogeihin:
 http://empunlifee.blogspot.com/
 http://hurrinjaiiriksen.blogspot.com/

Osta kirja:
CDON
Adlibris 
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Karisto

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 (esimerkiksi) kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia