sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Erasmus+ matka Saksaan osa 2 - to 17.9.26 to: tutustuminen paikalliseen kouluun ja kauppaan

Ensimmäinen yö Saksassa sujui ihan ok. Aamulla heräsin, ihme kyllä, ennen kelloa. Syynä tähän oli varmaan se, että menin aikasemmin nukkumaan ja nukahdin nopeasti. Lisäksi oltiin eri aikavyöhykkeellä. Vaikka kyseessä olikin vain -1 tunti, tuntuu että itse huomasin sen. Saksan matkalla tavallaan itsellä rytmi kääntyi parempaan suuntaan, että aamulla oli helpompi nousta, mitä kotona. Ehkä myös Saksassa oli valoisempaakin, mikä teki osansa. Koska kämppämme keittiö oli hyvin pieni, muut tytöt söi ensin ja itse vasta heidän jälkeen. Ensimmäinen aamu ei ollut mikään kamalan aikainen, joten kaikilla oli hyvin aikaa nukkua, nousta ja valmistautua.

Aamulla kokoonnuimme majoituspaikkamme pihassa ja Saksan koulun opettajat tuli hakemaan meitä ja näyttämään reitin koululle. Koululla näimme opettajien lisäksi osan opiskelijoista. Vertailimme Saksan ja Suomen kulttuureita, katsoimme missä mm. Valkeakoski sijaitsee ja miten tapamme opiskella eroavat toisistaan. Kävimme myös kierroksen koululla ja kaikki halukkaat saivat polkupyörät käyttöönsä koko kahden viikon ajaksi. Itse en henkilökohtaisista syistä ottanut pyörää. 

Yksi iso ero suomalaisten ja saksalaisten tavoissa on lounas. Kun suomalainen syö kunnon aterian, saksalaisella se on lähinnä leipää. Münsterissä näkyikin valtavasti erilaisia pieniä leipomoita, jotka olivat todella suosittuja. Koska koululla ei ollut koululounasta kuten Suomessa, sovimme, että koulu tarjoaa yhden ruuan per päivä. Esim. torstaina menimme kouluun tutustumisen jälkeen läheiseen pieneen kebab-pizzeriaan. Välillä kävimme ravintoloissa, välillä ostimme kaupasta ruokaa mitä sai itse kokata. Koulu siis tarjosi aamupalatarvikkeet, yhden ruuan per päivä ja lisäksi saimme koululta rahaa välipaloja varten. Rahaa ei matkalla siis ruokaan kulunut juuri mitään omasta pussista. 

Ruokailun jälkeen olikin sitten vapaa-aikaa. Kävellessäni kämpille päin huomasin, että olin kävelemässä Rewe-nimisen ruokakaupan ohi, joka vastaa kooltaa Suomen S-Markettia tai K-Supermarkettia. Ostin itselleni limpparia ja pähkinöitä. Huomasin tarjouskorissa kivoja suklaalevyjä, joita ostin pari tuliaisiksi. Ajattelin, että kerään kivoja tuliaisia pikkuhiljaa, en esim. kiireellä kaikkea viimisinä päivinä. Koska kaupassa oli paljon parempi valikoima kuin kauppa missä kävimme edellisenä päivänä, vinkkasin kauppaa muillekin.

Illemmalla olisi ollut mahdollisuus mennä porukalla sekä suomalaisten, että saksalaisten kanssa keilaamaan, mutta jätin henkilökohtaisten syiden takia sen väliin. 

Tykkäsin usein mennä pihalle istuskelemaan, juomaan vettä ja tekemään ristikkoa tai dataamaan puhelimella. Kämpässämme oli jatkuvasti jotenkin huono ilma, joten ikkunoita pidettiin paljon auki ja ulkona oli mukava olla.

Seuraavana päivänä päästiinkin aloittamaan itse projektia!


Tällä lähti aamu käyntiin!


Koko matkan ajan käytin Helsinki-Vantaan lentoasemalta hakemaani auringonkukkanauhaa.
Teen mahdollisesti auringonkukkanauhasta vielä oman jutun blogiin, mutta lyhyesti tiivistettynä auringonkukkanauha kertoo vammasta, sairaudesta tai muusta rajoitteesta, joka ei näy päälle päin. 
Voit lukea nauhasta lisää mm. The Hidden Disabilities Sunflower -nettisivulta tai Finnairin tiedotteesta.



Opettajamme näyttää, missä Valkeakoski sijaitsee.


Paikalla oli hieno nähdä niin Suomen, Saksan, kuin EU:n lippu!


Sitten mentiinkin kierrokselle koululla!


Polkupyöräpajalla.


Pyörät, joita jokainen halukas sai käyttöönsä.


Kebab-pizzerian menu oli vain saksaksi, joten mietin, mitäköhän sitä ottaisi?
Ajattelin, että döner kebab tuskin menee pieleen. Hyvää oli! Salaattia ainakin oli reilusti!



Tätä voisi luulla äkkiseltään vahinkokuvaksi, mutta on otettu ihan tarkoituksella.
Tiessä oleva punainen alue on nimittäin pyörätie ja sitä todella käytetään. Etenkin Münster on tunnettu pyöräilykaupunki ja pyörätietä kunnioitetaan - siihen ei parane jäädä seisoskelemaan!



Rewessä oli söpöjä tarjoussuklaita!



Mielestäni kaupalla oli kiva yleisilme.


Suklaata oli myynnissä paljon!


Itse olen ihan koukussa sokerittomiin kolajuomiin, mutta Saksassa join paljon vähemmän. Yksi syy oli se, että isot pullot painaa paljon ja toinen se, että tölkkijuomat oli yllättävän halpoja. Lisäksi join ihan vettä ja aamulla omenalimpparia, mitä oli jäljellä. 


Myös energiajuomat olivat Suomen hintoja halvempia. Lisäksi makuja oli erilaisia, mitä ei Suomessa ole.


Majoituspaikan pihalla oli mukava istua ja olla.


Kotenin ja toisen asunnon ulko-ovi.

Matkapäiväkirjan pitäminen on osa Kansainvälisessä työyhteisössä toimiminen -tutkinnonosaa, jota suoritamme samalla kun olemme mukana projektissa. Matkapäiväkirjaani näkee nyt jo Instagramissa @venlas89 ja blogijuttuja julkaistaan pikkuhiljaa vuoden 2026 aikana.

Kursiivilla olevat tekstit ovat suoria otteita muistikirjastani, johon kirjoitin joka päivä matkan aikana. 

Erasmus+ matka Saksaan osa 1 - ke 16.9.26: matkaanlähtö ja majoittuminen Münsteriin

Opiskelen liiketoiminnan perustutkintoa verkko-opiskeluina Valkeakosken ammattiopistossa. Sain maaliskuussa 2026 Wilmaan viestin, jossa kerrottiin noin kahden viikon Erasmus+ ryhmämatkasta Saksaan syyskuussa. Kyseessä on A vision of Europe projekti, joka jatkuu syyskuun Saksan vierailun jälkeen vielä huhtikuussa 2027, kun saksalaiset opiskelijat tulevat puolestaan Suomeen vierailulle. Hankkeen teemoina ovat mm. digitaalisuus, eurooppalaiset arvot ja kestävä tulevaisuus. Vierailujen yhteydessä tutustutaan tietenkin toisiimme, toistemme kulttuureihin ja kiinnostaviin vierailukohteisiin.

Itse innostuin matkasta monestakin syystä heti. Kun opintoni alkoi, meillä oli aika pian esittely Erasmus+ toiminnasta ja sen mahdollisuuksista. Alunperin mietin vakavasti sitä, menisinkö kuukaudeksi Viroon opiskelemaan jotakin tutkinnonosaa. Mutta kun sain tiedon Saksan reissusta, se kuulosti heti paljon paremmalta. Ensinnäkin, matka-aika, 2 viikkoa, olisi hyvä. Lisäksi isona bonuksena olisi, että mukaan tulisi muitakin opiskelijoita, henkilökuntaa ja hommia tehtäisiin porukalla. Maa olisi itselleni uusi, Saksa sijaitsee Euroopassa ja käytössä on sama rahakin. Toki moni asia myös mietitytti. Millaista olisi todennäköisesti ainoana aikuisopiskelijana, kun muut ovat todennäköisesti alle 20-vuotiaita nuoria? Lisäksi matkalla olisi kämppiksiä. Saisimmeko kaikki toimimaan? Opiskelijoitahan meitä lähti yhteensä 11, joista 4 tyttöä. Kaikki tytöt jaoimme saman huoneiston (jota kutsun näissä blogijutuissa kämpäksi) ja saimme yhteiselon hyvin sujumaan. Lisäksi henkilökuntaa lähti 2+2, toiset olivat mukana matkan alussa ja toiset lopussa.

Matka kohti Saksaa ja Münsteriä alkoi aikasin aamulla. Olin yön VAAO:n (lyhenne Valkeakosken ammattiopistosta) asuntolassa, koska lähtö Helsinki-Vantaan lentokentälle starttaisi vähän ennen klo 5 aamulla VAAO:lta porukkakyydillä. Nukuin yön huonosti, mutta onneksi heräsin ja kerkesin hyvin mukaan. Matka Helsinki-Vantaalle, sekä kaikki lentoasemalla sujui mielestäni todella hyvin. Lentokentällä kaikille jäi hyvin aikaa vielä tehdä omia juttujaan. Itse kävin hakemassa auringonkukkanauhan, josta kerron myöhemmin blogissani, sekä Suomalaisesta kirjakaupasta ristikkolehden. Lisäksi tiesin, että lentokentällä olisi kirjanvaihtopiste, jota lähdin etsimään ja tutkimaan. Aika meni äkkiä ja pian olikin aika siirtyä lentokoneeseen. Kerkesin jo vähän harmitella, että paikkani oli käytäväpaikka, mutta reilu opiskelijakaveri vaihtoi oman ikkunapaikkansa, kiitos vielä hänelle! Oikeastaan koko matkan kattelinkin sitten ikkunasta ja otin paljon valokuvia. Jossain kohtaa matkaa lentoemännät tarjosivat ilmaiseksi myös vettä tai mustikkamehua. Mustikkamehu oli hyvää!

Myös Saksan päässä asiat sujui hyvin. Saimme laukut sujuvasti ja päätimme mennä koulun piikkiin syömään. Päädyimme McDonaldsiin, koska se oli kaikille tuttu ja varmaan ruoka maistui myös kaikille. Junien lähtöpaikka toi hieman hämmennystä aluksi, mutta siitäkin selvittiin ja päästiin oikeisiin juniin ja lopulta perille!

Olin netistä jo ennakkoon katsonut majapaikkaamme ja toivoin, että tytöt saisi asunnon nimeltä Koten. Saimme Kotenin. Toivon kyseistä asuntoa siksi, että siinä on kaksi kerrosta ja kaksi vessaa. Lisäksi suihku oli erikseen. Missään kohtaa ainakaan itse ei tarttenut jonottaa vessaan tai että joku tulisi suihkusta, vaan saimme kaiken toimimaan hyvin. Alakerrassa kämppää oli keittiö, olohuone ja wc. Yläkerrassa puolestaan makuuhuone, suihku ja wc. Aluksi ehdotin muille tytöille, että käydään asunto läpi ja mietitään sitten esim. kuka nukkuu ja missäkin. Ylhäällä oli iso parisänky, kun taas alakerrassa kapeampi vuodesohva. Tytöt keksivät järjestelyn, että he saisivat kolmistaan makkarin ja nukkuisi kaikki 3 yhdessä isolla sängyllä, jolloin saisin yksin alakerran vuodesohvan. Se kuulosti todella hyvältä ja näin sovimme. Kysyin moneen kertaan vielä, että mahtuuhan he varmasti ja seuraavina päivinä että ovatko nukkuneet hyvin.

Kun olimme kaikki kerenneet vähän hengähtää, kävimme vielä läheisessä kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita, jotka koulu myös tarjosi. Ostimme perus leipää, kinkkua, juustoa, jogurttia ym. Luulimme myös ostavamme omenamehua, joka olikin limpparia. Hyvää se oli kuitenkin!

Itse olin päivän matkustelun jälkeen kipeästi suihkun ja levon tarpeessa, joten kun aamiaiskamppeet oli hoidettu, menin suihkuun ja perinteisiin iltatoimiin, kuten kirjoittamaan matkapäiväkirjaa ja tekemään matkasomea. Monet jaksoi kuitenkin mennä vielä illalla ulos. Mutta näen sen hyvänä, että meitä on niin erilaisia. Joskus on hyvä saada ihan omaakin aikaa!


Seuraavana päivänä menisimme tutustumaan paikalliseen kouluun!


Lentokone valmiina!


Rakastin katsella ikkunasta ulos lentokoneessa. Välillä näytti kuin lentäisimme jonkun todella lumisen alueen yli, vaikka todellisuudessa lensimme pilvien päällä.


Mäkkärissä luulin tilaavani ihan tavallisen tuplajuustoaterian, mutta tilasinkin vahingossa jonkun chiliversion, jota ei Suomessa ole. Toisaalta, chilinen versio oli hyvä!


Kuljimme Münsteriin kahdella junalla. Tällä junalla saavuimme.


Kotenin alakerran vuodesohva, jossa itse nukuin.


Kotenin keittiö.


Avaimia oli jokaiseen kämppään vain yksi, mutta se ei tuottanut ongelmaa.

Matkapäiväkirjan pitäminen on osa Kansainvälisessä työyhteisössä toimiminen -tutkinnonosaa, jota suoritamme samalla kun olemme mukana projektissa. Matkapäiväkirjaani näkee nyt jo Instagramissa @venlas89 ja blogijuttuja julkaistaan pikkuhiljaa vuoden 2026 aikana.

Kursiivilla olevat tekstit ovat suoria otteita muistikirjastani, johon kirjoitin joka päivä matkan aikana.