Katsaus Siirin jouluyllätys -kirjaan

Koska blogissani on ollut tänä vuonna hyvin paljon kirjoja esillä, ajattelin, että ehkä joulun alla voisi tehdä myös jouluisista kirjoista juttua. Rupesin tutkimaan kirjatarjontaa ja mietin, että ehkäpä Siiri-sarjaan voisi tutustua tarkemmin, sillä kyseisiä lastenkirjoja näkee usein kirjakaupoissa esillä. Siiri-sarjan uusin kirja Siiri ja Heppa Huoleton ilmestyi syyskuussa 2016.

Mitä kirja sisältää?
Pikku-Siiri on iloissaan. Onhan joulu tulossa ja pipareita pitäisi alkaa leipomaan. Muotit ja reseptit ovat jo kaivettu esille, kunnes Siirin äiti tulee flunssaisena paikalle. Äidin täytyy nyt levätä ja piparit saavat odottaa. Isäkin on poissa. Suruissaan Siiri kuuntelee, kuinka äiti voivottelee tilannetta ilmeisesti puhelimessa. Kuusikin on hakematta ja jouluruuat tekemättä. Eikö joulua tulisikaan? Kolme Ottoa, iso-Otto, keski-Otto ja pikku-Otto huomaavat Siirin surun ja päättävät auttaa kaveriaan. Lapset yrittävät kovasti auttaa ja tilanne näyttää kovin toivottomalta. Kunnes tapahtuu jouluyllätys ja tarina saa onnellisen lopun.

Yleinen arvio kirjasta:
Kirjassa on todella paljon hyvää, mistäköhän sitä aloittaisi? No ensimmäisenä ainakin tulee mieleen kirjan piirrokset. Pidän todella paljon kirjan piirroksista ja lisäplussa kuvien yksityiskohtaisuudesta. Esim. reseptikirja ei ole vain kirja, vaan siinä on mummon kuva ja teksti: ”Mummon parhaat pullat”. Ja keittiössä on jos jonkinlaista tavaraa esillä, niin kuin monissa perheissä onkin. Sitten itse tarina. Varmaan jokainen lapsi odottaa innoissaan joulua, niin myös Siiri. Siirille iskee hirveä suru ja epätoivo, jos joulua ei tulekaan. Onneksi on ihanat ystävä pojat, jotka auttavat Siiriä. Vaikka auttamisessa ei onnistuisikaan, ainakin pojat yrittävät. Tarina saa kuitenkin onnellisen lopun, kiitos hyväntahtoisten ja anteliaiden ihmisten. Siiri saa enemmän, kuin uskalsi edes toivoa. Niin paljon, että iloa riittää jaettavaksi muillekin. Kirjassa on siis hyvä tarina siitä, miten asiat voi kuitenkin kääntyä parhain päin ja miten paljon läheisten pienikin apu merkitsee. Ja miten joulu on yhdessä olon aikaa. Suosittelen kirjaa etenkin pikkutytöille. Kirja (ja lupaus yhteisestä lukuhetkestä?) on myös kiva lahjavinkki. Mikäli Siiri-kirjoista oikein innostuu, on kirjoja yhteensä peräti 14 kpl ja kirjoja saa myös äänikirjoina.

Tutustu myös #kirja esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 10/2009
ISBN: 9789513150457
Kirjastoluokka: L85.2
Koko: 40 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Tammi
Kirjoittanut: Tiina Nopola
Kuvittanut: Mervi Lindman

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin tästä.

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Tunnelmia joulumyyjäisistä Lapin Urheiluopistolla 3.12.2016

Rovaniemen Kiekko ja Lions Club Rovaniemi/Napapiiri järjestivät joulumyyjäiset Lapin Urheiluopistolla 3.12.2016. Huomasin tapahtuman Facebookista ja ajattelin, että olisi kiva poiketa joissakin joulumyyjäisissä, miksi ei vaikka näillä? Koska tapahtuman nimi on Perinteiset Joulumyyjäiset, oletan, että myyjäisiä on pidetty aikaisemminkin? Itse kävin myyjäisissä ensimmäistä kertaa. Kun ovista meni sisään, Lions Club liivisiä ihmisiä oli paljon ja ensimmäiset pöydät olivatkin tavalla tai toisella Lions Clubiin liittyviä. Myyjäisethän oli todella isot ja monipuoliset. Oli niin perinteisiä juttuja, kun sitten jotain uutta ja erilaistakin. Itse en mennyt myyjäisiin sillä asenteella, että ostanpa monta kassillista joulukoristeita ja herkkuja, vaan enemmänkin katselemaan ideoita askarteluihin ja käsitöihin ja katsomaan löytyisikö jotain uutta, kiinnostavaa ja paikallista. Paljon oli myyjiä Rovaniemeltä, mutta myös lähialueilta. Ja väkeähän piisasi. Tykkäsin kyllä myyjäisistä kovasti. Hallin reunassa olisi ollut vielä tilaa jollekin. Olisi ollut hienoa, jos paikalla olisi ollut vaikka Joulupukki tai joku paikallinen kuoro? Tästäpä ideaa ensi vuodeksi...

Kukkapalvelu Elrikan tuotteita.

 Olen käynyt Rovaniemellä jo useilla markkinoilla, joissa näitä ihania karkkikoruja on ollut myytävänä. Karkkikoruja näkyi myös joulumyyjäisissä.

Kynttilät kuuluvat jouluun. Nykyään näkee välillä niinkin hienoja kynttilöitä, että pohtii, kuka näitä oikein malttaa polttaa? Myyjäisissä näkyi myös useammalla myyjällä sytykeruusuja. Upeita myös. 

Käsityöpaja Pirissan sivuille tästä.

 Erilaisia leivonnaisia ja neulottuja asusteita oli todella paljon tarjolla. Monesti mietin, että mitenköhän tuotteet myy, mutta ei kaikilla ole mummoa tai muuta läheistä, kuka leipoisi tai neuloisi. 

Arvostan kädentaitoja todella paljon.

Myyjäisissä näkyi myös tölkkinipsuista tehtyjä tuotteita. 

 Ainoa ostamani tuote myyjäisistä oli tonttulakki. Tonttulakki on mukavaa trikoota ja kuosejakin oli tarjolla monia. Itse ostin lakin, joka on samaa kuosia kuin myyjän (takana) mekko. Koska Facebook-sivu näkyy kyltissä huonosti, linkitän sen tähän.

Jorma Aalto (vas.) ja Tero Kivelä (oik). Jorma julkaisi lokakuussa esikoisteoksensa Tähdentekijä Osa 1 - Ensiaskeleet, jota hän oli myymässä. Kirjan kannen ja kuvituksen on tehnyt Tero, joka puolestaan myi tekemiään kuvia. Kuvat on maalattu spraymaaleilla ja ovat uskomattoman upeita.

Joulukoristeita Lidlin askartelupakkauksista

Käymme miesystäväni kanssa usein Lidlissä ostoksilla, onhan ruuan hinta kaupassa yksi Suomen edullisimmista. Lidlissä on myös se kiva, että myynnissä on aina erilaisia tavaroitakin ja nyt joulun alla tietysti on kaikkea jouluun liittyvää. Bongasin mainoslehdestä askartelupakkauksia ja olin heti, että "noita pitää sit ainakin kattoa!". 

 Paperitähden liimailua.

Ostin 2 askartelupakkausta, toinen punaiseen joulutähteen ja toinen lumihiutalekoristeisiin. Olen pitkään miettinyt paperisen tähden tekoa ja olenkin netistä etsinyt eri tekniikoita. Koska Lidlissä nyt oli valmis tarvikepakkaus, niin ajattelin, että kokeillaan nyt tätäkin. Yhdessä pakkauksessa on 32 paperiarkkia, joista tulee 4 paperitähteä. Yhteen tähteen menee siis 8 arkkia. Ohjeet olivat helposti ymmärrettävät ja itse askartelu oli hyvin helppoa, pelkkää liimaamista. Itse käytin kuumaliimaa, se kun pitää hyvin ja kuivuu nopeasti. Lopputulokseen olen yllättävän tyytyväinen.

 Lumihiutalepakkauksen sisältöä.

Lumihiutalekoristeet olivat sinänsä helppoja: Pahvisia koristeita vaan liimataa päällekäin ja lopuksi koristekivi. Mutta itse olen liian "täydellisyyden tavoittelija". En osaa näin kirjoittamalla oikein kuvailla, mikä mätti. Tiedän kyllä syyn, mutta en osaa selostaa. Pari kivaa koristetta sain kuitenkin tehtyä, joihin olen ihan tyytyväinen. Mutta ei tarvikkeet hukkaan mene, eihän kuvioista tarvitse välttämättä juuri koristeita tehdä, vaan niitä voi käyttää hyvin esim. joulukortteihin. :)

Tähdestä tuli upea!

Katsaus Katin konstit -kirjaan

Katin konstit -kirja herätti mielenkiintoni jo kansikuvallaan: iloinen tyttö laittaa ruokaa ja kannessa luvataan hyödyllisiä vinkkejä nuorille mm. ruoanlaittoon, siivoukseen ja pyykinpesuun. Vaikka kirja on suunniteltu nuorille, ehkä aikuinenkin voisi oppia jotain uutta ja hyödyllistä? Ehkä kirja olisi hyvä apu nuorelle, asui sitten vielä vanhemmillaan tai omillaan?

Kirja on julkaistu vuonna 2009 ja se on pienen kustantajan julkaisema kirja. Kirjalla ei siis tänä päivänä ole ollut erityisen suurta näkyvyyttä. Toivottavasti kirjoitukseni herättää ihmisten kiinnostuksen uudestaan tähän kirjaan.

Mitä kirja sisältää?
Kirja jakautuu kahteen osaan: Kati kotona ja Kati keittiössä. 

Koti osiossa käsitellään monenlaisia kotitöitä, ei pelkästään siivoamista. Miten aloittaa aamu hyvin? Mitä tulee ottaa huomioon oman huoneen siivoamisessa? Ottaisinko lemmikin? Miten tekstiilejä käsitellään? Entä mitä löytyy työkalupakista, miten pitää huolta ympäristöstä tai mitä niksejä mummilla olisi sanottavana?

Keittiö osiossa käsitellään monipuolisesti keittiössä tehtäviä askareita. Mitä keittiöstä tulisi löytyä? Millainen on terveellinen ruokavalio ja miten tulisi syödä? Miten pöytä katetaan ja mitkä ovat hyvät pöytätavat? Miten jäljet siivotaan ja tiskataan? Tietenkin mukana on myös kivoja, nuorten makuun sopivia reseptejä ja perustaitojen opettelua. Laitetaanko aamiaiseksi vaikkapa ruisleipäpuuroa tai kokojyväsämpylöitä? Päivällisellä voitaisiin syödä vaikka lihapullia tai pikkupizzoja. Jälkiruokana voisi olla kanelikierteitä tai suklaakakkuja. Nam!

Yleinen arvio kirjasta:
Olisipa tämä kirja ollut käsissäni silloin, kun koulun kotitaloustunnit alkoivat ja into ruuanlaittoon kasvoi. Tai silloin, kun muutin omilleni. Tai jo hyvissä ajoin ennen ylä-astettakin. Kirjan takakannessa on teksti vanhemmille: "VANHEMMAT HUOM! Teet lapsillesi karhunpalveluksen, ellet ota heitä mukaan taloustöihin pienestä pitäen. Lapsista on hauska olla mukana ja apuna - ja kun he kasvavat, sinusta itsestäsi on hauskaa, kun he auttavat kotona ihan pyytämättä." Kotitöitä ja ruuanlaittoa tulisi opetella edes jonkun verran jo lapsena, ettei sitten aikuisempana ole ihan avuton. Ja tottahan se on, että etenkin pienet lapset tykkäävät olla pieniä apureita. Voisin kuvitella, että itse olisin kiinnostunut teini-ikäisenä etenkin kirjan resepteistä ja aikuisempana mummin vinkeistä. Kirjassa on paljon hyvää yleistietoa, esim. pesuohjeet tai tietoa ympäristöstä ja mielestäni on hyvä, että tälläistä yleistietoakin olisi nuorilla hyvin saatavilla. Näkisin kirjan hyvin juurikin esim. kotitaloustunnilla ja lasten kokkikerhossa.  Vaikka kirja on lasten- ja nuorten kirja, tieto pätee hyvin myös aikuisiinkin. Kirjassa on todella kiva, pirteä kuvitus, mistä tykkään paljon. Omasta mielestäni todella kiva tietokirja. 3/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn ja aukeamanäytteeseen kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Tanskankielinen alkuteos: Frøken Flora
Julkaistu suomenkielisenä: 2009
ISBN: 978-951-618-971-3
Kirjastoluokka: LK 68
Koko: 124 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Kustannus Oy Arkki / Aurinko Kustannus
Kirjoittanut: Hélène Wagn
Suomentanut: Irmeli Helin
Kuvittanut: Mads Berg

Osta kirja:

Aurinko Kustannus

Koristelua tekstiilitusseilla - liskot

Askartelukaupoissa on vaikka mitä kivoja tuotteita, mitkä ovat koristelua vaille valmiita. Löytyy posliinia, lasia, puuta, pahvia ja tekstiilejä. Paljon olenkin puuta ja pahvia koristellut, mutta ajattelin tutustua paremmin tekstiilien koristeluun. Kankaanpainanta ei ole omin juttuni, mutta markkinoilla on myös mm. tekstiilispraytä ja tusseja, joita haluan testata.

Lähdin kuitenkin ensin pienestä liikkeelle: valmiiden kangasliskojen koristelemisesta. Näin tekstiilitussit tulivat tutuksi. Tilasin Askartelija.fi-kaupasta Marabu Textil Painter Plus tekstiilitusseja, mitkä käyvät sekä vaaleille, että tummille kankaille. Miksi juuri näitä tusseja ja juuri tästä kaupasta? Haluan, että jälki näkyy myös tummalla kankaalla ja kyseisestä kaupasta löytyi hyvä värivalikoima juuri näitä tusseja. Tussithan toimivat hyvin. Välillä kärkeä täytyi painaa jotain, esim. sanomalehteä vasten, että tussin kärkeen tulisi väriä. Värittäminen oli kivaa ja helppoa. Tusseilla on pesunkestävä jälki 40 asteeseen saakka ja väri kiinnitetään silittämällä tai uunissa. Annoin myös miesystäväni värittää yhden liskon ja hieno tuli hänenkin liskosta. Pitänee keksiä liskoille paikka jostakin. Hintaa yhdelle kangasliskolle tuli 1,50 e. Hintaa yhdellä tekstiilitussilla puolestaan 4,90 e. Kiva idea vaikkapa lasten kanssa askarreltavaksi!

 

Liskot koristelun jälkeen. Vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen koristelin itse, hopeisen koristeli miesystäväni.

Liskot ennen koristelua.

Jutussa käytetyt tuotteet: 
Marabu Textil Painter Plus vaaleille ja tummille kankaille
(033 ruusu, 090 sininen vaalea, 782 hopea ja 073 musta)
Kangaslisko

Tutustu Askartelijan verkkokauppaan tästä ja Facebook-sivuihin tästä.

Ihanat naiset -värityskirja

Muistan kun joskus lapsena oli tylsää ja lähellä oli aikakausilehti ja kuulakärkikynä. Lehden kannessa oli hymyilevä nainen ja innostuin "meikkaamaan" naista tällä sinisellä kuulakärkikynällä. Eipä naisesta kaunista tullut, pikemminkin päin vastoin. Hauska muisto kuitenkin jäi. 

Vuosia myöhemmin iskee värityskirjabuumi aikuisille. Värityskirjoja on aiheesta jos toisesta ja Helsingin Kirjamessujen mainoksessa bongasin Ihanat naiset -värityskirjan. Koska en messuille päässyt mukaan, sain kuitenkin postitse värityskirjan tutustuttavaksi. Värityskirja on Sirpa Papinahon käsialaa ja se on ilmestynyt syyskuussa 2016.

Värityskirjassa on todella paljon hyvää. Pidän erityisesti siitä, että kirjassa on kätevä kierreselkämys ja kuvia on 1 per paperi. Kuvia ei siis ole paperin molemmin puolin, että yhdestä kuvasta väriä tarttuisi toiseen ja kierreselkämyksen ansiosta yhden sivun saa kätevästi esiin. Erilaisia värityskuvia on 42 kpl. Kuten värityskirjan nimestä voi päätellä, kirjassa on vain naisia. Siitä huolimatta kirja on monipuolinen: onhan naisiakin maailmassa paljon erilaisia. On lyhyttä ja pitkää tukkaa, on suoraa ja kiharaa, on juhlavaa ja arkista... Ja mitä mahdollisuuksia värittäjällä onkaan: minkälaista meikkiä, minkä väriset hiukset, vaatteet ja asusteet?

Jos nyt mietin, että mitä huonoa tätä värityskirjaa värittäessä koin, ei vika ollut kirjassa vaan värittäjässä. Ensimmäistä värityskuvaa värittäessä hoksasin, miten tärkeää esim. ihon väri on saada kokonaan yhdensuuntaisesti värittämällä, eikä esim. hieman sieltä täältä mutkittelemalla. Näytti, kuin meikkivoide oltaisiin levitetty huonosti. Toinen, minkä huomasin, kun olin jo värittänyt kuvan melkein kokonaan, oli, että naisella ei ollut ripsiä, eikä kulmakarvoja. Ajattelin, että ei kai nyt ripset niin vaikea ole piirtää, mutta kyllä se jonkun verran harjoittelua vaati. Kannattaa siis ripsiä harjotella ensin, jos niitä ei ole aikaisemmin piirtänyt. Ja kannattaa piirtää hennosti lyijykynällä, että voi vielä pyyhkiä, jos mokaa. Sekin, että ripsiä ja kulmakarvoja ei ole valmiina, on siis mahdollisuus värittäjälle. Eihän joka naisella samanlaisia ripsiä ja kulmakarvoja ole.

Värityskirjan lopussa on lisäksi kuvia, jossa on pelkät kasvot. näihin kuviin voi hyvin suunnitella siis kaiken: ripset, kulmat, meikit, hiukset, koristeet...

Tutustu värityskirjaan ja muiden värittämiin piirroksiin tästä.
Tutustu värityskirjan Facebook-sivuihin tästä.
Osta värityskirja tästä. 

Tapahtumavinkki!
Värityskirjaa myynnissä myös la-su 10.-11.12. klo 12-16 Kaapelitehtaalla Galleria Aapelissa Suomen Taiteilijoiden jäsenten yhteisissä joulumyyjäisissä nimeltä "Alle satasen kamat".

Mielipide: mitä joulu on, ajatuksia lahjoista ja saako aikuinen toivoa?

Jouluna tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma, se on selvää. No ei ehkä kaikille, mutta itselleni ja varmasti todella monelle muullekin. Kun muistelee kaikkia jo koettuja jouluja, ei voi kuin olla todella onnellinen ja kiitollinen. Perheeni on aina ollut ehjä, lapsuuden joulut vietettiin yhdessä ja mummu haettiin kylään. Vielä nykyäänkin jouluna on tapana viedä kynttilöitä haudoille, nauttia jouluateria, katsella jouluisia tv-ohjelmia, koristella koti jouluiseksi, avata lahjat kuusen ääressä ja nauttia yhdessäolosta. Ja herkkujahan on tarjolla: konvehteja, torttuja, pipareita, kakkuja... Monesti ihmettelen, miten äiti jaksaa ja viitsii aina laittaa kaikkea, kun vähempikin piisaisi. Etenkin nyt aikuisena on oppinut tajuamaan, miten paljon jouluvalmisteluja oikeastaan on ja on oppinut arvostamaan kaikkea, mitä jouluna (ja elämältä yleensä) saa. Kun on tajunnut miten paljon vaivaa ja aikaa joulun eteen nähdään, tottakai sitä haluaa myös jouluvalmisteluissa auttaa minkä pystyy.

 Joulun tunnelmaa vuonna 2015.

Etenkin lapsena jouluna olivat isossa osassa myös lahjat. Lapsena sitä halusi kaikkea ja pian. Uusia leluja vaan lisää ja lisää. Välillä oikein ihmettelen silmät pyöreinä, miten jotkut lapset ja nuoret saavat niin paljon. Lahjoja tulee vanhemmilta, isovanhemmilta, sukulaisilta, ystäviltä... Sitten on perheitä, lapsiperheitäkin, jotka eivät saa mitään. Sosiaalinen media täyttyy lahjakuvista ja keskustelupalstoille tulee listoja mitä on saanut. Omasta mielestäni on niin epäreilua, miten toiset saa niin paljon ja toiset niin vähän. Ja kiltteydellähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kummasti se pukki on aina vain lahjoja tuonut, vaikka lapsi olisi ollut tuhmakin. Vaikka olisit itse piru, mutta jos olet suosittu ja hyvätuloinen, lahjoja tulee. Jos olet enkeli, mutta köyhä ja yksinäinen, kuka muistaa? Onneksi nykyään on vielä lahjakeräyksiä ja hyviäkin ihmisiä, jotka köyhiä ja yksinäisiä muistaa. Olen pitkään pohtinut lahja-asiaa. Lahjojen antaminen on pitkä perinne, mikä on lapsesta asti opittu. Eniten lahjoista ilahtuu juurikin lapset ja olisi ihanaa, jos jokainen lapsi saisi paketin tai pari. Koska kaikki muutkin saa. Toivon todella, ettei kukaan lapsi jäisi ilman pakettia, vaan juurikin näillä hyväntekeväisyystempauksilla saataisiin jokaiselle lapselle edes jotakin. Paketteja halutaan myös nuorille ja monesti kun lahjakeräykseen viedään lahjoja, lahjat ovat lähinnä lapsille. Kun kuvittelen itseäni teini-ikäisenä, niin olisi se ollut kyllä masentavaa, jos ei olisi saanut yhtään lahjaa. Kun olen seurannut näitä lahjakeräyksiä, nuorille on lahjotettu mm. lahjakortteja ja elokuvalippuja.

 KKY:n lahja kissalle. Tutustu kauppaan tästä.

On ok, että lapsi tai nuori toivoo lahjoja, mutta saako aikuinen toivoa? Itsestäni nimittäin tuntuu, että aikuinen ei saisi toivoa, tai jos toivoo, vastauksen pitäisi olla ”maailman rauha”. Kyllähän itsekin maailman rauhaa toivoisin. En tarvitsisi ikinä koskaan mitään lahjoja, jos maailmaan saataisiin rauha. Mutta en usko, että maailman rauhaa pystytään vieläkään antamaan. Jos toivoisin jotain, esim. lautapeliä, tulisiko itsestäni huono tai ahne kuva? Sitä en halua. Entä mitä jos haluan välttämättä muistaa jotakin läheistä aikuista ihmistä lahjalla ja saan vastauksen: ”en mitään” tai ”maailmanrauha”? Vaikka asiaa kysyisi uudemman kerran, vastaus olisi sama. Sitä haluaisi muistaa läheistään lahjalla, mille todella olisi tarvetta tai mistä lahjan saaja todella pitäisi. Kun toivetta ei kerro, voi vain arvuutella, mitä hankkisi tai tekisi. Jouluna voi vain arvuutella, oliko lahja mieleinen, vai meneekö lahja vain kaapin perälle? Varmasti moni meistä on joskus saanut jotakin turhaa. Haluaisin vääntää ihmisille rautalangasta, että älkää hankkiko mitään turhaa. Koitan itsekin miettiä sellaisia lahjoja läheisilleni, mitkä ei takuuvarmasti menisi hukkaan. Tiedän varmaksi yhden henkilön, joka juurikin vastaa, ettei toivo mitään. Tiedän, että hän rakastaa kissoja. Aion lahjoittaa jonkunlaisen summan kodittomille kissoille. Summan, joka menisi normaalisti tämän yhden henkilön lahjaan. Tiedän, että siitä tulee kaikille hyvä mieli.

Näin aikuisena sitä on siis oppinut, mitä joulu oikeastaan on. Tai mitä sen kuuluisi olla. Rauhaa ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Läheisten muistamista. Oli läheinen sitten perheenjäsen tai ystävä, ihminen tai eläin, elävä tai kuollut. Tapoja muistaa on. Oli se sitten kyläily, postikortti, soitto, kirje, kynttilä haudalle tai lahja. Jokaisella on oma tapansa.

Linkkivinkkejä, tue vähävaraisia perheitä:
Joulupuu

Operaatio Joulukassi
Hope - Yhdessä & Yhteisesti ry
MLL - Hyvä Joulumieli -keräys
Pelastakaa Lapset ry - Joulukeräys

Linkkivinkkejä, tue kodittomia kissoja:

Kissojen suojelu - Kisu ry 

Kissojen Katastrofi Yhdistys KKY ry
Anteron Ystävät ry
Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys PESU ry
Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry
Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry
EHY ry
Rekku Rescue ry
Turun Eläinsuojeluyhdistys - TESY ry
Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry 

Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys ry

Tässä vain muutamia esimerkkejä, erilaisia yhdistyksiä ja keräyksiä löytyy paljon!
Kiitos ihmisille Facebookissa vinkeistä!

Ps. Rakas Joulupukki, jos aivan välttämättä haluat jotakin tuoda, arvostaisin kovasti S-ketjun lahjakorttia. Lahjakortilla ostaisin jonkun kivan lautapelin ja viettäisin peli-iltoja läheisteni kanssa. Myös kirjoitus- ja askartelutarvikkeita voisi hankkia.