perjantai 25. marraskuuta 2016

Mielipide: mitä joulu on, ajatuksia lahjoista ja saako aikuinen toivoa?

Jouluna tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma, se on selvää. No ei ehkä kaikille, mutta itselleni ja varmasti todella monelle muullekin. Kun muistelee kaikkia jo koettuja jouluja, ei voi kuin olla todella onnellinen ja kiitollinen. Perheeni on aina ollut ehjä, lapsuuden joulut vietettiin yhdessä ja mummu haettiin kylään. Vielä nykyäänkin jouluna on tapana viedä kynttilöitä haudoille, nauttia jouluateria, katsella jouluisia tv-ohjelmia, koristella koti jouluiseksi, avata lahjat kuusen ääressä ja nauttia yhdessäolosta. Ja herkkujahan on tarjolla: konvehteja, torttuja, pipareita, kakkuja... Monesti ihmettelen, miten äiti jaksaa ja viitsii aina laittaa kaikkea, kun vähempikin piisaisi. Etenkin nyt aikuisena on oppinut tajuamaan, miten paljon jouluvalmisteluja oikeastaan on ja on oppinut arvostamaan kaikkea, mitä jouluna (ja elämältä yleensä) saa. Kun on tajunnut miten paljon vaivaa ja aikaa joulun eteen nähdään, tottakai sitä haluaa myös jouluvalmisteluissa auttaa minkä pystyy.

 Joulun tunnelmaa vuonna 2015.

Etenkin lapsena jouluna olivat isossa osassa myös lahjat. Lapsena sitä halusi kaikkea ja pian. Uusia leluja vaan lisää ja lisää. Välillä oikein ihmettelen silmät pyöreinä, miten jotkut lapset ja nuoret saavat niin paljon. Lahjoja tulee vanhemmilta, isovanhemmilta, sukulaisilta, ystäviltä... Sitten on perheitä, lapsiperheitäkin, jotka eivät saa mitään. Sosiaalinen media täyttyy lahjakuvista ja keskustelupalstoille tulee listoja mitä on saanut. Omasta mielestäni on niin epäreilua, miten toiset saa niin paljon ja toiset niin vähän. Ja kiltteydellähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kummasti se pukki on aina vain lahjoja tuonut, vaikka lapsi olisi ollut tuhmakin. Vaikka olisit itse piru, mutta jos olet suosittu ja hyvätuloinen, lahjoja tulee. Jos olet enkeli, mutta köyhä ja yksinäinen, kuka muistaa? Onneksi nykyään on vielä lahjakeräyksiä ja hyviäkin ihmisiä, jotka köyhiä ja yksinäisiä muistaa. Olen pitkään pohtinut lahja-asiaa. Lahjojen antaminen on pitkä perinne, mikä on lapsesta asti opittu. Eniten lahjoista ilahtuu juurikin lapset ja olisi ihanaa, jos jokainen lapsi saisi paketin tai pari. Koska kaikki muutkin saa. Toivon todella, ettei kukaan lapsi jäisi ilman pakettia, vaan juurikin näillä hyväntekeväisyystempauksilla saataisiin jokaiselle lapselle edes jotakin. Paketteja halutaan myös nuorille ja monesti kun lahjakeräykseen viedään lahjoja, lahjat ovat lähinnä lapsille. Kun kuvittelen itseäni teini-ikäisenä, niin olisi se ollut kyllä masentavaa, jos ei olisi saanut yhtään lahjaa. Kun olen seurannut näitä lahjakeräyksiä, nuorille on lahjotettu mm. lahjakortteja ja elokuvalippuja.

 KKY:n lahja kissalle. Tutustu kauppaan tästä.

On ok, että lapsi tai nuori toivoo lahjoja, mutta saako aikuinen toivoa? Itsestäni nimittäin tuntuu, että aikuinen ei saisi toivoa, tai jos toivoo, vastauksen pitäisi olla ”maailman rauha”. Kyllähän itsekin maailman rauhaa toivoisin. En tarvitsisi ikinä koskaan mitään lahjoja, jos maailmaan saataisiin rauha. Mutta en usko, että maailman rauhaa pystytään vieläkään antamaan. Jos toivoisin jotain, esim. lautapeliä, tulisiko itsestäni huono tai ahne kuva? Sitä en halua. Entä mitä jos haluan välttämättä muistaa jotakin läheistä aikuista ihmistä lahjalla ja saan vastauksen: ”en mitään” tai ”maailmanrauha”? Vaikka asiaa kysyisi uudemman kerran, vastaus olisi sama. Sitä haluaisi muistaa läheistään lahjalla, mille todella olisi tarvetta tai mistä lahjan saaja todella pitäisi. Kun toivetta ei kerro, voi vain arvuutella, mitä hankkisi tai tekisi. Jouluna voi vain arvuutella, oliko lahja mieleinen, vai meneekö lahja vain kaapin perälle? Varmasti moni meistä on joskus saanut jotakin turhaa. Haluaisin vääntää ihmisille rautalangasta, että älkää hankkiko mitään turhaa. Koitan itsekin miettiä sellaisia lahjoja läheisilleni, mitkä ei takuuvarmasti menisi hukkaan. Tiedän varmaksi yhden henkilön, joka juurikin vastaa, ettei toivo mitään. Tiedän, että hän rakastaa kissoja. Aion lahjoittaa jonkunlaisen summan kodittomille kissoille. Summan, joka menisi normaalisti tämän yhden henkilön lahjaan. Tiedän, että siitä tulee kaikille hyvä mieli.


Näin aikuisena sitä on siis oppinut, mitä joulu oikeastaan on. Tai mitä sen kuuluisi olla. Rauhaa ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Läheisten muistamista. Oli läheinen sitten perheenjäsen tai ystävä, ihminen tai eläin, elävä tai kuollut. Tapoja muistaa on. Oli se sitten kyläily, postikortti, soitto, kirje, kynttilä haudalle tai lahja. Jokaisella on oma tapansa.

Linkkivinkkejä, tue vähävaraisia perheitä:
Joulupuu
Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys ry

Tässä vain muutamia esimerkkejä, erilaisia yhdistyksiä ja keräyksiä löytyy paljon!
Kiitos ihmisille Facebookissa vinkeistä!


Ps. Rakas Joulupukki, jos aivan välttämättä haluat jotakin tuoda, arvostaisin kovasti S-ketjun lahjakorttia. Lahjakortilla ostaisin jonkun kivan lautapelin ja viettäisin peli-iltoja läheisteni kanssa. Myös kirjoitus- ja askartelutarvikkeita voisi hankkia.

1 kommentti:

  1. Nuo lahjakortit on muuten aina kivoja. Oon varmaan viimeiset kymmenen vuotta, jos ei pidempäänkin, saanut satasen lahjakortin sukulaiselta. Ensin Anttilaan ja nyttemmin s-ryhmän liikkeisiin. Sillä on hyvä hankkia jotakin tarpeellista. Viimeksi taisin hankkia pyöräilykypärän, ja loppuvuodesta käytin kortille jäänyttä summaa ihan vain ruokaan, kun rahat oli ihan finaalissa. Kyllä muistelin kyseistä sukulaista lämmöllä!

    Mutta niin. Kyllä aikuisetkin saa toivoa materiaa. Minä ainakin toivon, ja minun perhe toivoo. Mutta meistä onkin hurjan hauskaa ilahduttaa toisiamme lahjoilla.

    VastaaPoista

Olit sitten tuttu tai tuntematon, kommentit ovat aina tervetulleita! :)