Levyarvostelu: Erika Vikman - Erika Vikman

Erika Vikman tuli itselleni tutuksi vuonna 2013 Idolsin seitsemällennä tuotantokaudella. Samaisella kaudella oli mukana myös mm. kilpailun voittanut Mitra Kaislaranta, suureen suosioon noussut Alma Miettinen, mm. UMK:sta tuttu Catharina Zuhlke, sekä levytyssopimuksen myös saanut Nomi Enckel. Idolsin lisäksi Erikallahan on vaikka minkälaista musiikkitaustaa, mitkä olen vasta saanut tietää jälkikäteen, kuten että Erika kruunattiin vuoden 2016 tangokuningattareksi. Lisäksi Erika on ollut monissa tv-ohjelmissa mukana, kuten Masked Singerissä ja Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Jokaisessa ohjelmassa on ollut selkeää, että laulutaitoa Erikalla on, mutta koska Erika saisi levytyssopimuksen ja omaa musiikkia? Nyt se on täällä - Erika Vikmanin esikoisalbumi!

Kappalelista ja omat arvioni kappaleista:

1. Intro -
2. Cicciolina *****
3. Aikuisten rannekkeet ****
4. Pyhä Erika ***
5. Ei rakkaus kulu käyttämällä ***
6. Pizza ***
7. Häpeä *****
8. Tääl on niin kuuma ***

9. Amorin siivet ****
10. Syntisten pöytä *****
11. Outro -

***** = Todella hyvä, **** = hyvä, *** = ihan ok, ** = ei niin mieleinen, * = ei yhtään mieleinen. 

Kommentit levystä:
Kun UMK:n kappaleita alettiin julkistamaan ja Cicciolina alkoi soimaan, ensimmäinen reaktioni oli hämmennys. Ajattelin, että onpa rohkea biisi ja onko tämä todellinen Erika ja onko tämä todella sitä, mitä Erika haluaa tehdä? Joskus kuitenkin olen lukenut tai katsonut Erikan haastatteluja, niin Erikasta saa vahvasti sellaisen mielikuvan, että kyllä, Erika vain on omalla tavallaan todella rohkea nainen! Myös Erikan musiikki on todella omanlaistaan, ja siksi Erika erottuu hyvin massasta. Cicciolinasta tuli heti kikkamainen fiilis ja Erikaa onkin paljon verrattu Kikkaan, on Erika jopa laulanut Kikan biisejä keikoillaan. Kuuntelin biisiä kerran, toisen, kolmannen. Biisi on jotenkin tosi tarttuva ja iloinen. Kappale pärjäsi mielestäni tosi hienosti vuoden 2020 UMK:ssa ja siitä jäi Erikalle se biisi, mistä Erika muistetaan.

Sitten ilmestyikin seuraava sinkku, Syntisten pöytä. Sekin aiheutti itselleni ensin hämmennystä rohkeudellaan, mutta sitten siitäkin tuli tarttuva biisi, mikä jää päähän soimaan. Kolmas sinkku, Häpeä, puolestaan aiheutti musiikkivideollaan sellaisen "oh hoh", "huh huh" fiiliksen. Mutta jos miettii näitä kolmea singleä, omasta mielestäni Häpeä on paras. Biisi on jopa niin hyvä, että voisin kuvitella lisääväni sen soittolistoilleni tai jos soittaisin jotain soitinta, haluaisin soittaa Häpeän!

Mitä tulee sitten muihin levyn kappaleisiin? No, aluksi kun näin albumin, innostuin että hei, mahtavaa, 11 biisiä. Sitten petyin, kun 2 biisiä onkin Intro ja Outro. Näin varsinaisia biisejä jää vain 9 ja itselleni iskee aina pettymys, jos albumissa on vähemmän kuin 10 biisiä. Iloisia yllätyksiä puolestaan oli pirtsakka Aikuisten rannekkeet ja rauhallinen Amorin siivet. Muut biisit, Pyhä Erika, Ei rakkaus kulu käyttämällä, Pizza ja Tääl on niin kuuma puolestaan ovat ihan ok biisejä, mitä kyllä mielellään kuuntelee, mutten soittolistalle lisäisi. Yhtään sellaista biisiä ei kuitenkaan ole, mitä voisi sanoa surkeaksi.

Tälle albumille lasken arvosanan ilman Introa ja Outroa. Albumi saisi tulokseksi 3,8 ja näin ollen jos pyöristäisi, se kallistuisi tulokseen 4/5. Mutta otan albumin kokonaisuuden huomioon, pientä miinusta tulee siitä, että varsinaisia biisejä on vain 9. Siten kallistun enemmän arvosanaan 3,5/5.

Kokonaisarvioni levystä: 3,5/5.

Levyn perustiedot:
Artisti: Erika Vikman
Julkaistu: 8/2021
Tyylilaji: Pop
Levy-yhtiö: Mökkitie Records / Warner Music

Osta levy:

Levykauppa Äx
Swamp Music

Kuuntele:
Apple Music
Spotify
Youtube

Cicciolina on se biisi, mistä Erika tullaan muistamaan.

Syntisten pöytä on kerännyt hyvin radiosoittoja.

Oma suosikkini Häpeä.

 Kiitokset Warner Musicille yhteistyöstä!
Onnea Erikalle listaykkösestä!