Tunnelmia kesältä 2024 osa 2 - heinäkuu

Heinäkuussa voisi sanoa, että helle helli, mutta itselleni helteet ovat täyttä tuskaa. Kesä on siitä kivaa aikaa, että on paljon asioita, mitä ei talvella voi tehdä, mutta silti kesä on suosikkivuodenajoista puhuttaessa itsellä viimeisenä juurikin helteiden takia. Talvella on helppoa pukea lämmintä vaatetta päälle, käpertyä viltteihin ja syödä/juoda lämmintä, mutta kesällä tuntuu, että kuumuuteen ei auta oikein mikään. Tai jos auttaa, niin vain pieneksi hetkeksi ja taas on hiki päällä. Onneksi kesä alkaa kohta olemaan loppusuoralla.

Heinäkuun alku oli meillä aika eläin teemainen: ensin kävimme Helsingissä Korkeasaaressa ja aika pian tämän jälkeen Korpilahdella sijaitsevassa Haanpään kesäkahvilassa, jossa on paljon alpakoita ja vuohia, kanoja, pupuja ja lampaita. Käymme kesäisin monta kertaa kyseisessä kahvilassa, koska tykkään siitä kovasti. Eläimiä pääsee katsomaan ilmaiseksi ja muutenkin paikka kokonaisuudessaan on ihana. Nyt oli vielä sellainen spesiaalitilanne, että alpakka oli saanut vasan! Ja kaikki eläinvauvathan on tunnetusti ihan super söpöjä.

Heinäkuussa vietin myös Lakun kanssa taas kahdenkeskistä aikaa, kun mieheni oli reissussa. Tein paljon mm. erilaisia käsitöitä, katselin suoratoistopalveluista ohjelmia ja elokuvia ja viettämällä aikaa tietokoneella.

Kuun lopussa taas vietettiin mieheni kanssa yhteistä aikaa mm. bilistä pelaten, kätköilyretkellä Luhankaan ja keräämällä rahaa Unicefille. Monenlaista mahtui heinäkuuhun!

Mentiin sitten lähelle tai kauaksi, HitMixillä on tapana soida autossa!

Korkeasaaressa piisasi heinäkuussa paljon kävijöitä! Jos Korkeasaareen suunnittelee retkeä, kannattaa etukäteen miettiä hyvin esim. millä Korkeasaareen menee, jos on auto niin mihin pysäköi, mitä ottaa mukaan jne. Korkeasaaressa kävelyä tulee paljon ja aikaa kuluu monia tunteja, joten kannattaa ottaa juomaa ja evästä mukaan ja lähteä sillä ajatuksella, että aikaa kuluu sen minkä kuluu. Itseäni rupesi hieman ahdistamaan rakennukset missä liikutaan ja katsellaan monia eläinlajeja: niissä oli kuuma ja paljon väkeä. Monesti pidimmekin päivän aikana pieniä lepo/juomahetkiä, mitä suosittelen ihan kaikille. Oli mahtava päästä näkemään esim. tiikeri ja leopardi, mutta suosikkejani on silti ehkä pikkumangustit (kuvassa) ja saukot.

Haanpään kesäkahvilan pikkuinen: Aaron! 

Myöhemmin myös toinen alpakka sai vasan, joka nimettiin Antonioksi.

Heinäkuussa tein monenlaisia käsitöitä. Tässä olen alkamassa tekemään makrame-koria.

Kätköillessä haimme evästä Luhangan kyläkaupasta. 

Meillä kävi tuuria, kun hyvät täytetyt leivät olivat tarjouksessa!

Välillä sitä tulee niitä "mitähän sitä oikein tekis" hetkiä. Mieheni ehdotti, että lähetäänkö pelaan biljardia? Sehän sopii! Biljardia pelasimme Jämsän Himoksella sijaitsevassa Willissä Lännessä.

Hellepäiviä, eli yli 25c ylittäviä päiviä oli monta, mutta menihän se 30c myös rikki!

8.7.2024 luin uutisen, jossa kerrottiin Venäjän pommittaneen lastensairaalaa Ukrainassa. Tämä pisti niin vihaksi ja rupesin miettimään, että emme ole hetkeen pitäneet Jämsässä Unicef-keräystä ja nyt jos koskaan sellaiselle voisi olla hyvä ajankohta. Menimme mieheni kanssa pariksi tunniksi keräämään yhtenä päivänä rahaa Unicefille ja saimme kerättyä yhteensä pikkusen yli 200 euroa, mikä on todella hyvä summa, kun ajattelee paljonko esim. vettä, lääkkeitä tai muita avustustarvikkeita kyseisellä rahalla saa.

Kuun lopussa ilmestyi The Sims 4 peliin uusi lisäosa: lemmenhuumaa. Olin tilannut pelin ennakkoon ja oli kiva päästä pelaamaan uutta lisäosaa! Olen tehnyt itsestäni, miehestäni ja kissastani omat versiot Simssiin, mutta toisin kuin oikeassa elämässä, muutin meidän uuden lisäosan kaupungissa olevaan kattohuoneistoon! Kattohuoneistosta on kiva katsella pilviä ja tähtiä flirttiviltiltä. :)

Koska uudessa Sims lisäosassa on paljon uutta, halusin myös tehdä jotain täysin uutta. Tein ihan mielikuvituksellisen simin: Elisa Tammisen. Elisa on hyvä, ulospäinsuuntautunut ja lemmenkipeä. Hän työskentelee rakkausalalla ja vapaa-päivinään tykkää käydä treffeillä. Elisa asuu aloittelijatalossa kaupungissa, joka tuli uuden lisäosan mukana. Jos Elisan haluaa omaan peliinsä, löytyy hän galleriasta tunnuksella: Venlas-89.

Heinä-elokuun vaihteessa mieheni veli kävi useamman yön kylässä ja vähän mietin, mitenköhän Laku mahtaa suhtautua. Mutta Laku suhtautui vieraaseen yllättävän hyvin! Olikohan vierailijan farkkutakissa joku kiva tuoksu?

Kohti elokuuta ja arkea!

Katsaus Millaista on olla kissa? -kirjaan

Perheessämme kissa ei ole "vain kissa" tai "vain lemmikki", vaan rakas perheenjäsen. Kissoissa, kuten myös muissa lemmikkieläimissä on se haaste, että niiden käytöstä me ihmiset ei välttämättä osata ymmärtää. Miksi kissa käyttäytyy kuten se käyttäytyy? Entä milloin kissalla on jokin hätä? Miten kissalle voisi tarjota ihanteelliset kotiolot? Selatessani kirjakatalogeja huomasin SKS kirjakustantamon kirjan: Millaista on olla kissa? ja jo kirjan esittelyteksti teki vaikutuksen. Halusin ehdottomasti lukea tämän kirjan, jos oppisin vaikka jotain uutta kissoista ja siten ymmärtäisin heitä paremmin!

Mitä kirja sisältää?

Kirja jakautuu esipuheen, lähteiden ja hakemiston lisäksi viiteen osuuteen: villikissasta kesykissaksi, pennusta aikuiseksi, tunnetilat ja hyvinvointi, käyttäytyminen, oppiminen ja älykkyys, sekä kissan suhde ihmiseen. Lisäksi keskellä kirjaa on kuvaliite, jossa on värillisiä kuvia liittyen kirjassa oleviin asioihin. Jokainen osio on jaettu lisäksi pienempiin teemaan mukaisiin osioihin, mikä ainakin helpotti itseäni kirjan lukemisessa. Kirja on täynnä hyvää tietoa kissoista ja kirja vastaa moniin kysymyksiin, mitä esim. Facebookin kissaryhmissä ihmiset kysyvät. Tälläisiä kysymyksiä tulee mieleen esim. miten kissat saa totutettua toisiinsa, lapsiin tai koiriin? Tai miksi kissa saattaa pissata vääriin paikkoihin tai voiko kissaa kouluttaa? Mistä kissat ovat oikeastaan lähtösin ja mikä rooli pentuajalla on kissan elämässä? Tässä vain muutamia lukuisista kysymyksistä, joihin kirja antaa vastauksia.

Yleinen arvio kirjasta:
Kirjan takakannessa on teksti: "kirja, jonka kissasi haluaisi sinun lukevan" - olen samaa mieltä! Kun kirjaa luki, tuntui, että kokoajan sai jatkuvasti lisää uutta tietoa kissoista, vaikka kissoista tiesikin ennestään jo paljon. Sanoisin siis, että kirja tuo hyvää infoa ihan kaikenlaisille kissaihmisille: niin pitkään kissan omistaneille, tuoreille kissan omistajille, kissaa miettiville kuin muillekkin kissojen kanssa aikaa viettäville henkilöille. Koska kirja on sopivan kokoinen ja jaettu pieniin osiin, sitä on helppo lukea vaikka pätkä silloin tällöin. Suosittelen kirjaa ja voisi sanoa, että toivon, että kissaihmiset lukevat tämän kirjan! Oma arvioni 4/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 1/2023
ISBN: 9789522226907
Kirjastoluokka: 67.452
Koko: 156 sivua
Ulkoasu: Nidottu (pehmeäkantinen)
Kustantaja: SKS kirjat
Kirjoittanut: Helena Telkänranta
Kuvittanut: Maija Karala

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin:
Millaista on olla eläin? (2015)
Eläin ja ihminen — Mikä meitä yhdistää? (2016)
Millaista on olla lemmikki? (2023)
Millaista on olla koira? (2023)

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
SKS

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2024 (esimerkiksi) kohtiin:
16. Kirjassa on valokuvia
44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen

Katsaus Onnekkaiden eläinten talo - Tarinoita Tuulispäästä -kirjaan

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Somerolla sijaitseva maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti, joka on perustettu vuonna 2012. Tilalla asuu yli 100 eläintä, jotka on tavalla tai toisella pelastettu huonolta kohtalolta. Eläimiä Tuulispäästä löytyy mm. hevosia, kanoja, kettuja, lampaita, sikoja, nautoja, minkkejä ja monia muita! Itse olen jo vuosia seurannut Tuulispään toimintaa eri somekanavissa, kuten Facebookissa ja Instagramissa. Itselleni tuli täysin yllätyksenä, että Tuulispäästä ja sen asukkaista tehtiin myös kirja! Tietysti kovana Tuulispää fanina tämä oli heti saatava!

Mitä kirja sisältää?

Kirjassa kerrotaan Tuulispäästä ja sen asukkaista. Millainen paikka Tuulispää oikeastaan on, mitä kaikkea siellä on ja miten esimerkiksi vapaaehtoisten ja eläinten päivät kuluvat? Entä millaisia ovat eläinten tarinat, jotka ovat Tuulispäähän päätyneet? Kirjassa on myös paljon opettavaista asiaa liittyen eläimiin, kuten mitä tarkoittaa lajityypillinen elämä, miltä tuntuu olla eläin ja mitä eläinten hyväksi voisi tehdä. Kirjassa on myös runsas, pirteä kuvitus!

Konsti ja Vippa olivat onnekkaita saadessaan kodin Tuulispäästä.
Konsti vasikka sai vierottua äidin maidosta rauhassa omaan tahtiinsa.

Omat suosikkini Tuulispään monista asukkaista: possut Siiri ja Saara!

Kirjassa on myös paljon hyvää tietoa ja vinkkejä.

Yleinen arvio kirjasta:
Kirja on omasta mielestäni monella tapaa hyvä! Ensimmäisenä isona plussana voisi sanoa, että kaikki kirjan tarinat ovat totta, eikä keksittyjä. Nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet. Lisäksi isona hyvänä asiana voi sanoa, että näissä tarinoissa eläimille on annettu toivoa ja mahdollisuus hyvään elämään. Näiden lisäksi kirjassa on hyviä tietoiskuja ja asiaa eläimistä, mikä toivottavasti opettaa niin pieniä, kuin isompiakin lukijoita. Tykkään kovasti myös Anni Nykäsen pirteästä kuvituksesta! Suomessa on varmasti tosi paljon eläinrakkaita lapsia ja voisin kuvitella, että kirja olisi mieleistä luettavaa. Tästä siis kirjavinkki esim. lahjaksi lapselle tai seuraavaksi kirjastolainaksi! Toimii myös aikuisellekin! Oma arvioni 4/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 5/2023
ISBN: 9789510479230
Kirjastoluokka: 84.2
Koko: 64 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: WSOY
Kirjoittanut: Suvi Auvinen
Kuvittanut: Anni Nykänen

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Tuulispään kauppa

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2023 (esimerkiksi) kohtiin:
1. Kirjassa on kartta
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Tunnelmia kesältä 2023 osa 2 - heinäkuu

Heinäkuu olikin sitä, mitä kesä parhaimmillaan on, eli reissailua pitkin Suomea ja läheisten kanssa yhteistä tekemistä.

Heinäkuun alkupuolella lähdin vanhempieni luo Nokialle ajatuksena samalla pitää Tampere-päivä äitini ja isoveljeni kanssa. Tampereella kävin ensimmäisenä Silmäsairaalassa laser-leikkauksen esitutkimuksessa, jossa vihdoin sain vastauksen kysymykseen, että sovellunko ylipäätänsä laser-leikkaukseen. Iloisia uutisia: kyllä sovin! Nyt vielä säästän rahaa kyseistä leikkausta varten ja jonain päivänä viimein toteutan pitkäaikaisen unelmani! Esitutkimuksen jälkeen menimme vielä kiertämään Museokeskus Vapriikin näyttelyt ja syömään Zarillo-nimiseen ravintolaan.

Lähtiessäni Nokialta kävimme mieheni ja äitini kanssa vielä Hinttalan kotiseutumuseossa kahvilla. Sitten jatkoimmekin kohti kotia Jämsänkoskelle, jonne äitini tuli kylään kissavahdiksi, koska seuraavana päivänä suuntaisimme koko päiväksi kohti Powerparkkia. Ja kirjaimellisesti koko päivä siellä menikin, sillä lähdimme aamulla aikaisin ja tulimme yöllä myöhään takaisin. Tosin matkoihin ja taukoihin meni oma aikansa. Päivä Powerparkissa oli yksi oman kesäni kohokohtia, toivottavasti myös muilla seurueestamme oli kivaa mm. helteistä ja ruuhkista huolimatta.

Toki heinäkuussakin käytiin uudestaan Haanpään alpakoita katsomassa ja pitihän kerran kesässä päästä myös grillailemaan! Loppukuusta kävimme myös Lahdessa, jossa mm. geokätköilimme ja innostuin itse ottamaan muotinukkekuvia.

Hyvin tyypillinen näky meidän parvekkeella. Laku nauttii. <3

Kohti Museokeskus Vapriikkia. Lue juttu Vapriikki-vierailusta tästä.

Hinttalan kotiseutumuseolla on kauniita, vanhoja rakennuksia ja kiva kahvila.

Powerpark-maisemia maailmanpyörästä.

Haanpään tyttöalpakoita.

Kesällä kuuluu grillata ainakin kerran!

Kuvailin Lahden satamassa muotinukkejani - takaa kuului naisen ääni: "vaaaau!".
Mutta totta, kyllä tästä kuvasta tuli aika vau!

Kohti elokuuta ja arkeenpaluuta!
Mutta vielä on kesää jäljellä...

Kissan Tassuttelijaboksi - mitä Lakun paketti sisälsi? Sis. etukoodin kissoille ja koirille!

Suomalaiset rakastavat erilaisia yllätysbokseja, kuten kauneus-, käsityö- ja lemmikkibokseja. Olen monesti miettinyt, että olisi kiva joskus tutustua johonkin boksiin ja löysinkin kivan, kotimaisen lemmikkiboksin, nimeltään Tassuttelijaboksi.

Laku oli erittäin kiinnostunut saamastaan boksista.

Boksin kehittäjät Ville ja Sami olivat törmänneet monenlaisiin lemmikkibokseihin, mutta ei yhteenkään täysin kotimaiseen. Näin lähti idea boksiin, jossa tarjotaan lemmikeille (kissoille ja koirille) nimenomaan kotimaisia tuotteita. Jokainen boksi sisältää kaksi lelua ja kolme herkkutuotetta. Kotimaisia lemmikkituotteiden valmistajia on yllättävän monta, joten boksin tilaamalla tukee myös monia kotimaisia yrityksiä. Itse pidän boksissa myös siitä, että tilatessa voi kertoa hieman lemmikistään ja toiveistaan. Esimerkiksi Laku-kissan kohdalla kerroin, ettei mitään märkäruokaa kannata laittaa, koska Laku on hyvin nirso märkäruoan suhteen ja tämä oli huomioitu boksissa.

Lakun Tassuttelijaboksin sisältö.

Mitä Laku-kissan boksi sitten sisälsi? Boksissa oli seuraavat tuotteet:
Jalo Reppuli kissanminttulelu
Best Friend Bait kissanlelu
Oscar lohiherkku 60g
Primacat herkkutikkuja
Primacat treat chicken herkkupalat

Etenkin Reppuli kissanminttulelu on ollut Lakun mieleen ja onko tuo mikään yllätys, sillä monesti lelut, mitkä sisältävät kissanminttua on kissojen mieleen. Kalalelussa olisi ideana, että sen voisi laittaa keppileluun kiinni. Tällä hetkellä meillä ei keppilelua ole, mutta ehkä joskus voisi hankkia? Herkut puolestaan Lakulle maistuu aina! Joten uskoisin Lakun antavan plussaa tälle paketille!

Huomaattehan, että tämä paketti on vain yksi esimerkki. Kaikki boksit ovat räätälöityjä lemmikkien toiveiden mukaan ja sisältö vaihtelee kuukausittain!

Boksia voi tilata vaikka ihan yhden (tai kuinka monta haluaakaan) tai tilauksen voi tehdä myös kuukausitilauksena yhden, kahden tai kolmen kuukauden välein. Hintaa kissan boksilla on 24,90/kk ja koiran 39,90/kk (toimituskulut kuuluvat hintaan). Hinta on aina sama, riippumatta siitä, kuinka usein sen haluat. Maksua ei veloiteta automaattisesti joka kuukausi, vaan maksusta tulee linkki Paytrailin kautta sähköpostiin. Näin ei tule siis mitään yllättäviä maksuja ja boksin voi perua milloin haluaa. Lisäksi boksilla on 100% tyytyväisyystakuu ja 30 päivän palautusoikeus.

Seuraa Tassuttelijoita Facebookissa ja Instagramissa ja kurkkaa muihin esimerkkiobokseihin!
Tassuttelijoiden nettisivuille tästä.

ETUKOODI TASSUTTELIJABOKSIIN KISSOILLE JA KOIRILLE! Nyt kaikille lukijoille koodilla: LAKU -10% ensimmäisestä boksitilauksesta 20.6.2021 asti. Koodi syötetään tilausta tehdessä tietosi ja maksu kohdassa.

Olisiko tässä kiva lahjaidea vaikka uudelle karvakaverille? Tai vanhalle karvakaverille syntymäpäivälahjaksi? Tai ihan muuten vain lemmikkiä piristämään!

Millaisia kissoja haluaisin joskus hankkia?

Olen lapsesta saakka ollut tekemisissä kissojen kanssa. Lapsuudenkodissani oli (ja on edelleen) aina kissoja ja pari vuotta sitten hankimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen kissan. Olen myös kiinnostunut kaikesta kissoihin liittyvästä hyväntekeväisyydestä: välillä olen ollut mukana eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa, välillä olen ostanut kannatustuotteita, välillä puolestaan tehnyt kannatustuotteita myyntiin. Rakastan kissoja ja haluan auttaa kodittomia kissoja minkä vain pystyn. Tällä hetkellä meillä on vain yksi oma kissa, mutta olen monesti miettinyt, hankkisiko Laku-kissalle kaverin? Asiat, mitkä tällä hetkellä estävät, ovat lähinnä huoli siitä, miten rahat piisaisivat, jos vaikka kummallekin kissalle tulisi yhtäkkiä isoja eläinlääkärikuluja? Entä minkä verran kissoja on sopiva määrä kerrostalokaksioon? Haaveenani onkin, että jonain päivänä meillä olisi isompi koti, mihin voisi ottaa lisää kissoja ja säästöjä olisi sen verran, että kissojen hyvinvointi olisi taattu.

Varmasti kaikilla kissaa hankkivilla on jonkinlaisia kriteereitä kissalle liittyen esim. väriin, ikään, terveydentilaan tai luonteeseen. Monesti olen leikitellyt ajatuksella, että sitten joskus hankin sellaisen ja sellaisen kissan. Mutta toisin kun monilla, väitän, että omat kissahaaveeni ovat tavallisesta massasta poikkeavia. Tässäpä listaus, millaisia kissoja joskus haluaisin!

Kuva: Pixabay.

Oranssi kissa - Sinänsä kissan värillä ei ole mitään merkitystä, mutta jos mahdollisuus olisi valita monista ihanista kotia kaipaavista kissoista nimenomaan oranssi, todennäköisesti päätyisin oranssiin. Tämä siksi, että meillä ei ole koskaan ollut oranssia kissaa taloudessa, kaikkia muita mahdollisia kissan värejä kylläkin! Mutta luonne ratkaisee, ei väri.

Musta tai tabby kissa - Musta ja tabby ovat yleisiä kissan värejä. Jotkut saattaa pitää näitä värejä tylsinä ja ei ole värin vuoksi kiinnostunut näistä kissoista. Lisäksi jotkut saattavat pitää mustaa kissaa epäonnen tuojana. Tämä on kuitenkin ihan höpöhöpöä, sen olen huomannut eläessäni jo useita vuosia mustan kissan kanssa. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, väri ei ratkaise, vaan luonne.

Keski-ikäinen kissa - Sitä, kauanko kissa elää, on vaikea arvioida. Tavallisesti kissat elävät 10-20 vuotiaiksi, mutta on sitä ollut 31-vuotiaskin kissa maailmassa! Voisin hyvin kuvitella ottavani keski-ikäisen, esim. 8-10 vuotiaan kissan. Monet ketkä kissaa hankkivat, suosivat pentuja ja nuoria aikuisia. Olisi kiva tarjota koti pikkuisen vanhemmallekin kissalle.

Sairas/erityiskissa - Kuten millä tahansa eläimellä, myös kissoilla voi olla erilaisia sairauksia, vammoja ym. Näistä huolimatta kissa voi elää hyvää, täyttä elämää! Ollessani teini-ikäinen, meillä oli kissa, jolta amputoitiin toinen takajalka. Tästä huolimatta kissa eli onnellista elämää. Jos siis kissalla on sairaus tai erityispiirre, joka on kuitenkin hyvin hallinnassa, se ei itseäni haittaisi. Yleensä sairaat kissat etsivät todella pitkään sitä omaa kotia.

Kaksi kissaa kerralla - Todella usein eläinsuojeluyhdistysten sivuilla on kissoja, joilla on kissakaveri. Tämä voi olla esim. sisarus tai muu hyvä kissaystävä, joita olisi todella sääli erottaa. Yleensä ihmiset etsivät yhtä kissaa kerralla, joten olisi hienoa tarjota joskus koti useammalle kissalle kerralla!

Ensikotikissoja - Haaveenanihan on, että joskus olisi sellainen asunto, mihin saisi oman huoneen ensikotikissoille. Olisi unelmien täyttymys, että voisi olla sekä omia kissoja, että ensikotikissoja, joita voisi samalla auttaa!

Millaisista kissoista tai muista lemmikeistä sinä haaveilet?

Astetta hienommat sukat omista kuvista - yhteistyössä Kaiffari + etukoodi!

Rakastan erilaisia personoituja tuotteita. Mielestäni on kyllästyttävää, kun aina kaikilla näkee samanlaisia tuotteita ja harvat uskaltavat oikeasti olla persoonallisia ja hassutella, oli kyseessä sitten vaikka oma tyyli tai kodin sisustus. Persoonallinen tuote voi olla jotain hyvin pientäkin, mikä kuitenkin herättää nopeasti ihmisten mielenkiinnon ja kiinnostuksen, että ompas kaunis/hauska/persoonallinen tuote ja kiva idea! Kun yksi on teettänyt kivan ja persoonallisen tuotteen, monesti tuleekin heti kyselyä, että mistä noita saa? 

Vähän aikaa sitten huomasin netissä Kaiffari-nimisen yrityksen mainoksen, joka valmistaa sukkia asiakkaiden lähettämistä kuvista. Kuva voi olla oikeastaan mitä vaan, mutta pääasiassa kuvat ovat olleet ihmisistä ja lemmikeistä. Valikoimassa on tällä hetkellä yhdeksää erilaista kuosia, joissa on myös eri värivaihtoehtoja. Rupesin miettimään että voi hitsi, miten hauskat sukat saisikaan esim. Laku-kissasta!

Laku-kissa koristaa Kaiffarin Ihana- ja Lumitalvi -sukkia.

Koska olin hieman epävarma sopivista kuvista, lähetin Kaiffarille useamman kuvan Lakusta ja kysyin heidän mielipidettä, onko kuvat sopivia sukkiin. Tämä lähinnä siksi, että mustasta kissasta on vaikea saada hyviä kuvia ja harva kuva on otettu kovin läheltä Lakua. Sopivat kuvat kuitenkin löytyi ja lähettämäni Lakun kuvat toimii loistavasti sukissa! Siniset sydänsukat ovat mallia Ihana, kun taas lumihiutaleet löytyy verkkokaupasta nimellä Lumitalvi. Kummassakin sukkaparissa on kaksi eri nassua, eli kaksi eri kuvaa Lakusta. Oli nassuja sitten yksi, kaksi tai kolme, väitän että ihanat sukat silti olisivat!  Sukkiinhan voi keksiä vaikka mitä: yksi tai monta lemmikkiä, kuvia omista lapsista, oma naama, oma ja puolison naama... Sukathan olisi myös mitä mainion lahjaidea, jonka voi hyvin lähettää myös kirjekuoressa!

Sukista tuli niin suloiset! <3

Kaiffari on hassu, pieni designpaja Keravalta, jonka verkkokauppa aukesi tammikuussa 2020. Toistaiseksi valikoimassa on vain sukkia, mutta suunnitelmissa on myös jotain uuttakin! Itse sukat ovat ulkomailta, mutta kustomointi ja paino tapahtuu Suomessa. Omasta mielestäni sukat tuntuvat hyvältä jalassa ja koot ovat paikkaansa pitäviä. Oma kokoni on 38, joten tilasin sukat kokoa 35-38 ja olivat sopivat. Ehkä ongelmana näissä sukissa tulee olemaan, että malttaano näitä käyttää kun ovat niin ihanat!

Kaiffarin verkkokauppaan tästä. Poikkea myös Kaiffarin Facebook-sivulla ja Instagram-tilillä!

Mm. tätä Lakun kuvaa käytettiin sukissani.

Toinen sukissa käytetty kuva.

ETUKOODI! Nyt jokaisella teistä on hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan näihin ihaniin personoituihin sukkiin, nimittäin koodilla: "venla" saat 20% alennuksen Kaiffari.com verkkokaupasta! Koodi on voimassa helmikuun 2020 loppuun asti. Mikäli jokin mietityttää, kannattaa lukea Kaiffarin usein kysytyt kysymykset ja tarvittaessa ottaa rohkeasti yhteyttä Kaiffarin verkkokauppaan! :)

Vuosikymmen lähenee loppuaan - mitä elämässäni on tapahtunut kymmenessä vuodessa?

Vuosi 2019 ja samalla myös koko vuosikymmen lähenee loppuaan ja vuoden sijasta ajattelin miettiä kokonaisen vuosikymmenen tapahtumia. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti, mutta toisaalta joistain tapahtumista tuntuu olevan ikuisuus.

Vuosikymmeneeni on mahtunut paljon. Uusia ihmisiä, uusia eläimiä, uusia ympäristöjä, opiskeluja, harrastuksia... Välillä masennus on vienyt voimat, välillä on puolestaan koettu elämän parhaimpia hetkiä (rakkaus, muutto, kissat...). Jos jotenkin muutamalla sanalla kulunutta vuosikymmentä kuvailisi, sanoisin että aikuistuminen ja muutos parempaan.

Mitä oikeastaan vuosikymmenen aikana on tapahtunut?

Vanhempieni kissat Iines ja Arska vuosikymmenen alussa.

2010-2011

Vuosina 2010-2011 asuin vielä vanhempieni luona Nokialla ja olin tulloin 20-22-vuotias. Vanhempani asuvat omakotitalossa, jossa asustaa tänäkin päivänä heidän lisäksi kissat Arska ja Iines. Ehkä 2010 vuoden merkittävin tapahtuma olikin, kun Iines muutti veljeni luota meille asumaan. Tuolloin myös siskoni lapset olivat alle kouluikäisiä, jolloin heidän kanssa tuli vietettyä paljon aikaa. 

 Yksiöni keittiö vuonna 2013.

2012-2013

Lokakuussa 2012 otin ison askeleen muutettuani omilleni (kissat jäivät vanhemmille). Asuntoni oli Nuorisoasuntosäätiön yksiö Nokialta. Neliöitä taisi olla 32 ja asunnossa oli parveke, sekä kohtuullinen vuokra. Hyvä vaihtoehto siis nuorelle, joka muuttaa omilleen. Asunto oli kiva, hyvällä paikkaa ja asunnosta on paljon hyvää sanottavaa, mutta kyllä sen välillä huomasi, että kyseessä on kerrostalo, jonka asukkaat ovat nuoria. Välillä kuului meteliä, hissi oli usein rikki ja kannabiskin taisi haista. En tiedä onko tänä päivänä meno samaa vai ehkä muuttunut? Vuonna 2012 perustin blogin, mutta silloin en ollut vielä niin aktiivinen bloggaaja, kuin nyt. 

Vuosina 2014 ja 2015 tapasin monia uusia, kivoja tuttavuuksia, kuten Ella-koiran!

2014-2015

Vuonna 2014 löysin Ammattiopisto Luovin, koulun, joka on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Tuolloin kodinhuoltajalinja kiinnosti ja mietin, miten monenlaiseen työhön sen avulla voisi päästä, koska siivous-, ruoanlaitto- ja avustamistehtäviä tarvitaan niin monelaisissa töissä. Pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan ja opin koulussa paljon ja tapasin paljon kivoja uusia ihmisiä. Vapaa-ajalla puolestaan matkustelin ja kävin vanhemmillani usein kylässä. Keväällä 2015 elämäni muuttui isosti tavattuani miesystäväni. Alkoi suhde, jossa olen yhä tänäkin päivänä. Alku oli rankkaa, sillä välimatkaa meillä oli n. 700 km. Itse asuin Nokialla, mies Rovaniemellä. Vaikka välimatkaa olikin, siitä selvittiin. Olimme usein yhteydessä Skypen välityksellä ja tapasimme lomilla. Joskus mieheni saattoi tulla ihan viikonlopuksikin Nokialle ihan vain, että saisimme hetken olla yhdessä. Näin jälkeenpäin kun miettii, kuka täysijärkinen ajaa perjantaina Rovaniemeltä Nokialle, kun pitää sunnuntaina lähteä ajamaan takaisin? Samana vuonna tutustuin myös miesystäväni perheeseen, sekä moniin uusiin paikkoihin ja harrastuksiin (esim. geokätköily). Aloin myös kirjoittaa aktiivisemmin blogia.

Rovaniemelle muutto toi mukanaan paljon uusia asioita.

Opin pitämään monista uusista jutuistakin, kuten pitkospuukävelyistä. Kuva Koivusaaresta syksyltä 2016.

2016-2017

Vuonna 2016 otin ehkä elämäni isoimman askeleen muuttaessani Rovaniemelle. Silloin tuli paljon uusia asioita kerralla: pitkän matkan muutto, ensimmäinen avoliitto, täysin uusi ympäristö, uusi koulu... Sain siirron Tampereen Luovin toimipisteeltä Rovaniemelle. Lopulta masennus vei voimat ja koulu ei tuntunut enää omalta jutulta. Opinnot jäivät kesken ja alettiin selvittelemään, että mitäs nyt? Vaikka koulussa ei sujunut, kotona oli hyvä olla. Vuonna 2017 menimme kihloihin, joka tuntuu merkiltä, että tämä suhde on vakava.

Laku on yksi vuosikymmenen parhaimpia asioita. <3 Kuva syksyltä 2018.

2018-2019

Vuonna 2018 tapahtui kaksi isoa asiaa. Jäin keväällä työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä oli itselleni suuri helpotus. Enää ei tarvitsisi säätää jatkuvasti kuntoutustukihakemuksien kanssa tai hakea sairaslomaa. Nyt on säännölliset tulot, jotka eivät ole suuret, mutta niillä elää. Syksyllä 2018 perheemme kasvoi kissalla, kun Laku-kissa muutti meille asumaan. Vaikka kissa-arjessa alussa hieman haasteita olikin, elämä kuitenkin tasaantui äkkiä. Vuosikymmenen loppu onkin ollut tasaista arkea miesystävän ja Laku-kissan kanssa Rovaniemellä.

Tulevaisuus?

Elämästähän ei ikinä tiedä mitä se lopulta tuo tullessaan. En esimerkiksi vuosikymmenen alussa ajatellut, että päätyisin Rovaniemelle asumaan. Tai että pääsisin eläkkeelle alle 30-vuotiaana. Jotkut asiat menivät kuten olin suunnitellut, jotkut eivät. Mutta olen tyytyväinen. Jos miettii mitä lähitulevaisuudessa haaveilen, haluaisin päästä matkustamaan enemmän vaikka ihan Suomenkin sisällä. Lisäksi tarkoitus olisi taas skarpata ikuisuusprojektin kanssa, eli pudottaa painoa ja parantaa elämäntapojaan. Syksyllä ajattelin mennä ehkä joillekkin työväenopistojen kurssille. Esim. kielitaitoani haluaisin parantaa. Mutta katsoo mitä elämä tuo tullessaan!

Millainen vuosikymmen sinulla oli? Mitä toivot tulevalta vuosikymmeneltä?

Laku-kissa eläinlääkärissä (hammashoitoa ja muuta)

Laku on ollut meillä nyt reilun vuoden ja aika pian kun Laku meille tuli, kävimme eläinlääkärissä tarkastuksessa. Silloin sanottiin, että noin vuoden päästä olisi hyvä käydä hammashoidossa. Vuosi on kulunut ja varasin Lakulle eläinlääkäriajan Rovaniemen Eläinlääkärikeskus Kieppiin (Evidensia). Hammashoidon lisäksi Lakulla oli tarvetta rokotukselle ja madotukselle, jotka hoidettiin samalla.

Laku tutkittavana.

Aluksi eläinlääkäri Alisa tutki Lakun noin yleisesti. Lakuhan voi hyvin! Tarkastuksen jälkeen Lakulle annettiin nukutuspiikki ja Laku sai mennä kuljetuskoppaansa nukahtamaan. Olimme mieheni kanssa kokoajan Lakun lähellä, että Lakulla olisi turvallinen olo. Lopulta Laku nukahti ja vietiin hammashoitoon. Lakulta otettiin röntgenkuvat koko suusta. Röntgenkuvat on hyvä ottaa jos niitä suositellaan, koska niistä näkee paljon tarkemmin suun alueen kuntoa. Lakulta poistettiin hammaskiveä, ientaskut puhdistettiin ja hampaan pinnat kiillotettiin. Hammashoidon lisäksi Lakulle annettiin matokuuri ja rokotus. Koska hoito kesti n. 2 tuntia, olimme sillä aikaa mieheni kanssa asioilla. Kun hommat oli hoidettu, meille soitettiin että Laku on valmis ja saavuttuamme takaisin lääkärille Laku olikin jo hereillä kopassaan. Eläinlääkäri kertoi tarkasti mitä Lakulle oltiin tehty ja kaikki oli merkattu hyvin myös kotiutusohjeisiin. Koska Laku oli ollut pitkään syömättä nukutuksen takia, Laku oli saanut myös ruokaa. Rahaa kului ~250 euroa, mutta tottakai rakkaasta lemmikistä pidetään huolta ja parempi on hoitaa asiat, kuten nuo hampaat ennemmin kuin myöhemmin, ettei mitään pahempaa tule. Lakuhan sai eläinlääkärillä monenlaisia lääkkeitä, mutta toipui reissusta todella hyvin! Nukutuksen jälkeistä huojumista oli todella vähän, Laku oli virkeä, söi hyvin, kävi laatikolla ja tutut puuhat kotona kiinnosti heti. 

Olen todella iloinen siitä miten reipas ja kiltti Laku on ja hyvä mieli jäi myös eläinlääkäristä. Kiitokset Eläinlääkärikeskus Kiepin Lakua hoitaneille henkilöille!

Laku-kissan ensimmäinen vuosi meillä

Vuosi on mennyt älyttömän nopeasti! Muistan vielä hyvin, kuinka kovasti halusin meille kissaa ja selvittelin heltyisikö vuokranantaja lemmikkieläimeen ja mistä löytäisimme kissan? Pitkään katselin kissoja Meri-Lapin Eläisuojeluyhdistykseltä, mutta yhtenä päivänä paikallinen Eläinhoitola Käpälärinne ilmoitti Facebookissa mustasta aikuisesta kissasta, joka on ystävällinen ja pitää rapsutuksista. Näin Laku löytyi. Silloin Lakulla ei ollut vielä nimeä ja ensimmäiset kuvat Lakusta olen nimennytkin "mustaksi kissaksi". Otin yhteyttä Käpälärinteelle ja kävimme katsomassa Lakua ensikodissa. Lakuhan hurmasi meidät heti. Jos Laku ei olisi tullut meille, olisi Lakulle ollut myös toinen ottaja. Mutta Lakuhan muutti meille noin viikko ensitapaamisen jälkeen. 

Laku ensimmäisenä päivänä tutustumassa uuteen kotiin.

Laku kotiutui nopeasti ja tulikin ensimmäisenä iltana tutustumaan meihin. Nopeasti myös tutustuimme ja ystävystyimme. Alku tosin ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Huolta tuotti niin ripuli, kuin vääriin paikkoihin pissaaminen. On yhä mysteeri, mikä nämä aiheutti.  Ehkä pissailu oli uuden kodin merkkaamista tai stressiä? Hiekkalaatikkoa alettiin pitämään siitä lähtien hyvin siistinä, eli aina kun jotain tuotosta on havaittavissa, ne poistetaan. Lakulle hankittiin myös viljatonta ja vatsaystävällistä kuivaruokaa lemmikkikaupasta ja ripulin aikana Laku sai lääkettä, joka maksoi muutaman kympin. On siis hyvä muistaa lemmikkiä hankkiessa, että eläinlääkäri- ja lääkekuluja voi tulla ihan koska vain! Pitkään luulimme, että Lakulle ei mikään  märkäruoka kelpaa, mutta kokeilimme joskus uudestaan ja etenkin keittotyyppiset märkäruoat maistuvat. Nykyään Laku saa siis sekä kuiva- että märkäruokaa.

Laku on saanut aina eläinlääkärissä hyvää hoitoa.

Vuoden aikana Laku on käynyt pari kertaa eläinlääkärissä. Ensimmäinen käynti oli, kun ihmettelin Lakun vatsassa olevaa pattia. Patti osoittautui napatyräksi, eikä se ole vaarallinen. Jossain vaiheessa Laku kuolasi paljon, mikä herätti huolemme. Laku kävi pikapolilla tarkastuksessa ja verikokeissa ja lääkäri epäili hetkellistä pahoinvointikohtausta. Kuolaaminen loppui ja vaikea sanoa, mitä silloin tapahtui. Lähikuukausina olisi tarkoitus viedä Laku hammashoitoon, rokotukseen ja madotukseen.

Laku tutustumassa hoitopaikkaan.

Kesällä Laku oli myös viikon verran eläinhoitolassa hoidossa matkamme ajan. Hoidosta jäi ristiriitainen tunnelma. Vaikka uskon, että hoitola on hyvä, en koe sitä Lakulle sopivaksi hoitopaikaksi jatkossa.  Toivotaan, että jossain kohtaa Laku saisi hyvä hoitajan kotiin!

Kuka kissa ei pahvilaatikoita rakastaisi? Kenkälaatikko on Lakun mieleen.

Mutta noin kokonaisuudessaan Lakun ensimmäinen vuosi meillä on sujunut hyvin. Laku on ihana kissa. Laku ei esim. raavi seiniä tai huonekaluja tai ole kovaääninen. Laku on todella leikkisä, ystävällinen ja kuten Käpälärinne ilmoituksessaan kertoi: rakastaa rapsutuksia.  Asumme kerrostalokaksiossa, joka menee läpi kerrostalon. Laku tykkää juosta asuntoa päästä päähän ja tykkää leikkiä laserlelulla ja leluhiirellä. Laku on fiksu ja tajuaa raapia raapimispuuta ja tykkää katsella ikkunalaudoilta ja kiipeilypuusta ulos. Ulkonahan liikkuu vaikka mitä: autoja, ihmisiä, lintuja, oravia... Joskus kokeilimme Lakulle valjaita, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Laku pelkää outoja ääniä. Tämän näki heti siinä, kun avasimme oven rappukäytävään, Laku pelkäsi heti käytävän ääniä. Toki varmaan valjaatkin ahdistivat. Mutta kaikki kissat eivät ulkoile. Lakulla kuitenkin on seuraa ja virikkeitä, joita kissa tarvitsee. Jonain päivänä haluaisin tilavempaan asuntoon, jossa olisi myös piha tai parveke. Se voisi olla hyvä vaihtoehto myös Lakulle.

Laku tykkää katsella ikkunasta maailman menoa. Ikkunat jota pidämme auki on säädetty niin, ettei kissa saa niitä auki. Laku itse välillä ahtautuu tuonne ikkunakoloon, mutta pääsee kyllä hyvin poiskin!

Meille kuuluu siis hyvää ja olen niin iloinen, että Laku on tullut osaksi perhettämme! <3

Tunnelmia kesältä 2019 osa 1: Virtasalmi-Pieksämäki-Nokia-Tampere + Laku-kissa hoidossa

Kesän tullessa on ainakin kerran päästävä kahdestaan miesystävän kanssa etelän reissuun ja tarkoitan tällä nyt siis Etelä-Suomea. Tällä kertaa lähdössä oli pieni mutta: kuka hoitaisi Laku-kissaa sillä aikaa, kun olemme poissa?  

 Laku tutustumassa hoitopaikkaan.

Laku on löytökissa, joka on haettu paikallisesta eläinhoitolasta. Veimme Lakun viikoksi sinne hoitoon. Jätin Lakun ihan hyvillä mielin hoitoon, sillä paikallinen hoitola on tuttu ja myös ihmiset siellä ovat Lakulle tuttuja. Toki tosin hoitolassa olosta on jo melkein vuosi aikaa. Laku sai rauhassa jäädä tutustumaan hoitolan kissahuoneeseen, jossa Lakun lisäksi oli vain yksi hoitokissa. Jossain kohtaa kyselinkin Lakun kuulumisia messengerin kautta ja sain tietoa, että Laku voi hyvin. Ihme kyllä Lakun hakeminen oli viemistä raskaampi kokemus itselleni. Kun näin Lakun, tuntui kun katsoisin eri kissaa. Laku katseli kopistaan korvat luimussa pelokkaana, eikä olisi halunnut millään lähteä. Asia mitä en ollut hoitolassa tajunnut, oli että koirien haukkuminen kuului kissahuoneeseen. Laku pelkään muutenkin outoja ääniä, joten veikkaan, että kova koirien haukkuminen pelotti. Lisäksi kantokoppaan meneminen ei ole koskaan mieluista puuhaa. Ajomatka kotiin tuntui pitkältä ja raskaalta, mutta onneksi Laku kotiutui hyvin - olemme taas ystäviä! Nyt vaan mietin, että miten jatkossa? Vaikka uskon eläinhoitolan olevan hyvä, en usko että se on sopiva paikka Lakulle. En voi kun toivoa, että joku luotettava tuttava tulisi joskus tulevaisuudessa hoitamaan Lakua. 

 Geokätköily ja laavulla käynti kuuluvat kesään.

Mutta se Lakusta. Meillä oli miesystäväni kanssa kiva viikko! Tiistaina 28.5. lähdimme ajamaan kohti Virtasalmea miesystäväni vanhempien luo. Matkalla pysähdyimme mm. Kippovalimo Böökissä ja geokätköillä. Virtasalmella saunoimme, kävimme Ella-koiran kanssa lenkillä, poikkesimme Pieksämäellä, kätköilimme, kävimme laavulla... Monenlaista kivaa rentoa puuhaa riitti. 

 Särkänniemessä käynti oli yksi matkan kohokohdista.

Perjantaina 31.5. jatkoimme matkaa omien vanhempieni luo. Matkalla pysähdyimme Sepän Galleriassa ja kätköillä tottakai. Lauantai 1.6. oli ehkä reissun kohokohta, kun menimme koko päiväksi Särkänniemeen. Kävimme Koiramäessä, huvilaitteissa, Akvaariossa ja Näsinneulassa - ja kivaa oli! Sunnuntaina puolestaan otimme rennosti. Itselleni on tärkeää silloin tällöin käydä hautausmailla, joten kävin ostamassa isäni vanhempien haudalle kukkasen ja samalla äidilleni kesäkukkia kun olivat tarjouksessa. Vaikka en olekaan uskovainen tai usko henkimaailmaan tms, pidän kukan viemistä kohteliaana, kivana eleenä ja uskon hyvien tekojen tuovan ns. hyvää karmaa. 

Maanantaina 3.6. jatkoin äitini ja siskon tytön kanssa kohti Rovaniemeä, kun taas mieheni suuntasi veljensä luo Vantaalle. Oli mukava palata kotiin Rovaniemelle, kun oli hyvää matkaseuraa! Olen varmaan sanonut aikasemminkin, mutta etelässä on kyllä kiva käydä, mutta Rovaniemellä on kiva asua!

Laku-kissa pikapolilla - mistä oli kysymys?

Yhtenä viikonloppuna pistimme merkille, että Laku on alkanut yhtäkkiä kuolaamaan kovasti. Tottakai siitä heräsi huoli, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Kun katsoin netistä, mistä kuolaaminen voisi johtua, löytyi vaihtoehtoja monenlaisia. Toisaalta joku kissa saattaa kuolata mielihyvästä, toisaalta kyse voi olla suuoireista tai myrkytyksestä. Laku oli tuolloin kuitenkin muuten kaikin puolin ok. Söi, joi, leikki ja kävi laatikolla normaalisti. Ehkä kuitenkin pientä levottomuutta oli aistittavissa. Soitin aluksi Eläinlääkärikeskus Kieppiin ja kerroin Lakun tilanteesta. Jos tilanne olisi pahentunut, olisi pitänyt mennä päivystykseen. Soitin myöhemmin varmuuden vuoksi myös päivystykseen, jossa sanoivat, että kissaa saa seurata tai tuoda halutessaan päivystykseen. Päätimme seurata Lakun vointia vielä jonkun aikaa ja vointi parani, joten jätimme päivystyksen väliin. Maanantaisin klo 8-10 Eläinlääkärikeskus Kiepissä Rovaniemellä on pikapoli, jonne lemmikkejä voi tuoda pikaisesti näytettäväksi. Päätimme, että menisimme maanantaina ihan varmuuden vuoksi pikapolille tarkistamaan, onko Lakulla kaikki hyvin. 

 

 Laku eläinlääkäri Katrin tutkimuksissa. Hoitaja auttaa.

Pikapoli toimii siten, että lemmikkejä otetaan järjestyksessä tutkittavaksi. Lakua ennen oli isompi koira ja odotushuoneessa oli Lakun kanssa samaan aikaan pieni mäyräkoira. Onneksi kummatkin koirat olivat kuitenkin tosi nätisti ja Laku sai olla rauhassa omassa kopassaan. Jonkin aikaa odoteltuamme tuli Lakun vuoro. Eläinlääkäri Katri ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Kerroimme Lakun oireista ja eläinlääkäri tutki Lakun. Ulkoisesti Laku voi hyvin. Eläinlääkärin kuitenkin ehdotti verikokeita, jotka päätimme varmuuden vuoksi nekin ottaa. Lakun vointi on tärkeintä ja on hyvä tarkastaa, ettei kyse ole myöskään mistään sellaisesta, mikä ei päälle päin näkyisi. Tulokset tulivat parin päivän päästä ja kaikki on hyvin. Kuolaamisen syynä pidettiin pahoinvointikohtausta ja mysteeriksi jää, mikä tämän aiheutti. Meillä ei kuitenkaan ole mitään esim. kasveja mistä voisi tulla myrkytys tai elämäntilanteessa ei ole tapahtunut muutoksia, mikä voisi tehdä psyykkisiä oireita. Lakulla on kaikki nyt kuitenkin hyvin ja on hyvä, että selvittiin ihan säikähdyksellä. Hintaahan tälle käynnille tuli 128 euroa, koska poliklinikkakäynnin lisäksi tehtiin tutkimuksia. Juuri tällaisten tapausten varalta suosittelenkin lemmikin omistajalle tai lemmikkiä hankkivalle, että pistää säästöön useita satoja euroja. Näitä voi tulla ihan koska tahansa ihan kelle tahansa.

Lopuksi haluan kiittää Eläinlääkärikeskus Kieppiä hyvästä palvelusta. Lakua kohdeltiin hyvin, Laku sai kehuja ja meitä ihmisiäkin kohdeltiin hyvin.  

Loppukevennykseksi Eläinlääkärikeskuksen seinällä oleva Fingerpori.

Muistakaa leikkauttaa kissanne!

Laku-kissa voi hyvin! <3

Ps. Jos luet tätä julkaisua ja mietit oman kissasi kuolaamista, tarkastathan asian ja olet yhteydessä eläinlääkäriin, jotta saatte selvyyden, mistä on kyse!

Laku-kissa puoli vuotta uudessa kodissa - mitä meille kuuluu nyt?

Kyllä aika on kulunut sitten nopeasti! Siitä on nimittäin nyt puoli vuotta, kun Laku muutti meille. Vaikka alussa olikin pikku ongelmia, elämä kissan kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja Lakusta on tullut meille rakas perheenjäsen. 

Luottamuskin on kohentunut pikkuhiljaa. Nykyään Laku saattaa olla sohvalla kanssamme iltaa viettämässä ja esim. ovikelloa ei enää pelästytä. Imuria edelleen mennään sängyn tai sohvan alle piiloon, mutta harva kissa koskaan imurista tykkää! 

Kuvittelimme myös että Laku on täysin raksukissa, mutta kun jossain vaiheessa ruokahalu alkoi hieman vähentymään, kokeilimme uudestaan myös pehmeää ruokaa. Nyt jotkut pehmeätkin ruuat kelpaavat, mutta Laku on edelleen hyvin nirso. Mitä tähän astisista testailuista olen huomannut, Lakun mieleen ovat selkeät palat, kastikkeet, liemet ja etenkin kana. Esim. Almo Naturen ruuat ja Latzin keitot maistuvat. Jos lukijoilla on ideoita, mitkä muut märkäruoat voisi sopia Lakulle, laittakaa ihmeessä kommenttia!

Uudenvuoden vaihteessa Laku oli tarkoitus viedä eläinhoitolaan hoitoon, mutta en ollut itse siihen vielä valmis. Kai se tuntuu vähän samalta kuin veisi oman lapsen useaksi päiväksi hoitoon? Ei sellaista tilannetta vielä elämässäni ole ollut, että lasta tai lemmikkiä täytyisi hoitoon viedä. Mutta viimeistään kesällä. Kyllä meidän joskus miesystävän kanssa täytyy kaksin päästä reissuun ja luotan kyllä eläinhoitolan väkeen, sillä sieltähän Laku alunperin haettiinkin.

Annetaan vielä kuvien puhua puolestaan:

Hyvin tyypillinen näky. Laku katselee silmät suurina sohvalla istujia, josko joku olisi halukas leikkimään laser-lelulla, jota Laku rakastaa yli kaiken!

Laku on rohkaistunut tulemaan kanssamme hengailemaan sohvalle.

Yhtenä päivänä toimme puhtaat pyykit sängylle joiden päälle Laku meni pötköttämään. Siirsimme yhden pyyhkeistä olohuoneeseen ja Laku otti pyyhkeen omakseen. Laku rakastaa puhtaita tekstiileitä.
Tätäkin tekstiä kirjottaessani Laku meni juuri vaihdetuille puhtaille lakanoille.

Ihanaa kevättä blogin lukijoille toivoo Laku ja Venla!

Laku eläinlääkärissa - mikä olikaan mystinen patti?

Joku aika sitten, kun rapsuttelin Lakua oikein kunnolla, huomasin Lakun mahassa kummallisen, ehkä peukalon sormenpään kokoisen patin. Tottakai se rupesi häiritsemään, että mikä on kyseessä ja pitääkö huolestua, joten varmuuden vuoksi varasin Lakulle eläinlääkäriajan Eläinlääkärikeskus Kiepistä Rovaniemeltä. Vaihtoehtoja olisi Kiepin lisäksi ollut kaksi (Kunnaneläinlääkäri ja Evidensia), mutta Kieppi on meitä kaikista lähimpänä ja Kieppiin saa aikoja myös klo 16 jälkeen.

"Mikäs paikka tämä on ja missä on kaikki kissojen herkut?"

Eläinlääkäriin lähtiessä Laku meni hyvin kantokoppaan eikä maukunut juuri lainkaan - pieni automatkakin sujui hyvin. Eläinlääkärille tulimme ehkä turhan ajoissa, mutta toisaalta, entä jos kantokoppaan meneminen ei olisikaan mennyt niin hyvin ja siihen olisikin kulunut enemmän aikaa? Eläinlääkärin aula on pieni ja tuoleja vain kolme. Toisaalta olimme myös onneksi ainoat asiakkaat odottelemassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun veimme Lakua eläinlääkärille ja myös ensimmäinen kerta, jolloin lemmikki on ihan omissa nimissäni. Tilanne oli toki myös miesystävälleni uusi - onhan Laku myös hänen!

Lakua käsiteltiin hyvin ja Laku sai kehuja mm. kiiltävästä turkista ja ihanasta luonteesta.

Itse eläinlääkärihän oli todella mukava. Eläinlääkäri taisi olla Katri Heikkilä-Mustonen tai näin olettaisin nettisivujen kuvan perusteella. Lakua käsiteltiin tosi hyvin ja rauhallisesti. Laku sai paljon kehuja ja me omistajat hyviä neuvoja. En osannut yhtään odottaa, miten Laku eläinlääkärilla käyttäytyisi, kun aiempaa kokemusta ei ole. Laku oli jännittynyt, mutta kiltti ja käynti oli nopea. Pattitarkastuksen lisäksi pyysin eläinlääkäriä katsomaan Lakun kuntoa noin yleisesti. Arvatkaapa mikä patti oli? Napatyrä. Olin ja olen edelleen asiasta ihmeissäni. Oikeasti? Itselläni on pitkä kokemus kissoista ja monia kissoja olen rapsutellut, mutta ei kellään ole ollut merkkiäkään navasta. No mutta pääasia on, että kyseessä ei ollut mitään sen vakavampaa. Kunhan sillon tällöin tunnustelee, ettei tapahdu isoja muutoksia. Kun Lakun yleiskuntoa katsottiin, Lakulle suositeltiin hampaiden harjausta ja että Laku ei ole lihava, mutta lihoa ei saisi. Tämä sai meidät pohtimaan, pitäisikö ruokavalioon lisätä esim. kevyempiä raksuja? Myöskin herkkuja vähennetään. Käynti ei siis ainakaan omasta mielestäni ollut turha.

Parastahan tässä oli tietenkin Lakun hyvinvoinnin jälkeen se, että eläinlääkäri ei veloittanut näin lyhyestä käynnistä mitään. Lakua oikeastaan tunnusteltiin, katseltiin ja ihailtiin. Millekään esim. verikokeille, kuville tms tutkimuksille ei ollut tarvetta, mitkä olisivat maksaneet. Olisin silti kuvitellut, että joku perus käyntimaksu olisi aina, mutta en valita!

 Laku voi hyvin.

 Eläinlääkärikäynti oli siis kaikinpuolin hyvä kokemus! Ja Lakuhan voi hyvin!