perjantai 23. elokuuta 2019

50 e/kk lisää pienituloisen eläkkeeseen - miten se tuntuisi omalla kohdallani?

Viime aikoina on ollut paljon puhetta pienituloisten eläkkeiden korottamisesta. Joskus puhuttiin peräti sadasta eurosta, mutta nyt pitkään on ollut juttua viidestäkymmenestä eurosta. Tottakai ihmiset ovat pettyneitä, jos ensin luvataan jotain ja saadaankin toista, mutta oikeasti, 50 euroa kuukaudessa on iso raha pienituloiselle! Kyllä, olen nuoresta iästäni huolimatta itsekin pienituloinen eläkeläinen ja lähdin miettimään, millainen merkitys tällä summalla olisi. 

Varmaan tosi moni eläkeläinen, oli sitten nuori tai vanha, osaa samaistua esim. lääkkeiden tärkeyteen - ja hintaan. Kun pienistä tuloista ostaa usealla kymmenellä eurolla lääkkeitä, se tuntuu heti. Samoin kuin terveyskeskuskäynnit. Esim. itse olen noin vuoden miettinyt lääkärille menemistä pienistä asioista, mutta en malta, koska se maksaa. Jos kävisin lääkärillä, voisin saada apua moniin asioihin, mutta pystyn elämään ilman sitä lääkärikäyntiäkin. Mietinkin, moniko ajattelee samalla tavalla? Monellako eläkeläisellä olisi oikeasti tärkeääkin asiaa, mutta ei malta mennä laskun takia? Ja entä sitten lääkkeet? Moniko tarvitsisi jotain, mutta ei malta hinnan takia? Ja miten monet kaipaisivat jotain virkitystoimintaa, mutta ei ole varaa? Kaikki ei esim. pysty syystä tai toisesta lähtemään ilmaiseen ryhmätoimintaan. Joillekkin esim. lounas tai kahvikuppi jonkun ystävän kanssa voisi olla todella virkistävää. Pieni lisätulo voisi mahdollistaa paremmin myös harrastuksia, joilla ainakin itselleni on ollut valtava merkitys hyvinvoinnissa.

Listaan tähän vielä esimerkkejä, miten 50 euroa kuukaudessa helpottaisi omaa elämääni. Edessä olevat luvut, esim 4/12 tarkoittaa, että 12 kuukauden lisätuloista 4 kuukauden tulot menisivät tähän osioon vuodessa.

4/12 - Lääkkeet ja luontaistuotteet
Omat kolmen kuukauden välttämättömät lääkkeet maksaa noin 25 euroa. Mutta tähän lisätään vielä muita lääkkeitä, hyvää tekevät luontaistuotteet, perusvoiteet ym. Toisilla ihmisillä lääkkeitä ei ole ollenkaan ja toisilla niitä voi olla enemmän ja kalliimpia. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa pitäisi valita esim. lääkkeiden tai elintarvikkeiden väliltä.

Monilla eläkeläisillä 50 euron korotus helpottaisi mm. lääkkeiden hankkimista.
Kuva: Pixabay.

1/12 - Terveyskeskus, hammaslääkäri ym maksut
Tämäkin on sellanen, että koskaan ei voi tietää minkä verran terveydenhuoltoon menisi maksuja. Joskus voi olla vuosia, ettei ole mitään asiaa terveyskeskukseen, joskus voi olla useita käyntejä ja joskus puolestaan tarvetta voi olla ihan ensiapuun. Itse käyn vuosittain hammastarkastuksessa, jossa yleensä aina on jotain pientä ja johon menee jonkun verran rahaa. 

Lääkärilaskuja saattaa tulla vuodessa paljon - tai ei lainkaan.
Kuva: Pixabay.

2/12 - Rahaa kesälomaretkeen
Jokaisen pitäisi päästä kesällä käymään jossain haluamassaan kivassa paikassa. Koska asumme niin pohjoisessa, kuluja Etelä-Suomeen lähtemiseen jo pelkästään matkoihin. Itse rakastan huvipuistoja ja on surullista, miten hinnat ovat tänä päivänä niin korkeat. Sitä pitää ihan oikeasti miettiä, onko huvittelupäivään varaa. Jos eläke nousisi sen 50 euroakin ja rahaa säästäisi pari kuukautta, olisihan se huikeeta päästä jonnekkin edes kerran kesässä.

Olisi todella surullista, jos edes kerran kesässä ei pääsisi kivalle retkelle.
Kuva: Pixabay.

2/12 - Rahaa jouluun
Pidän joulusta ja haluan edes yhtenä päivänä vuodessa muistaa kaikista lähimmäisiäni. Toki joululahjoja voisi tehdä itsekkin, mutta materiaalitkin maksaa ja olisi kiva antaa lahjaksi jotain sellasta, mille on oikeesti käyttöä. Kaikkia koristeita ym. tilpehööriä on ihan tarpeeksi varmaan kaikilla. Ja entä jos lahjojen saajatkin ovat pienituloisia? Viime vuonna ostin miehelleni lahjaksi laadukkaat pitkät kalsarit, koska tiesin että niille olisi oikeesti käyttöä. Kyllähän se jokainen euro tuntuu aina, mutta halusin muistaa miestäni ja halusin antaa jotain oikeasti hyvää ja tarpeellista. Sama pätee vanhempiini ja miesystäväni vanhempiin. Lisäksi myös esim. kinkuilla on kova hinta, siis jos oikein kunnon kinkun meinaa ostaa. On jotenkin surullista, että kinkkua ei vaan osteta, vaan pitää miettiä, onko siihen varaa ja malttaako sen ostaa.

Jouluna haluan muistaa lähimmäisiäni.
Kuva: Pixabay.

3/12 - Rahaa tiukkoja tilanteita varten
Jos jotain "ylimääräistä" jää, niin tottakai rahaa säästetään, eikä tuhlata. Ainahan tulee yllättäviä tilanteita, mihin rahaa tarvitsee. Vaikkapa kissan eläinlääkärikulut, auton huolto, sairastuminen, jonkun tärkeän kodintarvikkeen hajoaminen... Aina on hyvä olla rahaa jonkun verran säästössä. Jos eläkkeeseen tulisi tosiaan 50 euron korotus, siitä voisi hyvin muutaman kympin laittaa joka kuukausi säästöön! 

Aina on hyvä säästää!
Kuva: Pixabay.

Näin yhteenvetona voisi sanoa, että 50 eurolla olisi iso merkitys. Mutta hei, olen nuori, suhteellisen terve, jaksan harrastaa, en ole täysin yksin ja raha piisaa elämiseen. Miettikää, millainen merkitys tuolla summalla olisi tosiaan henkilölle, joka joutuu esim. pohtimaan lääkkeiden ja elintarvikkeiden välillä? Ja miettikää, paljonko ihan ruokaa tuolla rahalla saisi!

torstai 15. elokuuta 2019

Katsaus Villin Luonnon Puuhakirjaan + linkki arvontaan!

Mielestäni ihan kaiken ikäisten ihmisten pitäisi liikkua enemmän luonnossa. Joillakin syy miksi ulos ei tule lähettyä, saattaa olla ihan: "mitä mä siellä tekisin?". Joskus tuntuu mielestäni hassulta, että aikuiset toivovat lasten menevän ulos, mutta eivät itse näytä esimerkkiä. Ihan omasta kotipihassakin voi keksiä vaikka mitä tekemistä, vieläpä ilman kaupasta ostettuja leluja. Jo pelkästään luonnon tutkiminen on mielenkiintoista: mitä kaikkia kasveja, jälkiä ja eläimiä pihapiiristä löytyykään? Lisäksi ulkona voi leikkiä monenlaisia leikkejä ja pelata pelejä. Tai ehkä poimia marjoja tai luonnonmateriaaleja askarteluihin? Tai ihan vain katsoa taivaalle ja miettiä, mitä pilvet esittävät tai millaista säätä on luvassa? Jos tuntuu, että inspiraatiota ei löydy, kannattaa tutustua vaikkapa Villin Luonnon Puuhakirjaan!


Mitä kirja sisältää?
Kirja jakautuu neljään osaan: kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen. Kullekkin vuodenajalle on yhdeksän erilaista puuhaa. Esimerkiksi keväällä tutkitaan silmuja, etsitään nuijapäitä, nautitaan sateesta ja rakennetaan minimaja, syksyllä maalataan mustikoilla, askarrellaan lehdistä, tehdään puolukkaherkkua ja kasvatetaan tammi, talvella vakoillaan talvilintuja, sytytetään nuotio, kylvetään kuusi ja tarkkaillaan jälkiä ja kesällä järjestetään muurahaiskutsut, tutkitaan vettä, katsellaan pilviä ja pyydystetään perhosia.

 Kirjan sisällysluettelo.

Yleinen arvio kirjasta:

Kaikki kirjan puuhat sopii hyvin lapsille, mutta joissain jutuissa, kuten puolukkaherkun tekemisessä aikuinen on hyvä apu ja monia puuhia voi toteuttaa ihan koko perheen voimin. Tykkään kirjassa siitä, että tekemistä on hyvin monenlaista, kuten leikkiä, askartelua, tutkimista, herkkujen tekemistä... Lisäksi kuvitus on mielestäni hyvin onnistunut. Kuvat ovat värikkäitä, hyvin piirrettyjä ja erityismaininnan ansaitsee myös se, että kirjassa on kaiken ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Yhdellä sivulla lapsi istuu isovanhempien sylissä, yhdellä sivulla on odottava äiti ja yhdellä aukeamalla nainen pyörätuolissa. On mielestäni hyvä asia, ettei kirjassa ole vain muutamia samanlaisia henkilöitä. Toki kirjassa seikkailee paljon ihania eläimiäkin! Kirjassa on 83 sivua, mikä on mielestäni hyvä lastenkirjaksi. Näkisin kirjan esim. kivana lahjana lapselle, joka tykkää liikkua luonnossa tai jota haluaisi kannustaa enemmän ulkona olemiseen. Kirja voisi toimia hyvin myös esim. isovanhemmilla, kerhoissa tai päiväkodeissa. Toivoisin myös, että aikuiset lähtisi yhdessä tekemään lasten kanssa kirjan juttuja ja löytäisi yhdessä kivaa tekemistä luonnosta! Arvosanan kirjalle osaisi parhaiten antaa lapset itse. Mutta jos itse pitäisi joku arvio antaa, keskiverron paremmalle puolelle menisi.

 Pidän kovasti kirjan kuvituksesta ja siitä, että kirjassa on erilaisia ihmisiä.

 Sateellakin voi pitää hauskaa!

 Istutin itsekin lapsena tammen ja on edelleen hauska seurata tammen kasvua!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.


Kirjan perustiedot:

Ruotsinkielinen alkuteos: Barnens utebok
Julkaistu suomenkielisenä: 5/2019
ISBN: 978-91-88779-39-7
Kirjastoluokka: L
79.8
Koko: 83 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja:
Calazo Förlag
Kirjoittanut: Karin Runesson
Suomentanut: Mikko Lamminpää
Kuvittanut: Emilie Bergman
 
Tutustu myös muihin Calazon luontokirjoihin tästä.


Osta kirja: 

CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Calazo

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
47. Kirjassa on alle 100 sivua
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja


Voita Villin Luonnon Puuhakirja!  Calazo arpoo Facebook-sivullaan Villin Luonnon puuhakirjan/kirjoja! Kirjoja arvontaan yksi sataa kommentoijaa kohti. Arvonta päättyy  elokuun 2019 lopussa. 

tiistai 13. elokuuta 2019

Viimeisin villitykseni: survivalismi - miten se näkyy elämässäni?

Lyhyesti kerrottuna survivalisti on henkilö, joka varautuu hätätilanteisiin tai muihin katastrofeihin (Wikipedia). Joillekkin saattaa heti muodostua mielikuva hullusta maailmanloppuun valmistautujasta, jolla on oma bunkkeri täynnä säilykeruokaa, vettä ja muita tarvikkeita. En nyt kuitenkaan ihan sillä tasolla sentään ole. En usko, että maailmanloppu tulee oman elämäni aikana, mutta uskon siihen, että erilaisia hätätilanteita ja/tai muita katastrofeja kyllä. Kun mietin mitä Suomessa voisi sattua, tulee mieleeni esimerkiksi pitkät sähkökatkot, myrskyt, ongelmia tavarantoimituksissa, lakot, tarttuvat taudit, terrorismi... Eihän mitään voi millään ennustaa, mutta kun miettii elämää vaikka 20 vuotta sitten, tätä päivää ja jos vaikka 60 vuottakin on vielä jäljellä, niin monenlaisia asioita on kerennyt tapahtua ja monenlaisia asioita tulee varmasti tapahtumaan. En ota tulevaisuudesta suurta painetta, mutta haluan pienillä asioilla varautua pahimman varalle. 

Miten survivalismi näkyy sitten elämässäni? 

Olisi ihanaa oppia tekemään erilaisia säilykkeitä pahan päivän varalle!
Kuva: Pixabay.

Ruoka: mielestäni jokaisessa taloudessa tulisi olla jonkin verran hyvin säilyvää ruokaa, esim. säilykkeitä, pastaa, riisiä, näkkileipää, hapankorppuja, pussikeittoja tms. vastaavaa. Vaikka mitään katastrofia ei koskaan tulisikaan, joskus voi tulla tilanteita että rahat ovat vähissä tai kauppaan ei syystä tai toisesta pääse. Lisäksi esim. pastaa ja riisiä käytetään usein monissa arkiruuissa, joten en usko, että mikään menee hukkaan. Olen siis tutkinut kaappejamme ja tehnyt listaa, mitä meiltä löytyy ja mitä voisi hankkia pahan päivän varalle. Pidämme myös aina kissallamme hyvin ruokaa varastossa! Tämä on myös taloudellisesti kannattavaa, kun tilaa isoja pakkauksia kerralla, niin tulee halvemmaksi. 

Linkkuveitsestä löytyy monenlaisia tarpeellisia ominaisuuksia.
Kuva: Pixabay.

Tarpeellista tavaraa: kun miettii mitä kaikkea kriisitilanteissa olisi hyvä olla, olen ostanut jotain tarpeellisia asioita. Vaikka esimerkiksi ensiapulaukku. Sekin on sellanen tuote, että siitä ei  ole haittaa vaikka kriisiä ei koskaan tulisikaan. Lisäksi hankin tulukset, joka on kätevä tulentekoväline myös vaikkapa retkillä. Veljeltäni puolestaan sain monitoimityökalun, joka myös kätevä retkillä.

Vaatteet: Joissakin vaatehankinnoissa olen ruvennut panostamaan laatuun, kuten takissa ja kengissä. Joku päivä haluaisin laadukkaat ulkoiluhousut. Laadukkaat tuotteet ovat hyviä päällä ja kestävät pitkään.

 Kriisit, katastrofit ja maailmanloput on mielenkiintoista luettavaa.

Kirjallisuus: Parhaillaan luen kirjaa "Kriisit, katastrofit ja maailmanloput — Kaksitoista tapaa varautua ", joka on ollut kiinnostavaa luettavaa. Lisäksi kirjahyllystäni löytyy mm. sieni-, kala- ja villiyrttikirjat, joihin ajattelin perehtyä ja opetella etsimään luonnosta syömistä. Ei pidä unohtaa myöskään Calazon kiinnostavia tietokirjoja, kuten "Vaeltajan lääkintäopas" tai "Kuivaa ruokaa".

Syvällinen pohdiskelu: Monesti sitä miettii, että miten sitä itse oikeastaan pärjäisi jossakin kriisitilanteessa. Uskon etten pärjäisi hyvin. Mutta kun ajattelen näin, se taas pistää miettimään, että mitä voisin tehdä nyt, jotta pärjäisin paremmin? Voisin esimerkiksi liikkua enemmän, oppia uusia taitoja ym.

Vaikka mato-ongella käyminen onkin kivaa, olisi kiva kokeilla ihan virveliä.
Harmi vain, että luvat ovat niin kalliita. Kuva: Pixabay.

Innostus uusiin asioihin/uusia harrastuksia: olen innostunut mm. kalastamisesta, ruoan keräämisestä luonnosta (marjat, sienet, villiyrtit) ja ensiavusta. Kalastaminen on tosin jäänyt ihan mato-onki tasolle, kun virveliin ja kalastuslupiin menisi niin paljon rahaa. Vähän aikaa sitten kävimme keräämässä mustikoita, mikä oli vähän pettymys, kun marjoja oli niin vähän. Mutta hyvä mieli tuli, että saimme edes pari desiä mustikoita, mistä sai tehtyä hyvää mustikkahyvettä! Olen menossa ainakin katsomaan minkälaista ensiaputoimintaa Rovaniemen SPR:llä on tarjolla. Toivon todella, että pääsisin hyvin mukaan ja oppisin uutta.

Kuva: Pixabay.

Lisäksi en halua olla se henkilö, joka ei osaa mitään, joka on mukavuuksista riippuvainen tai joka on avuton reppana. Haluan osata ja pärjätä!

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Laku-kissan ensimmäinen vuosi meillä

Vuosi on mennyt älyttömän nopeasti! Muistan vielä hyvin, kuinka kovasti halusin meille kissaa ja selvittelin heltyisikö vuokranantaja lemmikkieläimeen ja mistä löytäisimme kissan? Pitkään katselin kissoja Meri-Lapin Eläisuojeluyhdistykseltä, mutta yhtenä päivänä paikallinen Eläinhoitola Käpälärinne ilmoitti Facebookissa mustasta aikuisesta kissasta, joka on ystävällinen ja pitää rapsutuksista. Näin Laku löytyi. Silloin Lakulla ei ollut vielä nimeä ja ensimmäiset kuvat Lakusta olen nimennytkin "mustaksi kissaksi". Otin yhteyttä Käpälärinteelle ja kävimme katsomassa Lakua ensikodissa. Lakuhan hurmasi meidät heti. Jos Laku ei olisi tullut meille, olisi Lakulle ollut myös toinen ottaja. Mutta Lakuhan muutti meille noin viikko ensitapaamisen jälkeen. 

Laku ensimmäisenä päivänä tutustumassa uuteen kotiin.

Laku kotiutui nopeasti ja tulikin ensimmäisenä iltana tutustumaan meihin. Nopeasti myös tutustuimme ja ystävystyimme. Alku tosin ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Huolta tuotti niin ripuli, kuin vääriin paikkoihin pissaaminen. On yhä mysteeri, mikä nämä aiheutti.  Ehkä pissailu oli uuden kodin merkkaamista tai stressiä? Hiekkalaatikkoa alettiin pitämään siitä lähtien hyvin siistinä, eli aina kun jotain tuotosta on havaittavissa, ne poistetaan. Lakulle hankittiin myös viljatonta ja vatsaystävällistä kuivaruokaa lemmikkikaupasta ja ripulin aikana Laku sai lääkettä, joka maksoi muutaman kympin. On siis hyvä muistaa lemmikkiä hankkiessa, että eläinlääkäri- ja lääkekuluja voi tulla ihan koska vain! Pitkään luulimme, että Lakulle ei mikään  märkäruoka kelpaa, mutta kokeilimme joskus uudestaan ja etenkin keittotyyppiset märkäruoat maistuvat. Nykyään Laku saa siis sekä kuiva- että märkäruokaa.

Laku on saanut aina eläinlääkärissä hyvää hoitoa.

Vuoden aikana Laku on käynyt pari kertaa eläinlääkärissä. Ensimmäinen käynti oli, kun ihmettelin Lakun vatsassa olevaa pattia. Patti osoittautui napatyräksi, eikä se ole vaarallinen. Jossain vaiheessa Laku kuolasi paljon, mikä herätti huolemme. Laku kävi pikapolilla tarkastuksessa ja verikokeissa ja lääkäri epäili hetkellistä pahoinvointikohtausta. Kuolaaminen loppui ja vaikea sanoa, mitä silloin tapahtui. Lähikuukausina olisi tarkoitus viedä Laku hammashoitoon, rokotukseen ja madotukseen.

Laku tutustumassa hoitopaikkaan.

Kesällä Laku oli myös viikon verran eläinhoitolassa hoidossa matkamme ajan. Hoidosta jäi ristiriitainen tunnelma. Vaikka uskon, että hoitola on hyvä, en koe sitä Lakulle sopivaksi hoitopaikaksi jatkossa.  Toivotaan, että jossain kohtaa Laku saisi hyvä hoitajan kotiin!

Kuka kissa ei pahvilaatikoita rakastaisi? Kenkälaatikko on Lakun mieleen.

Mutta noin kokonaisuudessaan Lakun ensimmäinen vuosi meillä on sujunut hyvin. Laku on ihana kissa. Laku ei esim. raavi seiniä tai huonekaluja tai ole kovaääninen. Laku on todella leikkisä, ystävällinen ja kuten Käpälärinne ilmoituksessaan kertoi: rakastaa rapsutuksia.  Asumme kerrostalokaksiossa, joka menee läpi kerrostalon. Laku tykkää juosta asuntoa päästä päähän ja tykkää leikkiä laserlelulla ja leluhiirellä. Laku on fiksu ja tajuaa raapia raapimispuuta ja tykkää katsella ikkunalaudoilta ja kiipeilypuusta ulos. Ulkonahan liikkuu vaikka mitä: autoja, ihmisiä, lintuja, oravia... Joskus kokeilimme Lakulle valjaita, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Laku pelkää outoja ääniä. Tämän näki heti siinä, kun avasimme oven rappukäytävään, Laku pelkäsi heti käytävän ääniä. Toki varmaan valjaatkin ahdistivat. Mutta kaikki kissat eivät ulkoile. Lakulla kuitenkin on seuraa ja virikkeitä, joita kissa tarvitsee. Jonain päivänä haluaisin tilavempaan asuntoon, jossa olisi myös piha tai parveke. Se voisi olla hyvä vaihtoehto myös Lakulle.

Laku tykkää katsella ikkunasta maailman menoa. Ikkunat jota pidämme auki on säädetty niin, ettei kissa saa niitä auki. Laku itse välillä ahtautuu tuonne ikkunakoloon, mutta pääsee kyllä hyvin poiskin!

Meille kuuluu siis hyvää ja olen niin iloinen, että Laku on tullut osaksi perhettämme! <3