lauantai 16. helmikuuta 2019

Haluaisin töihin, mutten ole riittävä mihinkään - myös rajoittuneet kaipaavat töitä

Pitkään olen miettinyt sellaista, että olisi kiva, jos olisi työ jota saisi tehdä esim. muutaman tunnin päivässä tai viikossa. Tai että olisi sellainen tarvittaessa töihin muutamaksi tunniksi pyydettävä henkilö. 

 Kuva: Pixabay.

Välillä selailen työpaikkailmoituksia ihan mielenkiinnosta. Joskus mielenkiintoisia ilmoituksia löytyykin ja joihinkin olen jopa ottanut yhteyttä, mutta kaikissa on se jokin mutta. Tyypillisintä on, että pitäisi pystyä tekemään myös aamuvuoroja tai päivät ovat 8 tuntisia. Ainakin Tokmannilla pitäisi myös hallita kassa. Kassa on varmaan ainoa asia mitä en kauppatyössä pystyisi tekemään. Kaikkea muuta kyllä: hinnoittelemaan, vastaanottamaan ja purkamaan kuormaa, hoitamaan pullonpalautuskoneen, järjestelemään, siivoamaan, somistamaan... Vaikka osaisi ja pystyisi vaikka mihin niin se ei riitä. 

Lisäksi työpaikkailmoituksissa silmään pisti kesätyöt ja nuorille suunnatut työhön tutustumiset. Muutaman viikon tutustumisesta tienaisi muutaman satasen rahaa ja hyvää työkokemusta. Missä tällaiset on aikuisille? Ei kaikilla aikuisillakaan ole työkokemusta. Lisäksi tällainen kokeilujakso, josta vielä tienaisi vähän, olisi varmasti myös monelle aikuiselle todella hyvä ja palkitseva kokemus. Tottakai teini-ikäisiä tulee kannustaa töihin, mutta hei, olen itse 29-vuotias (omasta mielestäi nuori) työkyvyttömyyseläkeläinen, jolla olisi kiinnostusta: eikö vastaavaa voisi siis tarjota aikuisillekkin? Uskoisin, että on paljon kuntoutujia, eläkeläisiä, työttömiä ja muita, joilla ei kokemusta ole ja haluaisi ikäänkuin "maistiaisen" siitä, millaista on olla oikeassa työssä ja tienata oikeaa rahaa.

 Kuva: Pixabay.

Sitten eikö missään työssä ole tarvetta henkilölle, joka tekisi työtä muutaman tunnin päivässä tai viikossa? Työn  tarkotus ei olisi tienata niin, että rahalla eläisi, vaan olisi jotain mitä voisi vähän tehdä tienatakseen pientä lisää eläkkeen lisäksi. Luulisi, että esim. juuri jollekkin ruuhka-apulaiselle tms olisi tarvetta juurikin vaikka siistimiseen, hyllyttämiseen, hinnoitteluun tms.  Joku saisi hyvän, ahkeran apulaisen ja itselleni se vähänkin palkka olisi paljon. Ja eihän mitään työsopimusta heti tarvitsisi tehdä. Aina voisi lähteä esim. palkattomasta harjoittelusta liikkeelle ja katsoa miten homma lähtee käyntiin.

Erilaisia rajoitteitahan on ihmisillä vaikka ja mitä. Vaikka ihminen olisi pyörätuolissa, ei se tarkota etteikö voisi tehdä töitä. Varmasti löytyisi moniakin asioita, mitä pyörätuolissa pystyisi tekemään. Toivoisin, että myös meille tavalla tai toisella rajoittuneille ihmisille annettaisiin mahdollisuuksia ja että asiaa voitaisiin ruveta kehittään, miten myös me rajoittuneet saataisiin jotain edes pientä työtä. Jos sinä, lukija olet yrittäjä, voisiko juuri sinun yritys olla edelläkävijä ja reilu työnantaja ja tarjota pientä työtä esim. sairaalle henkilölle? Aiheesta voisi saada hyvää mainetta!

maanantai 4. helmikuuta 2019

Laku-kissa puoli vuotta uudessa kodissa - mitä meille kuuluu nyt?

Kyllä aika on kulunut sitten nopeasti! Siitä on nimittäin nyt puoli vuotta, kun Laku muutti meille. Vaikka alussa olikin pikku ongelmia, elämä kissan kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja Lakusta on tullut meille rakas perheenjäsen. 

Luottamuskin on kohentunut pikkuhiljaa. Nykyään Laku saattaa olla sohvalla kanssamme iltaa viettämässä ja esim. ovikelloa ei enää pelästytä. Imuria edelleen mennään sängyn tai sohvan alle piiloon, mutta harva kissa koskaan imurista tykkää! 

Kuvittelimme myös että Laku on täysin raksukissa, mutta kun jossain vaiheessa ruokahalu alkoi hieman vähentymään, kokeilimme uudestaan myös pehmeää ruokaa. Nyt jotkut pehmeätkin ruuat kelpaavat, mutta Laku on edelleen hyvin nirso. Mitä tähän astisista testailuista olen huomannut, Lakun mieleen ovat selkeät palat, kastikkeet, liemet ja etenkin kana. Esim. Almo Naturen ruuat ja Latzin keitot maistuvat. Jos lukijoilla on ideoita, mitkä muut märkäruoat voisi sopia Lakulle, laittakaa ihmeessä kommenttia!

Uudenvuoden vaihteessa Laku oli tarkoitus viedä eläinhoitolaan hoitoon, mutta en ollut itse siihen vielä valmis. Kai se tuntuu vähän samalta kuin veisi oman lapsen useaksi päiväksi hoitoon? Ei sellaista tilannetta vielä elämässäni ole ollut, että lasta tai lemmikkiä täytyisi hoitoon viedä. Mutta viimeistään kesällä. Kyllä meidän joskus miesystävän kanssa täytyy kaksin päästä reissuun ja luotan kyllä eläinhoitolan väkeen, sillä sieltähän Laku alunperin haettiinkin.

Annetaan vielä kuvien puhua puolestaan:

Hyvin tyypillinen näky. Laku katselee silmät suurina sohvalla istujia, josko joku olisi halukas leikkimään laser-lelulla, jota Laku rakastaa yli kaiken!

Laku on rohkaistunut tulemaan kanssamme hengailemaan sohvalle.

Yhtenä päivänä toimme puhtaat pyykit sängylle joiden päälle Laku meni pötköttämään. Siirsimme yhden pyyhkeistä olohuoneeseen ja Laku otti pyyhkeen omakseen. Laku rakastaa puhtaita tekstiileitä.
Tätäkin tekstiä kirjottaessani Laku meni juuri vaihdetuille puhtaille lakanoille.

Ihanaa kevättä blogin lukijoille toivoo Laku ja Venla!

lauantai 2. helmikuuta 2019

Mitä tekisin, jos voittaisin lotossa?

Tämän jutun teen puoliksi tosissani, puoliksi vitsillä. Onhan se nyt todella epätodennäköstä, että lotossa koskaan ainakaan mitään isompaa voittaisi, mutta entä jos se iso voitto osuisikin kohdalle? Ainakin toistaiseksi uskon karmaan, eli siihen että hyvillä teoilla saa hyvää ja pahoilla pahaa. Ajattelin, että jos jakaisin julkisesti ajatuksia, mitä hyvää isolla lottovoitolla tekisin, toisiko se hyvää karmaa? Jos lottovoitto joskus osuisi kohdalle, olisin julkisesti luvannut asioita, jotka myös tulisi pitää. Mutta mitä sitten tekisin isolla lottovoitolla?


Hyväntekeväisyys

Apua eläimille: Jos jotain hyväntekeväisyyttä tekisin, se olisi eläinten ja ympäristön hyväksi. Erityisesti tarjoisin apua kodittomille kissoille, mutta myös muille eläimille ja luonnolle.

Luova projekti: Luovat harrastukset ovat olleet itselleni aina tärkeitä asioita ja mielestäni näitä pitäisi tukea ja kehittää. Haluaisin järjestää esim. jonkun luovan tapahtuman tai kehittää erilaisia kerhoja ym. joihin olisi kuka tahansa tervetullut. 

Lottovoitolla tehtäisiin paljon hyvää kissoille. Kuva: Pixabay.

Jotain läheisille

Omalle ja miesystävän perheelle: Vaikea sanoa, kenelle antaisi mitä ja minkä verran. Jos lotossa voittaisi, olisi varmaan jonkinlaisen palaverin paikka, mitä kukin tarvitsee, haluaa ja miten kovasti. Ihan suoraan en rahaa antaisi kellekään, jos en tietäisi, mihin se menisi. Joitain asioita nimittäin en halua tukea, vaikka jokin tarpeettoman hieno auto, luksus vaatteet/meikit, alkoholi, ylenpalttinen törsääminen ym. Omille ja miesystäväni vanhemmille haluaisin taata hyvät olot loppuiäksi ja kuunnella heidän toiveitaan.

Omille ja miesystäväni vanhemmilleni haluaisin onnellisen loppuelämän. Kuva: Pixabay.

Miesystävä ja kissa: Koska isompi asunto olisi mahdollinen, todennäköisesti hankkisin toisen kissan ja ehkä sijaiskotikissoja. Kissalle/kissoille haluaisin hyvät olot. Paljon tilaa, paikkoja missä kiipeillä, ulkoilumahdollisuus, hyvää ruokaa... Sitä en tiedä, mitä miesystäväni haluaisi, mutta kyllä hänkin osuutensa saisi! Voisin kuvitella että rahaa auton huoltamiseen, harrastuksiin ja matkailuun.

Jotain itselle

Asunto: Oma asunto olisi kiva, mitä saisi vapaasti sisustaa. En osaa sanoa, missä se olisi, minkä kokoinen ja minkälainen, mutta ainakin tilavampi ja missä kissalla/kissoilla olisi mahdollisuus ulkoiluun. Haluaisin huoneen, mikä olisi tarkoitettu sijaiskissoille tai hoitopaikkakissoille. Haluaisin sisustaa asunnon nätiksi, mutta vaikka lotossa voittaisikin, en mitään luksusta käyttäisi. 

Matkoja: Haluaisin nähdä etenkin etelä- ja länsieurooppaa. Eurooppa tuntuu turvalliselta ja kaukomaille lähteminen tuntuu pelottavalta. Matkoilla haluaisin mennä ihan perus turistiluokassa ja ihan 2-3 tähden hotelleihin. Matkalle pyytäisin mukaan mieheni tai äitini. Koska vanhempani pitävät myös matkailusta, rahoittaisin heille mieluisan matkan.

Matkustaisin euroopassa. Kuva: Pixabay.

Harrastuksia: Haluisin yksityisille pianotunneille ja kosketinsoittimen, mutta nyt niihin ei ole varaa. Lottovoitto mahdollistaisi myös sen. Joskus kun nykyisestä tietokoneesta aika jättää, uusi tietokone. Hankkisin laadukkaan, mutten mitään kaikista hienointa ja parasta. Oikeastaan omiin harrastuksiini menee hyvin vähän rahaa, mutta ajoittain tulee jotain isompia hankintoja, kuten juurikin tuo tietokone.

Jotain pientä kivaa: Vaikka rahaa olisikin ostaa kaikkea mahdollista, niin ei sitä silti tarvitse törsätä. Pienellä kivalla tarkoitan jotain esim. ravintolassa tai kylpylässä käymistä. En edes haluisi mihinkään kalliiseen gourmee-ravintolaan, mutta kun suosikkiravintoloissa (esim. Pancho Villa tai American Diner) valitsee usein sen hampurilaisen, niin ehkä lottovoittajana malttaisi joskus sen pihvinkin ottaa.

Tulevaisuutta varten 

Ennen kaikkea rahaa säästettäisiin paljon tulevaisuutta varten. Ihan normaaliin arkeen ja arjessa tuleviin yllätyksiin ja isoihin hankintoihin. Jos joskus esim. saisi lapsia, siihenkös sitä rahaa menisikin.

Pidetään peukkuja, että joskus tärppäisi!

lauantai 26. tammikuuta 2019

Katsaus Ysärikirjaan

Olen todella onnellinen siitä, että sain elää 90-lukua niin, että siitä jäi selkeitä muistoja. Olen syntynyt vuoden 1989 loppupuolella, joten oikeastaan koko lapsuuteni oli 90-lukua. Toisaalta olisin halunnut syntyä vähän aikaisemmin: olisi ollut kiva leikkiä myös enemmän 80-luvun leluilla ja elää teinin elämää ysärin lopussa. Mutta en valita. Teinin elämää näin sisaruksiltani ja onneksi heiltä jäi myös niitä kaipaaniani kasarilelujakin.

Nykyään olen jonkinlainen ysärifani. Välillä on mukava kuunnella Radio Novan Retroperjantaita ja Facebookissa olen Kasari- ja ysärilelut -nimisessä ryhmässä, jossa tulee etenkin juuri lapsuuden leikit mieleen. Myös Ylex - Parasta ennen -ryhmässä on usein vaikka mitä hauskoja ysäripoimintoja.

Kun ysärikirja julkaistiin, niin olihan se nyt pakko saada ja uppoutua lapsuusvuosiin uudelleen!


Mitä kirja sisältää?

Kirja jakautuu johdannon, kiitoksien, lähteiden ja kirjallisuuden, sekä viitteiden lisäksi yhteentoista osaan:

Lamasta eurohuumaan ja kettutyttöihin
Nahkasohvalla jukkapalmun katveessa
"I'm your Tamagotchi"
Luokkahuoneesta Linnanmäelle
Mikropizzaa, texmexiä ja currybroileria
Flanellipaita vyötärölle ja menox!
Bertin päiväkirjoja ja SinäMinän novelleja
Bailujen parhaat vol. 1
Tuutin täydeltä katsottavaa
Muodostetaan yheyttä
Ysäri päättyi millenniumiin

Lisäksi jokaisesta ysärivuodesta on tehty aukeama, jossa kerrotaan pieniä tietoiskuja kuluneen vuoden merkittävistä tapahtumista, hittibiiseistä ja vuoden elokuvista. 
 
Muodostetaan yhteyttä osiossa muistellaan mm. internetin yleistymistä ja 90-luvun tietokone ja konsolipelejä.

Mikropizzaa, texmexiä ja currybroileria osiossa muistellaan mm. 90-luvun syntymäpäiväjuhlia ja vuosikymmenen suosituimpia ruokia.

Jokaisesta 90-luvun vuodesta on listattu kunkin vuoden merkittäviä tapahtumia, vuoden hittejä ja vuoden elokuvia. Kuvassa vuoden 1994 elokuvalistausta.
 
Yleinen arvio kirjasta:

Tämä kirja pitäisi löytyä jokaisen ysärifanin kirjahyllystä! Kirjassa on mielestäni hyvin ja monipuolisesti kerrottu 90-luvun elämää ja kuvitusta on riittävästi. Kirjaa voisi kuvailla ikään kuin pieneksi aikamatkaksi halki 90-luvun. Kun näin hyvin on saatu 90-luku yhteen kirjaan, se sopii hyvin kenelle tahansa 90-luvusta kiinnostuneelle. Tapahtumia on hauska muistella itsekseen tai muiden kanssa ja jonain päivänä tämän kirjan kanssa on kiva kertoa vaikka omille lapsille, millaista silloin oli kun itse oli lapsi/nuori. Omasta mielestäni todella hyvin onnistunut tietokirja, jonka tekemiseen on nähty vaivaa. Plussaa myös lähteistä ja viitteistä. Saataisiinpa vastaavia kirjoja myös muista vuosikymmeniltä! Arvosanaa miettiessäni en keksi mitä kirjassa oltaisiin voitu tehdä toisin, joten jos ei 5/5 niin ainakin lähellä.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.


Kirjan perustiedot:

Julkaistu: 9/2017
ISBN:
9789523003347
Kirjastoluokka: 90.2
Koko: 176 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Atena
Kirjoittanut:
Essi Huuhka ja Aino Tormulainen
Graafinen suunnittelu: Aino Ahtiainen

Taitto: Laura Niemi-Pynttäri

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Atena  

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

maanantai 7. tammikuuta 2019

Keitä Facebook-kavereitani ihailen ja miksi?

Viimeksi kun katsoin, olen Facebook-kaveri 156 henkilölle. Jotkut näistä kavereista ovat hyvinkin läheisiä, jotkut vanhoja tuttuja, jotkut sukulaisia ja jotkut ihan vain nettituttavia. Kun on pitkään seurannut ihmisiä, joita ei ole koskaan edes tavannut, tulee silti heistä jonkinlainen mielikuva lukuisten kuvien ja muiden päivitysten myötä. Joitain henkilöitä jopa ihailen joissakin asioissa.

Ajattelin järjestää Facebook-kavereilleni tällaisen pienen yllätyksen. Alla on kymmenen Facebook-kaveriani, joita tavalla tai toisella ihailen. Listassa on sekä hyvin läheisiä ihmisiä, että sitten sellaisiakin henkilöitä, joita en ole edes koskaan tavannut.

Jos olet listassa, tunnistat kyllä itsesi. Jos et ole, niin ei hätää, ihailen varmaan kaikkia jollain tapaa, kuten kaunista ulkonäköä, luonnetta, taitoja, arjessa jaksamista ym.

Mm. näitä Facebook-kavereitani ihailen:

A-S - Ihailen elämäntapojasi. Välität luonnosta ja eläimistä. Tykkäät laadusta ja kannatat kotimaisia yrityksiä. Lisäksi olet huomaavainen läheisiäsi kohtaan.

Ja-A - Arvostan sitä, että annoit aikoinaan mahdollisuuden edes tutustua, vaikka asuimme niin kaukana toisistamme. Olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä, toivottavasti elämämme loppuun saakka. Rakastan sinua. 

Kuva: Pixabay.

Jo-A - Olet kirjoittanut useamman paksun fantasiakirjan. Kirjojen julkaisu on todella vaikeaa ja niin kuin joskus sanoit, etenkin fantasian. Hienoa, että lähipiirissä on oikea kirjailija! Toivon, että saat tulevaisuudessakin uusia ideoita, jotka päätyvät uusiksi kirjoiksi.

M-K - Olet varmasti Rovaniemen kissarakkain ihminen! Saisinpa itsekin joskus useamman oman kissan ja hoitokissoja, niin kuin sinulla!

Kuva: Pixabay.

M-T-M-N - Voisin kuvitella, että käsityöt ja valokuvaaminen ovat sinulle rakas harrastus? Lisäksi pidät ihanaa käsityökauppaa ja olet antanut mahdollisuuden tällaiselle vähän tuntemattomalle bloggaajalle tehdä yhteistyötä. Arvostan työtäsi ja antamistasi mahdollisuuksista kirjoittaa blogijuttuja!

N-S-S - Ihailen mielettömiä keräilykokoelmiasi, hienoja Halloween-juhliasi ja oli se tekemäsi piparkakkutalokin hieno! Jos asuisin vähän lähempänä, olisi kivaa tutustua oikeasti!

P-I - Olet julkaissut useita käsityökirjoja, joissa on paljon ihania ohjeita!

R-P - Monet puhuvat lapsena rupeavansa tekemään töitä eläinten kanssa, mutta harva sitä oikeasti toteuttaa. Rakkauttasi eläimiä kohtaan on ihana seurata!

Kuva: Pixabay.

T-S - Nostelet mm. kahvakuulaa ja liikut muutenkin paljon. Ihailen sitä, miten jaksat! Arvostan myös rakkauttasi kissoja kohtaan. 

Kuva: Pixabay

V-S - Olet ollut pitkään kuntoutujana ja ihailen suuresti sitä, miten jaksat. Toivottavasti saat kaiken tarvitsemasi tuen ja avun!

Jokaisessa meissä on jotain ihailtavaa - aina sitä ei tajua tai näe itse!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Jos uudenvuodenlupaukset olisivatkin uudenvuodentavoitteita? - Näitä asioita tavoittelen

Vuoden vaihtuessa monet miettivät usein uudenvuodenlupauksia ja monesti lupaukset liittyvät omaan hyvinvointiin, kuten laihduttamiseen, herkkujen vähentämiseen ja liikunnan lisäämiseen. Kun puhutaan lupauksesta, niin ainakin itselleni lupaus on sellainen asia, että se myös sitten pidetään, eikä vain: "katsotaan nyt onnistuisiko...". Siksi olenkin miettinyt, että kannattaako sellasia lupauksia edes tehdä, joista on vähääkään epävarma. Lisäksi lupauksesta tulee olo, että: "tämä on nyt pakko tehdä, kun on luvattu". Ja kun taas johonkin pakottaa, se ei välttämättä tunnu enää hyvältä. Mietinkin, mitä jos lupauksien sijaan asetettaisiinkin tavoitteita ja vielä sellaisia, mitkä todennäköisesti saadaan menemään läpi?

Uudenvuoden ilotulituksessa Rovaniemellä 2019.

Omia tavotteitani ovat:
Kehittää henkistä hyvinvointia: esimerkiksi antaa mahdollisuuksia uusille tavoille, mistä voisi olla apua mielen hyvinvointiin.
Kehittää fyysistä hyvinvointia: esimerkiksi asettaa tavoitteita ulkona liikkumiseen ja ruokavalioon.
Vähentää herkuttelua: herkuista ei tarvitse luopua tai olla ehdottomassa lakossa, mutta vähentäminenkin on jo jotain.  
Lisäksi: haluan pysähtyä pohtimaan, mistä asioista tulen oikeasti onnelliseksi ja voisinko tehdä jotain enemmän onnellisuuteni eteen.

Näitä kaikkia tarvitaan, jos joskus meinaan toteuttaa suurimman unelmani, eli perheen perustamisen. Pienillä askelilla siis kohti suurta unelmaa.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on alkavalle vuodelle?

Hyvää uuttavuotta 2019!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Ensimmäisiä paracord-tekemyksiäni

Olen pidemmän aikaa miettinyt paracord-rannekkeiden tekemistä. Ensinnäkin rannekkeet näyttävät hienoilta, niiden tekeminen on hauskaa ja mistä sitä koskaan tietää, vaikka ranneke olisi joskus tarpeellinenkin. Paracord-naruhan tunnetaan myös laskuvarjonaruna ja se on todella kestävää. Kestävä naru puolestaan taas voi olla joskus vaikka retkellä tarpeellinen. 

Marraskuussa kävi tuuri, kun myös Antassulla oli Black Friday -tarjouksia. Ostinkin jos jonkinlaista tarviketta paracord-tekemyksiini, kun halvemmalla sai. 

Tässä ensimmäisiä paracord-tekemyksiäni (innostuipa miehenikin tekemään yhden!):

Ensimmäiset paracord-tekemykseni: neljä ranneketta joista ylhäällä keskellä oleva on mieheni tekemä. Keskellä oleva vihreä "systeemi" on tehty veljeni toiveita kuunnellen. 
Jokaisessa työssä olen katsonut ohjetta tästä partion paracord-ranneke ohjeesta.

Rannekkeita miehelle. Vihreä on itse tekemäni ja sininen miesystäväni tekemä. Näissä on käytetty Antassun vihreä/ruskeaa paracord-narua, sininen/vihreä camo paracord-narua ja mustia 13 mm kaarevia pistosolkia.

Rannekkeita itselleni. Näissä puolestaan käytin heijastavaa, vaaleansinistä paracord-narua (vasemmalla) ja tumma siniturkoosi/musta paracord-narua. Myös näissä on mustat, muoviset, kaarevat pistosoljet, mutta pienemmät, kokoa 10 mm. Nyt kun olen testannut eri kokoisia solkia, mielestäni vähän isompi on kivempi.

Veljelle tehdyssä "systeemissä" on avainrenkaat kummassakin päässä. Mielenkiinnolla odotan, miten veljeni aikoo tätä käyttää... Väri on miesten rannekkeessakin käytetty vihreä/ruskea.

Kannattaa kurkata myös Antassun Facebook-sivu ja Paracord-punonnat -ryhmä! Kummastakin saattaa löytää jos jonkinlaista ideaa ja etua!