keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Koristelua tekstiilitusseilla - liskot

Askartelukaupoissa on vaikka mitä kivoja tuotteita, mitkä ovat koristelua vaille valmiita. Löytyy posliinia, lasia, puuta, pahvia ja tekstiilejä. Paljon olenkin puuta ja pahvia koristellut, mutta ajattelin tutustua paremmin tekstiilien koristeluun. Kankaanpainanta ei ole omin juttuni, mutta markkinoilla on myös mm. tekstiilispraytä ja tusseja, joita haluan testata.

Lähdin kuitenkin ensin pienestä liikkeelle: valmiiden kangasliskojen koristelemisesta. Näin tekstiilitussit tulivat tutuksi. Tilasin Askartelija.fi-kaupasta Marabu Textil Painter Plus tekstiilitusseja, mitkä käyvät sekä vaaleille, että tummille kankaille. Miksi juuri näitä tusseja ja juuri tästä kaupasta? Haluan, että jälki näkyy myös tummalla kankaalla ja kyseisestä kaupasta löytyi hyvä värivalikoima juuri näitä tusseja. Tussithan toimivat hyvin. Välillä kärkeä täytyi painaa jotain, esim. sanomalehteä vasten, että tussin kärkeen tulisi väriä. Värittäminen oli kivaa ja helppoa. Tusseilla on pesunkestävä jälki 40 asteeseen saakka ja väri kiinnitetään silittämällä tai uunissa. Annoin myös miesystäväni värittää yhden liskon ja hieno tuli hänenkin liskosta. Pitänee keksiä liskoille paikka jostakin. Hintaa yhdelle kangasliskolle tuli 1,50 e. Hintaa yhdellä tekstiilitussilla puolestaan 4,90 e. Kiva idea vaikkapa lasten kanssa askarreltavaksi!

 
Liskot koristelun jälkeen. Vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen koristelin itse, hopeisen koristeli miesystäväni.

Liskot ennen koristelua.

Jutussa käytetyt tuotteet:
 
Marabu Textil Painter Plus vaaleille ja tummille kankaille
(033 ruusu, 090 sininen vaalea, 782 hopea ja 073 musta)
Kangaslisko

Tutustu Askartelijan verkkokauppaan tästä ja Facebook-sivuihin tästä.

Ihanat naiset -värityskirja

Muistan kun joskus lapsena oli tylsää ja lähellä oli aikakausilehti ja kuulakärkikynä. Lehden kannessa oli hymyilevä nainen ja innostuin "meikkaamaan" naista tällä sinisellä kuulakärkikynällä. Eipä naisesta kaunista tullut, pikemminkin päin vastoin. Hauska muisto kuitenkin jäi. 

Ihanat naiset -värityskirja, kierresidonta. Tilaa: sirpapapinaho.fi

Vuosia myöhemmin iskee värityskirjabuumi aikuisille. Värityskirjoja on aiheesta jos toisesta ja Helsingin Kirjamessujen mainoksessa bongasin Ihanat naiset -värityskirjan. Koska en messuille päässyt mukaan, sain kuitenkin postitse värityskirjan tutustuttavaksi. Värityskirja on Sirpa Papinahon käsialaa ja se on ilmestynyt syyskuussa 2016.


Värityskirjassa on todella paljon hyvää. Pidän erityisesti siitä, että kirjassa on kätevä kierreselkämys ja kuvia on 1 per paperi. Kuvia ei siis ole paperin molemmin puolin, että yhdestä kuvasta väriä tarttuisi toiseen ja kierreselkämyksen ansiosta yhden sivun saa kätevästi esiin. Erilaisia värityskuvia on 42 kpl. Kuten värityskirjan nimestä voi päätellä, kirjassa on vain naisia. Siitä huolimatta kirja on monipuolinen: onhan naisiakin maailmassa paljon erilaisia. On lyhyttä ja pitkää tukkaa, on suoraa ja kiharaa, on juhlavaa ja arkista... Ja mitä mahdollisuuksia värittäjällä onkaan: minkälaista meikkiä, minkä väriset hiukset, vaatteet ja asusteet?


Jos nyt mietin, että mitä huonoa tätä värityskirjaa värittäessä koin, ei vika ollut kirjassa vaan värittäjässä. Ensimmäistä värityskuvaa värittäessä hoksasin, miten tärkeää esim. ihon väri on saada kokonaan yhdensuuntaisesti värittämällä, eikä esim. hieman sieltä täältä mutkittelemalla. Näytti, kuin meikkivoide oltaisiin levitetty huonosti. Toinen, minkä huomasin, kun olin jo värittänyt kuvan melkein kokonaan, oli, että naisella ei ollut ripsiä, eikä kulmakarvoja. Ajattelin, että ei kai nyt ripset niin vaikea ole piirtää, mutta kyllä se jonkun verran harjoittelua vaati. Kannattaa siis ripsiä harjotella ensin, jos niitä ei ole aikaisemmin piirtänyt. Ja kannattaa piirtää hennosti lyijykynällä, että voi vielä pyyhkiä, jos mokaa. Sekin, että ripsiä ja kulmakarvoja ei ole valmiina, on siis mahdollisuus värittäjälle. Eihän joka naisella samanlaisia ripsiä ja kulmakarvoja ole.


Värityskirjan lopussa on lisäksi kuvia, jossa on pelkät kasvot. näihin kuviin voi hyvin suunnitella siis kaiken: ripset, kulmat, meikit, hiukset, koristeet...


Tutustu värityskirjaan ja muiden värittämiin piirroksiin tästä.
Tutustu värityskirjan Facebook-sivuihin tästä.
Osta värityskirja tästä

Tapahtumavinkki!
Värityskirjaa myynnissä myös la-su 10.-11.12. klo 12-16 Kaapelitehtaalla Galleria Aapelissa Suomen Taiteilijoiden jäsenten yhteisissä joulumyyjäisissä nimeltä "Alle satasen kamat".

perjantai 25. marraskuuta 2016

Mielipide: mitä joulu on, ajatuksia lahjoista ja saako aikuinen toivoa?

Jouluna tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma, se on selvää. No ei ehkä kaikille, mutta itselleni ja varmasti todella monelle muullekin. Kun muistelee kaikkia jo koettuja jouluja, ei voi kuin olla todella onnellinen ja kiitollinen. Perheeni on aina ollut ehjä, lapsuuden joulut vietettiin yhdessä ja mummu haettiin kylään. Vielä nykyäänkin jouluna on tapana viedä kynttilöitä haudoille, nauttia jouluateria, katsella jouluisia tv-ohjelmia, koristella koti jouluiseksi, avata lahjat kuusen ääressä ja nauttia yhdessäolosta. Ja herkkujahan on tarjolla: konvehteja, torttuja, pipareita, kakkuja... Monesti ihmettelen, miten äiti jaksaa ja viitsii aina laittaa kaikkea, kun vähempikin piisaisi. Etenkin nyt aikuisena on oppinut tajuamaan, miten paljon jouluvalmisteluja oikeastaan on ja on oppinut arvostamaan kaikkea, mitä jouluna (ja elämältä yleensä) saa. Kun on tajunnut miten paljon vaivaa ja aikaa joulun eteen nähdään, tottakai sitä haluaa myös jouluvalmisteluissa auttaa minkä pystyy.

 Joulun tunnelmaa vuonna 2015.

Etenkin lapsena jouluna olivat isossa osassa myös lahjat. Lapsena sitä halusi kaikkea ja pian. Uusia leluja vaan lisää ja lisää. Välillä oikein ihmettelen silmät pyöreinä, miten jotkut lapset ja nuoret saavat niin paljon. Lahjoja tulee vanhemmilta, isovanhemmilta, sukulaisilta, ystäviltä... Sitten on perheitä, lapsiperheitäkin, jotka eivät saa mitään. Sosiaalinen media täyttyy lahjakuvista ja keskustelupalstoille tulee listoja mitä on saanut. Omasta mielestäni on niin epäreilua, miten toiset saa niin paljon ja toiset niin vähän. Ja kiltteydellähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kummasti se pukki on aina vain lahjoja tuonut, vaikka lapsi olisi ollut tuhmakin. Vaikka olisit itse piru, mutta jos olet suosittu ja hyvätuloinen, lahjoja tulee. Jos olet enkeli, mutta köyhä ja yksinäinen, kuka muistaa? Onneksi nykyään on vielä lahjakeräyksiä ja hyviäkin ihmisiä, jotka köyhiä ja yksinäisiä muistaa. Olen pitkään pohtinut lahja-asiaa. Lahjojen antaminen on pitkä perinne, mikä on lapsesta asti opittu. Eniten lahjoista ilahtuu juurikin lapset ja olisi ihanaa, jos jokainen lapsi saisi paketin tai pari. Koska kaikki muutkin saa. Toivon todella, ettei kukaan lapsi jäisi ilman pakettia, vaan juurikin näillä hyväntekeväisyystempauksilla saataisiin jokaiselle lapselle edes jotakin. Paketteja halutaan myös nuorille ja monesti kun lahjakeräykseen viedään lahjoja, lahjat ovat lähinnä lapsille. Kun kuvittelen itseäni teini-ikäisenä, niin olisi se ollut kyllä masentavaa, jos ei olisi saanut yhtään lahjaa. Kun olen seurannut näitä lahjakeräyksiä, nuorille on lahjotettu mm. lahjakortteja ja elokuvalippuja.

 KKY:n lahja kissalle. Tutustu kauppaan tästä.

On ok, että lapsi tai nuori toivoo lahjoja, mutta saako aikuinen toivoa? Itsestäni nimittäin tuntuu, että aikuinen ei saisi toivoa, tai jos toivoo, vastauksen pitäisi olla ”maailman rauha”. Kyllähän itsekin maailman rauhaa toivoisin. En tarvitsisi ikinä koskaan mitään lahjoja, jos maailmaan saataisiin rauha. Mutta en usko, että maailman rauhaa pystytään vieläkään antamaan. Jos toivoisin jotain, esim. lautapeliä, tulisiko itsestäni huono tai ahne kuva? Sitä en halua. Entä mitä jos haluan välttämättä muistaa jotakin läheistä aikuista ihmistä lahjalla ja saan vastauksen: ”en mitään” tai ”maailmanrauha”? Vaikka asiaa kysyisi uudemman kerran, vastaus olisi sama. Sitä haluaisi muistaa läheistään lahjalla, mille todella olisi tarvetta tai mistä lahjan saaja todella pitäisi. Kun toivetta ei kerro, voi vain arvuutella, mitä hankkisi tai tekisi. Jouluna voi vain arvuutella, oliko lahja mieleinen, vai meneekö lahja vain kaapin perälle? Varmasti moni meistä on joskus saanut jotakin turhaa. Haluaisin vääntää ihmisille rautalangasta, että älkää hankkiko mitään turhaa. Koitan itsekin miettiä sellaisia lahjoja läheisilleni, mitkä ei takuuvarmasti menisi hukkaan. Tiedän varmaksi yhden henkilön, joka juurikin vastaa, ettei toivo mitään. Tiedän, että hän rakastaa kissoja. Aion lahjoittaa jonkunlaisen summan kodittomille kissoille. Summan, joka menisi normaalisti tämän yhden henkilön lahjaan. Tiedän, että siitä tulee kaikille hyvä mieli.


Näin aikuisena sitä on siis oppinut, mitä joulu oikeastaan on. Tai mitä sen kuuluisi olla. Rauhaa ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Läheisten muistamista. Oli läheinen sitten perheenjäsen tai ystävä, ihminen tai eläin, elävä tai kuollut. Tapoja muistaa on. Oli se sitten kyläily, postikortti, soitto, kirje, kynttilä haudalle tai lahja. Jokaisella on oma tapansa.

Linkkivinkkejä, tue vähävaraisia perheitä:
Joulupuu
Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys ry

Tässä vain muutamia esimerkkejä, erilaisia yhdistyksiä ja keräyksiä löytyy paljon!
Kiitos ihmisille Facebookissa vinkeistä!


Ps. Rakas Joulupukki, jos aivan välttämättä haluat jotakin tuoda, arvostaisin kovasti S-ketjun lahjakorttia. Lahjakortilla ostaisin jonkun kivan lautapelin ja viettäisin peli-iltoja läheisteni kanssa. Myös kirjoitus- ja askartelutarvikkeita voisi hankkia.

Hauskat moikkauslapaset ja heijastimet (Joululahja vinkki!)

Talvi on tullut. Ilma viilenee ja ulkona on pimeää. On pysyttävä lämpimänä ja näyttävä liikenteessä. Nyt siis on viimeistään aika ottaa lapaset ja heijastimet esiin.

Kun mietin vaatteiden tai asusteiden ostamista, ostopäätökseen vaikuttaa moni asia, kuten laatu, hinta ja ulkonäkö. En pidä ns. tavallisista vaatteista, vaan haluan, että vaatteissa on se joku pikku juttu. Joku juttu, mikä on kiva, piristävä lisä.


Olen todella pitkään haaveillut Moikon moikkauslapasista. Nyt vihdoin omistan sellaiset. Omat lapaseni ovat mustat, s-kokoiset ja niissä on tekstit: "moi" ja "hello". Pidän omaa kättäni aika perus naisen kätenä ja s-koko on juuri hyvä, mutta Moikon nettisivuilla on myös mittausohjeet oikean koon löytämiseksi. Lapasiahan on ihan pienistä vauvakooista (sisälapaset) aikuisten l-kokoon. Vauvoille löytyy myös ihania pipoja. Lapasten tekstin ei välttämättä tarvitse olla suomeksi, vaan moikkauksia löytyy myös mm. ruotsiksi ja englanniksi. Lapasten päällikangas on puuvillacollegea (100% puuvilla) ja sisäkangas mukavaa polarfleeceä (100% polyester). Itse pidän fleecekankaan lämpöisyydestä ja pehmeydestä. Mutta ennen kaikkea pidän näissä lapasissa siitä, että näissä on juurikin se kaipaamani "joku kiva juttu", jolla on kaiken lisäksi testattu teho saada ihmiset hymyilemään! Hintaa aikuisten lapasilla on 26 euroa ja lapasia on saatavana mustana ja harmaina. Lapaset on suunniteltu Suomessa ja ne on valmistettu Tallinnassa. Suomalaista designiä siis!

    
 Äskettäin Moiko lisäsi kauppaansa myös uusia, kivoja heijastin lapasia!
Kuvassa: Rose Tattoo heijastavat rukkaset, sekä Meaow heijastavat lapaset.


Heijastinhan voi parhaimmillaan jopa pelastaa hengen ja heijastin tulisikin löytyä ihan kaikilta. Jos tyypilliset kaupanpäällisheijastimet eivät nappaa, ja kaipaa heijastimeen tyyliä, miten olisi moikkaus heijastin? Myös heijastimia löytyy eri kielillä ja värivalikoimaa on valkoinen, pinkki, turkoosi ja musta. Tuotetta kuvataan laadukkaaksi, turvalliseksi ja CE-hyväksytyksi. Tuote on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Hintaa yhdellä heijastimella on 12,90 euroa.


Tutustu Moikon nettisivuihin tästä, sekä Facebook-sivuihin tästä.

Kannattaa seurata mahdollisia tarjouksia!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Oi ihana marraskuu - ajatuksia syntymäpäivästä, joulusta ja talvesta yleensä

Marraskuu on yksi suosikkikuukausistani. Silloin syksy rupeaa pikkuhiljaa vaihtumaan talveksi, ilma viilenevät ja maisemat muuttuvat lumiseksi. Olen erityisen innoissani talvesta nyt, kun olen muuttanut pohjoiseen. Luminen talvi ja pakkaset ovat paljon varmempaa kuin etelässä. Kauhulla tosin odotan niitä päiviä, kun pakkanen alkaa lähestyä -30 astetta. Ja on talvessa muutamia miinuksiakin, kuten esimerkiksi yllättävät jäät, joihin meinaan aina liukastua. Mutta sanoisin, että paljon enemmän talvessa kuitenkin on plussaa. Näen jo niin mielessäni napapiirin isot lumiukot, Ounasjoen hiihtoladut ja upeat lumiset maisemat. 

Joulupukin pajakylä vuonna 2015.

Vietän syntymäpäiviäni marraskuussa, tarkemmin 26. päivä. Toisaalta on kiva, että syntymäpäivä on lähellä joulua, mutta toisaalta olisi kiva, että kesälläkin olisi jotain juhlittavaa. Muistan hämärästi kun joillakin syntymäpäivilläni lapsuudessani kutsukortissa luki: "tonttulakki mukaan". Olikohan silloin pikkujoulut samalla? En muista. Kuitenkin olen miettinyt ajatusta, että joskus voisi yhdistetyt syntymäpäivät ja pikkujoulut pitää. Tulevilta syntymäpäiviltä en oikeastaan muuta toivo, kun mukavaa aikaa mieheni kanssa. Hieman harmittaa, että perheeni asuu niin kaukana. Voin ihan rehellisesti myöntää, että äidin tekemää juustokakkua on ikävä.

Äidin kanssa yhdessä tehty juustokakku vuonna 2015.

Myös joulu lähenee päivä päivältä. Jo lokakuun puolivälissä alkoivat kauppoihin ilmestyä suklaakonvehdit ja glögit. Nykyään, jos tietynlaisen joulukalenterin haluaa, se "pitää" jo ostaa lokakuussa. Esimerkkinä tästä sanon naisille suunnatut koru- ja kauneusjoulukalenterit, joita mm. viimevuonna myytiin hyvin nopeasti loppuun. Itse ostin Glitterin joulukalenterin, jonka sisältö on hius- ja kauneusteemainen. Sain kalenterin puoleen hintaan Cityshoppariedulla, muuten en olisi ehkä malttanut ostaa. Normaalistihan kalenterin hinta olisi ollut 30 euroa. Kyllähän hintaa jäi silti 15 euroa, mutta jos se tekee itseni onnelliseksi, niin omapa on asiani. Osan kalenterin tuotteista aion antaa siskoni tytölle lahjaksi. Näin mikään tuote ei mene edes hukkaan.

Joulukalenterini on tänävuonna kauneusteemainen.
Kalenterin sisällä on paljon mm. hius- ja kosmetiikkajuttuja.

Odotan joulua todella paljon, vaikka suunnitelmat ovatkin vielä auki, missä ja miten joulua vietetään. Ollaan joulu sitten omien vanhempieni tai miesystäväni vanhempien luona, kumpikin on itselleni mielekäs vaihtoehto, vaikka perheidemme tavoissa joitain eroavaisuuksia onkin. Kummankin perhettä joululomalla kuitenkin nähdään ja odotan lomaa innolla. <3

Katsaus Geoetsivät autiolla saarella -kirjaan

Kului viikko siitä, kun luin ensimmäisen Geoetsivät-kirjan. Rupesin miettimään, että nyt kaipaisi jotain kevyttä, helppoa, kivaa luettavaa iltalukemiseksi. Muistin, että sain Karistolta myös sarjan neljänen osan arvosteltavaksi. Pohdin ensin, että haittaisiko se, etten ole lukenut sarjan toista ja kolmatta osaa, mutta se ei onneksi haitannut. Hyvä kuitenkin oli, että ensimmäinen osa oli kuitenkin taustalla. 


Mitä kirja sisältää?
Tapahtumat sijoittuvat vuoden päähän ensimmäisen kirjan tapahtumista. Välillä on siis tapahtunut toki jotain, mutta mitä, se selviäisi sarjan toisessa ja kolmannessa osassa. Todennäköisesti tulen joskus vielä nekin lukemaan. Kesäloma on alkamassa ja Geoetsivillä riittää puuhaa. Lähistöllä on tapahtunut lukuisia mökkimurtoja. Myös Geoetsivien ystävä Patterinen on joutunut murtojen kohteeksi. Vaikka Patterinen on itse poliisi, pyytää hän poliisien tutkinnan lisäksi myös Geoetsivien apua. Lisäksi Geoetsivät ottavat vastaan tehtävän hakea erään multikätkön purkit talteen. Entä kuka mahtaa olla mysteerinen bloggaaja? Tai miksi kaupassa olevassa omituisessa mummossa on jotakin tuttua? Luvassa on soutelua, retkeilyä, arvoituksia ja tietenkin geokätköjä!

 Jokaisessa Geoetsivät-kirjassa on kiva kuvitus ja iso teksti.

Yleinen arvio kirjasta:
Hienoa, että geoetsivät-sarjaan on ilmestynyt jo monta jatko-osaa. Tällä hetkellä kirjoja on ilmestynyt seitsemän, joista uusin, Geoetsivät ja yksikätinen Madonna ilmestyi heinäkuussa 2016. Oli outoa, mutta samalla mielenkiintoista, hypätä ensimmäisestä kirjasta neljänteen kirjaan: pystyisikö niin tekemään? Haittaako, että kaksi osaa on jäänyt välistä? Ei haitannut. Lähdin hakemaan mukavaa, kevyttä ja helppoa iltalukemista ja sitä kirja myös tarjosi. Arvioisin kirjaa monilta osin samanlailla, kuin sarjan ensimmäistä osaa. Myös tässä kirjassa on tuttu geokätköilysanasto, sekä uusi mysteerikätkö. Myös tämä kirja on hyvin ala-asteikäisille sopivaa luettavaa, joilta lukeminen sujuu. Myös tässä kirjassa geotkätköily on olennaisena osana ja jännitystä on sopivasti. Koska itse olen paljon Nokialla liikkunut, kirjan tapahtumista ja paikoista tulee hyvin selkeät mielikuvat. Kirjassa esim. lapset ovat paikallisessa marketissa pakkaamassa ostoksia. Niin on tapahtunut marketissa oikeastikin. Ehkä kirjailija on saanut ihan elävästä elämästä siis ajatuksia kirjaan? Varmasti paljon on myös keksittyjäkin asioita. Pidin kirjasta ja kun kirjoja on nyt kaksi takana, voisin kuvitella, että pidän koko sarjasta siitäkin huolimatta, että olen aikuinen. Toivottavasti kirjoja tulee vielä monta lisää!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 8/2014
ISBN: 978-951-23-5844-1
Kirjastoluokka: L84.2
Koko: 172 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Johanna Hulkko
Kuvittanut: Jari Paananen

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin:
Säkeitä Pietarista (2009)
Jostakin kotoisin (2011)
Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (2013)
Geoetsivät ja vaeltava aave (2013)
Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus (2014)
Geoetsivät ja vesiseikkailu (2015)
Geoetsivät ja salaperäinen Sasu (2015)
K 18 (2016)
Geoetsivät ja yksikätinen madonna (2016)

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Suosittelen: Lahjapuoti Tiinuska, Rovaniemi

Lahjapuoti Tiinuska on yksi suosikkikaupoistani Rovaniemellä. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on lahjapuoti, mutta kauppaa voisi hyvin kutsua myös matkamuisto- ja sisustuskaupaksi. Tuotteita löytyy niin lahjaksi, tuliaisiksi, matkamuistoksi kuin ihan oman kodinkin sisustukseen. Tykkään kaupasta juuri siksi, että tuotevalikoimaa on paljon. On tuotteita lapsille, turisteille, saunojille, sisustajille ja ajankohtaisiin juhliin (tätä tekstiä kirjoittaessani jouluun) useilta eri valmistajilta. Valikoimassa on myös tietysti paljon erilaisia kortteja. Viimeksi kun kyseisessä kaupassa kävin, ihastuin vanhanaikaisiin joulukoristeisiin. Kauppa sijaitsee Sampokeskuksessa, osoitteessa Rovakatu 28Katso kartta, aukioloajat ja muut yhteystiedot tästä.

 Matkamuistoissa näkyy mm. porot.

 Enkeleiden ystäville on joulun alla vaikka mitä kauniita koristeita.

 Rakastuin näihin joulukuusenkoristeisiin.

 Lapsillekin löytyy vaikka mitä suloista.

 Erilaisia nauhoja löytyy pieni, mutta kiva valikoima.

 Erilaiset nupit sopivat hyvin mm. vanhan lipaston uudistamiseen.

 Saunatuotteita.

Tutustu Lahjapuoti Tiinuskan nettisivuihin tästä, sekä Facebook-sivuihin tästä.

Tiedätkö jonkun kivan paikan Rovaniemellä tai lähialueella, jota suosittelet tai josta haluaisit blogijutun? Vinkkejä otetaan vastaan!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Mielipide: on ok, jos aina ei jaksa

Olen todella monesti miettinyt kirjoittavani blogiini myös mielipidekirjoituksia ja muita kantaaottavia juttuja. On paljon asioita, mistä haluaisi kirjoittaa, mutta on ollut vaikea päättää, mistä lähtisi liikkeelle ja mitä uskaltaa kirjoittaa. Olen ollut viimeaikoina todella uupunut ja rupesin miettimään, että ehkä uupumuksen voisi ottaa myös blogissa esiin. Uskoisin, että kyseinen asia on turhankin monelle meille liiankin tuttu tunne.

 Murmur lepää.

Voisin nyt ottaa ison askeleen ja kertoa tässä koko kansan edessä ihan avoimesti, että sairastan masennusta. Olen sitäkin pitkään miettinyt, viitsiikö asiaa tuoda näin blogissa esiin, mutta toisaalta, mitä salattavaa siinä on? En itse keksi mitään tilannetta, jossa olisin joutunut masennustani salailemaan. Haluan kuitenkin tässä samalla nyt sanoa, että blogistani ei ole tulossa mitään masennuspäiväkirjaa, vaan haluan pitää blogini edelleen hyvän mielen harrasteblogina, niin kuin itse sitä kutsun. Halusin kuitenkin kirjoittaa aiheesta nyt. Ehkä omat kokemukseni antavat jollekin toiselle kannustusta?

Taisin olla 12 tai 13-vuotias, kun masennukseni diagnosoitiin. Välillä elämä on ollut parempaa, välillä huonompaa. Välillä on koettu elämän huippuhetkiä, välillä on itketty sängyn pohjalla elämän paskuutta. Näin 26-vuotiaana ei voi kun ihmetellä, miten sitä onkaan vaikeista ajoista selvinnyt? Itselläni vahvin voima jaksamiseen on unelmat. Olen aina unelmoinut omasta perheestä ja kivasta kodista. Nyt istun kivassa kaksiossa Rovaniemellä, jossa myös rakastava mieheni asuu. Olen saanut koko ikäni harrastaa mitä haluan ja harrastukset ovat edelleen iso, tärkeä osa elämääni. Olen saanut opiskella mitä haluan. Vaikka ystäviä ei itselläni erityisemmin ole, perheeni on aina ollut tukenani. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää kaikkia niitä ihania läheisiä, jotka ovat tukeneet ja edelleen tukevat vaikeinakin aikoina. Lukijoille haluan sanoa, että ei koskaan kannata luovuttaa. Itse ajattelin nuorena, että: "perkele, minähän toteutan unelmani". Tässä sitä ollaan. Paljon on jo saavutettu. On vielä paljon saavuttamattakin, mutta elämää on vielä paljon jäljellä.

Kun kirjoitan tätä tekstiä, itselläni on menossa huonompi vaihe, vaikka tiedänkin, että moni asia on hyvin. Aina ei vaan kerta kaikkiaan jaksa, joskus sitä uupuu ja väsyy kaikkeen. Joskus sitä tarvitsee omaa aikaa. Joillekin pari päivääkin saattaa tehdä ihmeitä, jotkut saattavat tarvita pidempääkin stressilomaa. Eikä aina kaikilla edes ole mitään sairautta, joskus vaan ei jaksa. Monesti mietin esim. ihmisiä, joilla on lapsia ja jotka tekevät normaalia klo 8-16 työpäivää. Omasta mielestäni työpäivä on pitkä ja päivän päälle pitäisi vielä jaksaa kodinhoito, itsestä huolehtiminen, kaupassa käynti ja lasten harrastukset. Joskus jos pohdin ääneen, että miten ihmiset jaksavat, monet vastaavat: "no kun on vaan pakko jaksaa!". Mutta mitä sitten, kun ei jaksa? Omasta mielestäni se ei ole mikään ihme, jos ei aina jaksa. Eikä ole mikään häpeä, jos ei jaksa. Se ei tee ihmisestä huonoa. Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat puhua esim. kumppanilleen, ystävälleen, työpaikalla tai koulussa jos on tunne, ettei jaksa. Jos on tunne, tai joku ehdottaa sairaslomaa, se ei ole mikään häpeän aihe. Tärkeintä on oma hyvinvointi ja jaksaminen. Kun itse voi hyvin, hyvä olo välittyy myös läheisille ja jaksaa taas paremmin.

Toivotan blogini lukijoille tsemppiä arkeen!
Myös mm. Simpsoneiden Marge Simpson on kaivannut stressilomaa kaudella 3, jaksossa 15: Homer Alone / Superäiti lomalla.
PS. Salli joskus itsellesi pieni hemmotteluhetki välittämästä muista. Mikäli haluat vaikka jäätelöä kermavaahdolla ja vaaleanpunaisella strösselillä, anna palaa! Ota Margesta mallia videon kohdasta 2:04.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Katsaus Suomalainen maisema - Lappi ja Koillismaa -kirjaan

Suomalainen maisema - Lappi ja Koillismaa -kirja herätti mielenkiintoni, ei niinkään itselleni, mutta vanhemmilleni, jotka ovat jo pitkään olleet innokkaita Lapin matkaajia. Ajattelin, että ehkäpä tässä olisi vanhemmilleni hyvä lahjakirja. Itse puolestaan pääsisin tutustumaan valokuvakirjaan arvostelijan roolissa ja samassa tutustuisin uuteen kotipaikkaani ja lähialueisiin.


Mitä kirja sisältää?

Kirja on kolmas osa Suomalainen maisema -kirjasarjasta. Kirjassa käsitellään Lappia ja Koillismaata. Lapin sanaston, esipuheen ja johdannon jälkeen kirja jakautuu seitsemään osaan:

Tuntureita, vaaroja, metsiä ja soita
Kymmenen virran maa
Valoa ja kaamosta
Luonnon taidetta
Lomakyliä ja matkailukaupunkeja
Lapin ja Koillismaan luonto
Pohjoisen luonnon suojelua

Koska kirja on valokuvakirja, on selvää, että valokuvia on paljon. Valokuvia ovat ottaneet useat ammattikuvaajat ja ammattimaisuuden huomaa. Isoja, laadukkaita kuvia on jopa yli ison aukeaman kokoisia, joihin voi uppoutua haaveilemaan. Aluksi oletin, että kirja on täynnä pelkästään upeita kuvia, mutta kirjassa on myös todella paljon tietoa. Kirja opetti itselleni valtavasti Lapista yleensä, historiasta, luonnosta, eläimistä, matkailusta... Ja positiivinen plussa kirjassa on myös, että kaikki tekstit ovat myös englanniksi. Samaa kirjaa voi myös lukea, jos suomea ei osaa, mutta englannin hallitsee. Kirjaa voisi kuvailla myös "nojatuolimatkalle Lappiin".


Kirjassa on paljon upeita kuvia, sekä sopivasti tietoa suomeksi ja englanniksi.
Kuva: Tea Karvinen, Inari 11/2012.

Yleinen arvio kirjasta:
Olen todella positiivisesti yllättynyt kirjasta. En ole aikaisemmin tehnyt juttua valokuvakirjasta, eli en voi oikein verrata kirjaa mihinkään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja on todella laadukas ja hyvä kirja. Kirja on ehkä yksi arvokkaimmista kirjoista hinnaltaan mitä itse omistan. Hintaa, riippuen kaupasta, kirjalla on 34,95 (Suomalainen) - 38,90 (Docendo) euroa, mutta jos hintaa lähtee oikein miettimään, niin kirja on kyllä koko hinnan arvoinen. Kovakantisessa kirjassa on paljon tasokkaita kuvia, joita on ottanut useat ammattikuvaajat ja lisäksi vielä kaikki tieto, mitä kirja sisältää. Voisin hyvin kuvitella antavani kirjan lahjaksi niin suomalaiselle, kuin ulkomaalaisellekin Lapin matkaajalle. Ihmettelen todella paljon, jos tätä kirjaa ei nähdä pohjoisen matkamuistokaupoissa tai kirjakaupoissa myynnissä. Koska kirjassa on paljon myös tietoa, voi tietoa hyödyntää esim. Lappi-aiheiseen esitelmään koulussa. Arvosanaa kirjalle mietin pitkään. Selvää on, että kirja on yli keskitason, mutta kuinka paljon? Oma arvioni 4,5/5.


Yksi omista suosikeistani kirjan kuvista. Upeat revontulet on kuvannut 
Jorma Luhta, Enontekiöllä 3/2015.
 
Näytin kirjaa n. 60-vuotiaalle äidilleni, joka selailun perusteella kommentoi kirjaa näin:
"On aivan eri asia katsella kuvia kirjasta, kuin esimerkiksi tietokoneelta. Nykyään enää harvoin tulee valokuvia kehitettyä. Lisäksi kirjan saa kätevästi mukaan minne vain.”
”Kirjassa on tietoa sopivasti ja selkeästi, esim. missä kuvat on otettu.”
”Hyvät kuvat ja värit.”
”Kun Lapissa on joskus käynyt, muistot palaavat mieleen.”


Ja vielä miesystäväni, 31 v kommentti:
"Kuvia katsellessa voi sielunsa silmin nähdä maisemat luonnossa."


Kirjassa on tasapuolisesti jokainen vuodenaika ihmeineen esillä. 
Tämän ihanan kuvan on ottanut Jyrki Kallio-Koski Kuusamossa 12/2013.
 
Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.


Kirjan perustiedot:

Julkaistu: 9/2016
ISBN: 978-952-291-268-8
Kirjastoluokka: 42.9
Koko: 160 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Docendo
Kirjoittanut: Veikko Neuvonen
Kääntänyt englanniksi: Malcolm Hicks
Valokuvat: Ilpo Aalto, Dick Forsman, Hannu Hautala, Tuomas Heinonen, Mika Honkalinna, Jyrki Kallio-Koski, Tea Karvinen, Seppo Keränen, Jaana Kotamäki, Mauri Leivo, Jorma Luhta, Jarmo Manninen, Jussi Murtosaari, Pekka Punkari, Benjam Pöntinen, Mikael Rantalainen, Arno Rautavaara, Markus Sirkka, Markku Tano, Petteri Törmänen, Hannu Vallas ja Markus Varesvuo.

Tutustu myös kirjasarjan muihin kirjoihin:

Suomalainen maisema – Järvien Suomi (2014)
Suomalainen maisema – Saaristo (2015)

Osta kirja:
Docendo
(Miksi ihmeessä tätä kirjaa on niin vaikea löytää netin kirjakaupoista?)