Laku-kissa eläinlääkärissä (hammashoitoa ja muuta)

Laku on ollut meillä nyt reilun vuoden ja aika pian kun Laku meille tuli, kävimme eläinlääkärissä tarkastuksessa. Silloin sanottiin, että noin vuoden päästä olisi hyvä käydä hammashoidossa. Vuosi on kulunut ja varasin Lakulle eläinlääkäriajan Rovaniemen Eläinlääkärikeskus Kieppiin (Evidensia). Hammashoidon lisäksi Lakulla oli tarvetta rokotukselle ja madotukselle, jotka hoidettiin samalla.

Laku tutkittavana.

Aluksi eläinlääkäri Alisa tutki Lakun noin yleisesti. Lakuhan voi hyvin! Tarkastuksen jälkeen Lakulle annettiin nukutuspiikki ja Laku sai mennä kuljetuskoppaansa nukahtamaan. Olimme mieheni kanssa kokoajan Lakun lähellä, että Lakulla olisi turvallinen olo. Lopulta Laku nukahti ja vietiin hammashoitoon. Lakulta otettiin röntgenkuvat koko suusta. Röntgenkuvat on hyvä ottaa jos niitä suositellaan, koska niistä näkee paljon tarkemmin suun alueen kuntoa. Lakulta poistettiin hammaskiveä, ientaskut puhdistettiin ja hampaan pinnat kiillotettiin. Hammashoidon lisäksi Lakulle annettiin matokuuri ja rokotus. Koska hoito kesti n. 2 tuntia, olimme sillä aikaa mieheni kanssa asioilla. Kun hommat oli hoidettu, meille soitettiin että Laku on valmis ja saavuttuamme takaisin lääkärille Laku olikin jo hereillä kopassaan. Eläinlääkäri kertoi tarkasti mitä Lakulle oltiin tehty ja kaikki oli merkattu hyvin myös kotiutusohjeisiin. Koska Laku oli ollut pitkään syömättä nukutuksen takia, Laku oli saanut myös ruokaa. Rahaa kului ~250 euroa, mutta tottakai rakkaasta lemmikistä pidetään huolta ja parempi on hoitaa asiat, kuten nuo hampaat ennemmin kuin myöhemmin, ettei mitään pahempaa tule. Lakuhan sai eläinlääkärillä monenlaisia lääkkeitä, mutta toipui reissusta todella hyvin! Nukutuksen jälkeistä huojumista oli todella vähän, Laku oli virkeä, söi hyvin, kävi laatikolla ja tutut puuhat kotona kiinnosti heti. 

Olen todella iloinen siitä miten reipas ja kiltti Laku on ja hyvä mieli jäi myös eläinlääkäristä. Kiitokset Eläinlääkärikeskus Kiepin Lakua hoitaneille henkilöille!

Katsaus Kriisit, katastrofit ja maailmanloput — Kaksitoista tapaa varautua -kirjaan

Joku aika sitten kirjottelin blogiini survivalismista, kuten miksi kyseinen aihe kiinnostaa ja miten se näkyy elämässäni. Yksi asia, miten survivalismi näkyy elämässäni on uudenlaiset kirjavalinnat. Jotenkin kuin tilauksesta sähköpostiini tuli uutiskirje, jossa kerrottiin äskettäin ilmestyneestä Kriisit, katastrofit ja maailmanloput -kirjasta. Tyypilliseen tapaani kävin taas ensin kirjakaupassa kurkistaan miltä kirja vaikuttaa ja koska kirja vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta, tilasin Art Houselta arvostelukappaleen.

Mitä kirja sisältää?

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään esim. millaisena kriisit nähdään, mikä saa ihmiset varautumaan kriisitilanteisiin, kuinka kriisitilanteissa käyttäydytään ja millaisia uhkia noin esimerkiksi tulevaisuudessa voisi olla. Toisessa osassa puolestaan mietitään ihan konkreettisesti, miten kriisitilanteisiin voi varautua, esim. mikä merkitys naapureilla, kunnolla, harrastuksilla, koulutuksella ja kotivaroilla voi olla kriisitilanteissa. Kirjassa puhutaan sekä äärimmäisen epätodennäköisistä zombeista, kuin sitten hyvinkin mahdollisista katastrofeista, kuten myrskyistä, sähkökatkoista ym. Lisäksi kirjassa kulkee kokoajan mukana pieni tarina ihmisistä, jotka ovat selviytymistilanteessa zombeja vastaan.

Yleinen arvio kirjasta:

Tykkään kirjasta todella paljon ja kirja pisti ajattelemaan monia asioita, kuten mikä merkitys muilla ihmisillä on selviytymistilanteessa, mitä kaikkea kotona kannattaa olla pahan päivän varalle, miten tärkeää on olla hyvässä kunnossa, millaisia harrastuksia voisi aloittaa jne. Kirja laittoi myös pohtimaan, millaisia kriisitilanteita juuri Suomessa voisi sattua ja miten sellaisiin tilanteisiin voisi varautua? Mielestäni tässä tulee monta hyvän kirjan merkkiä esille: kirja on kiinnostava, kirjasta oppii uutta ja kirja laittaa vakavasti ajattelemaan. Kirja ei ole kuitenkaan sellainen selviytymiskirja, missä opeteltaisiin vaikkapa erätaitoja, ensiapua ja viestintää. Jos lyhyesti kirjaa kuvailisi niin kirjassa kerrotaan millaisia kriisitilanteita voi tulla ja miten niihin voi etukäteen yrittää valmistautua. Hyvä on kuitenkin muistaa, että kriiseistä ei ikinä tiedä koska sellainen tulee, minne sellainen tulee ja mitä silloin todella tapahtuu. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kirjan lopussa on myös kirjavinkkejä. Lisäksi kirjassa on joitain nettisivu- ja artikkelivinkkejä. Oma arvioni vahva 3/5. Korkeampaan arvosanaan olisin ainakin lisännyt kuvitusta, elokuva/sarjavinkkejä, lisää kirjavinkkejä ja erilaisia listoja vaikkapa kauppoihin mistä saisi hyviä selviytymistarvikkeita ja vinkkejä ketkä järjestävät kursseja ja muuta harrastustoimintaa Suomessa aiheeseen liittyen.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Ruotsinkielinen alkuteos: Överlev katastrofen: Tolv sätt att förbereda dig 
Julkaistu suomenkielisenä: 2019
ISBN: 9789518847079
Kirjastoluokka: 59.23
Koko: 248 sivua
Ulkoasu: Nidottu (pehmeäkantinen)
Kustantaja: Art House
Kirjoittanut: Herman Geijer
Suomentanut: Sirpa Parviainen

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Art House

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Syvällisiä pohdintoja kipeenä ollessa (päänsärky, migreeni, yksinäisyys, vähävaraisuus)

Päänsärky on varmasti hyvin monelle tuttua. Joillain se on "pientä jomotusta" silloin tällöin ja joillain se voi olla monen päivän kova migreeni, joka tarvitsee lääkärikäynnin. Itselläni pää on kipeä ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Harvemmin se ilmoittaa edes, että on tulossa, joskus se alkaa heti aamulla kun herää. Siinä sitten menee useampi tunti, kun ottaa särkylääkettä, laittaa kylmän käärön otsalle ja lepää mahdollisimman pimeässä. Siinä useamman tunnin aikana ehtii miettiä vaikka mitä syvällisiä.

Kuva: Pixabay.

Ensimmäinen ajatus tietenkin on, että voi ei, ei nyt millään jaksaisi. Mutta minkäs teet, pakko jaksaa. Onneksi se kuitenkin aina jossain kohtaa ohi menee. Kun särkylääke on otettu ja makaan pimeässä kylmäkäärö otsalla rupeen miettimään asioita aina aivoista yksinäisyyteen. 

Varmaan kaikki, joilla päänsärky on ollut, miettii että mistä se johtuu? Joskus sain sellaisia oireita, joita pelästyin: lukeminen muuttui hankalaksi, päätä koski, huulessa oli tunnottomuutta... Monesti olen lukenut aivoverenkierron häiriöistä, kuten kasvojen toisen puolen puutumisesta ja mietin että voiko huulen alueen puutuminen liittyä tähän? No soitin silloin sairaalalle ja kerroin oireistani ja kävimme tarkastamassa tilanteen. Lääkäri kertoi, että kyseessä on migreeni ja se on todennäköisesti toisen sairauden lääkityksellä pysynyt hallinnassa. En oikein vieläkään ymmärrä, mitä migreeni on ja mistä se johtuu. Tiedän lähipiirissäni ihmisiä, joilla se on oikeasti usein ja kotihoito ei aina riitä - ilmeisesti migreeniäkin on monenlaista? Sitä miettii, että voisiko tehdä jotain toisin, että päänsärkyä ei tulisi? Tai voisiko päänsärkyä helpottaa paremmin? Ja tosiaan mistä päänsärky yleensäkkään johtuu? Mitä päässä silloin tapahtuu?

Kun sitten lähden miettimään ihmisiä, joilla on vaikka juuri migreeniä usein ja pahempana, iskee valtava myötätunto näitä ihmisiä kohtaan. Millaista tuskaa he joutuvat kestään ja miten se ei ole reilua, että toiset joutuu sellaista kärsimään. Ja siis kaikki sairaudet, missä joutuu kokeen kipua tai muuta pahaa oloa. Miten onnekas oikeastaan on, että on näinkin terve. 

Onnekas on myös siinä mielessä, ettei ole täysin yksin. Myötätunto iskee myös niitä ihmisiä kohtaan, jotka on oikeasti ihan yksin. Jos iskee joku sairaus ja ei pystyisi menemään esim. kauppaan tai apteekkiin, kuka heitä auttaisi? Tai jos olisi tarve päästä terveyskeskukseen, yleisiä kulkuneuvoja kulkisi huonosti ja rahaa ei olisi taksiin? Lähin apteekki meiltä on n. kilometrin päässä. Sehän on matkana todella lyhyt, mutta jos oikeasti olisi vaikka kuumeessa tai mahataudissa, ei siltikään houkuttelisi lähteä silloin ulos. Jotenkin tuntuu älyttömältä ajatella, että paljonkohan tällasia tilanteita on, että apteekki olisi lähellä, mutta on liian sairas mennäkseen ulos ja kukaan ei auta? Ja sitten paljonko näitä oikeesti tosi yksinäisiä Suomessa on?

Ja entä sitten vähävaraisuus sairastaessa? Sitä saattaa punnita, meneekö lääkäriin vai eikö, koska se maksaa. Mihin saakka vähävaraiset saattaa odottaa olon helpottumista, ennen kun on niin huonossa kunnossa, että on pakko mennä lääkäriin? Tai vaikka ei olisi asiaa lääkäriin, mutta esim. joku apteekin tuote voisi helpottaa oloa - malttaako vähävarainen ostaa helpotusta oloonsa? 

Tuossakin olisi sellaisia asioita mitä pitäisi mielestäni kehittää. Miten saataisiin tarjottua yksinäisille apua ja miten auttaa vähävaraisia?

Tälläisiä ajatuksia pohdin usein kipeänä ollessa.