Katsaus Tassulan lasten lääkärikirjaan

Lääkäriin meno voi jännittää ketä tahansa, mutta etenkin lapsia, jotka ei välttämättä vielä ymmärrä, mitä tapahtuu ja mistä on kyse. Erilaisia lääkärissä käyntiin ja sairauksiin liittyviä kirjoja on toki olemassa lapsille monenlaisia, mutta yleensä ne keskittyvät vain johonkin yhteen asiaan, esim. kun joku on flunssassa tai mitä neuvolassa tapahtuu. Tassulan lasten lääkärikirjassa käydään monipuolisemmin läpi, esim. millaisia sairauksia on, millaisia lääkäreitä on ja mitä lääkärissä tapahtuu.

Mitä kirja sisältää?

Toisina päivinä Tassulan lapset ovat täynnä energiaa, mutta välillä löytyy niitäkin päiviä, että olo ei ole aina yhtä hyvä. Olo voi olla esim. väsynyt, vatsaa saattaa vääntää, päätä särkeä tai olla kuumetta. Joskus paha olo on hoidettavissa aivan kotikonstein, mutta joskus on hyvä käydä lääkärissä. Kirjassa kerrotaan millaista lääkäriin meno on, millaisia lääkäreitä on, mitä lääkärissä tapahtuu ja millaisia sairauksia on. Lisäksi kirjassa on mm. kipumittari ja vinkkejä, miten pysyä terveenä.

Yleinen arvio kirjasta:
Mielestäni on todella hyvä, että tällainen kirja on tehty, sillä ehkä juuri kivan kirjan ansiosta voidaan helpottaa lääkäriin liittyvää jännitystä ja voi keskustella vaikkapa erilaisista sairauksista. Näkisin tämän kirjan hyvin monessa paikkaa, esim. sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja muissa terveysdenhuollon toimipisteissä. Monesti lapsilla tulee myös jossakin vaiheessa lääkäri vaihe leikkeihin, jolloin tämä kirja voisi olla mukavaa yhteistä luettavaa. Muutama asia kirjassa jäi itseäni vaivaamaan. Esim. kohdassa, jossa puhutaan kuumeesta sanotaan, että "kun kehonlämpö on yli 38 astetta, sanotaan että hänellä on kuumetta. Yleensä ihmisen kehon lämpötila on noin 37 astetta." Tähän olisin toivonut täsmennystä, että ihmisillä ruumiinlämpö vaihtelee, ja jo 37-38 asteen välillä oleva lämpö on kuumetta. Allergiaosuuteen olisin toivonut puolestaan maininnan, että jotkut ihmiset voi olla jollekkin niin allergisia, että saattaa tarvita pian lääkettä. Olisin ehkä lisännyt vielä kirjaan jotain lisää, vaikka mikä on palovamma, mitä tehdä hyönteisten pistolle, mikä on auringopistos ym. Ei nyt siis kaikkia maailman terveysasioita, mutta jotain pieniä perusasioita, mitkä saattaa hyvin koskea lapsiakin. Oma arvioni 3/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 4/2023
ISBN: 978-951-1-46300-9
Kirjastoluokka: L85.22
Koko: 32 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Otava
Kirjoittanut: Mauri Kunnas
Kuvittanut: Mauri Kunnas

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin tästä.

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2023 (esimerkiksi) kohtiin:
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Katsaus Tahdon elää -kirjaan

Kustannus Z on uusi, lapsille ja nuorille suunnattu kustantamo. Suomessa on paljon potentiaalisia kirjailijan alkuja, myös nuoriakin, joiden on ehkä tavallista vaikeampi saada tekstejään julkaistuksi etenkään kokonaisen kirjan muodossa. Kun löysin kustantamon ja katson ilmestyneitä kirjoja, löysin useammankin kirjan, jotka herätti mielenkiintoni. Ensimmäisenä kuitenkin päätin tarttua Tahdon elää -nimiseen kirjaan. Jo pelkkä kirjan nimi herättää mielenkiinnon, että mistäköhän tässä kirjassa on kyse? Kysehän on nuoren tytön eloonjäämiskamppailusta syöpää vastaan, eli todella hurja ja koskettava aihe. Miten nuori kirjailija osaa kirjoittaa näin raskaasta aiheesta?

Mitä kirja sisältää?

Taika on 8-luokkalainen, ihan tavallinen nuori, jonka elämään kuuluu perhe, kaverit ja koulu. Yhtäkkiä Taikan elämä muuttuu. Taika alkaa voimaan usein huonosti eikä asioiden näkeminen kahtenakaan tunnu normaalilta. Useiden lääkärikäyntien ja tutkimusten jälkeen Taikan äiti tulee hakemaan Taikan kesken koulupäivän ja kertoo huonot uutiset: Taikalla on syöpä. Lisäksi raskaat hoidot tulisi aloittaa heti. Alkaa raskas vuosi, jolloin tutuksi tulevat niin sytostaatit, magneettikuvauslaite kuin teho-osasto. Selviääkö Taika?

Yleinen arvio kirjasta:

Myönnän, että aluksi itselläni oli ennakkoluuloja kirjaan parin ekan kappaleen verran. Tuleeko kirjassa näkymään, että kirja on niinkin nuoren kuin 16-vuotiaan kirjoittama? Tuleeko kirjasta mielenkiintoinen ja koukuttava? No, kyllä tuli. Kirjaa oli siinä mielessä todella helppo lukea, että kappaleet olivat sopivan pituisia ja kun kappaleet ovat sopivia, niitä ahmii helposti kerralla paljon. Lisäksi kun kirjassa päästiin itse syöpäkamppailuun, sitä halusi kokoajan tietää lisää, että miten Taikan nyt käy? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Tykkäsin myös selkeästä tarinan kerronnasta, eli esim. mistä tuli tunne, että nyt kaikki ei ole kunnossa ja mitä syöpätaistelu oli alusta loppuun. Itse pidän myös tärkeänä kaikkia yksityiskohtia, esim. mitä osastolla todella tapahtuu? Arvostan, että aiheeseen on perehdytty ja arvostan myös sitä, että näin raskaasta aiheesta on tehty kirja ja vieläpä nuoren ihmisen näkökulmasta. Kirjasta huomasi, että kirjan on kirjoittanut nuori kirjailija, mutta mielestäni se ei haitannut ollenkaan, vaan oli pelkästään hyvä asia, koska siten kirjaan sai todellisen tuntuman, että tässä tarinaa kertoo todella nuori ihminen, kuten kirjassa. Oma arvosanani 3½/5, mikä on todella hyvä. Suosittelen ihmisille, keitä kiinnostaa kamppailu sairautta vastaan. Ja etenkin nuorille!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 2022
ISBN: 978-952-7473-06-1
Kirjastoluokka: 84.2
Koko: 272 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Kustannus Z
Kirjoittanut: Lilja Kangas

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 (esimerkiksi) kohtiin:
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen 
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Katsaus Alisan tarina -kirjaan

Alisan tarina -kirja pisti silmääni jo kevään 2022 Tammen kirjakatalogissa. Kirjan oli tarkoitus ilmestyä kesäkuussa, mutta jostain syystä julkaisu venyi elokuulle. Mutta ei se mitään, kiinnostavaa luettavaa kannatti odottaa!

Mitä kirja sisältää?

Kirja kertoo Alisasta, joka on sairastanut syövän kaksi kertaa: ensin vauvana ja myöhemmin teini-ikäisenä. Kirjassa Alisa kertoo itse omin sanoin tarinansa ja muita ajatuksia syövästä, selviämisestä ja elämästä ylipäätään. Miten syövät todettiin, kuinka niistä selvittiin ja mitä jälkiä syövät jättivät? Millaista on ollut toipuminen ja elämä syövän jälkeen? Kokemuksia kirjassa kertovat myös Alisan vanhemmat: miten vanhemmat ovat kestäneet kaiken ja saaneet pidettyä arjen kasassa? Entä miten korona-pandemia vaikutti sairaaloiden toimintaan? Mukana on myös pieni kuvaliite Alisan elämän varrelta.

Yleinen arvio kirjasta:
Mikä ensimmäisenä tulee kirjasta mieleen, on että koen kirjan tärkeäksi. Moniin sairauksiin on varmasti paljon vertaistukea saatavilla, mutta itse koen ainakin kirjan käteväksi vaihtoehdoksi, koska se on mahdollinen kaikille missä vaan. Nykyäänhän kirjan voi lukea fyysisenä kappaleena, e-kirjana tai kuunnella ja lisäksi kirjan voi lainata kirjastosta. Toivoisin, että tätä kirjaa hankittaisiin jollain tapaa sairaaloiden syöpäosastoille, sillä uskon, että kirja voisi kiinnostaa monia. Lisäksi uskon, että kirja voisi antaa syöpää sairastaville toivoa, lohtua ja tsemppiä. Vaikka parantuminen tuntuisi toivottomalta, toivoa ei koskaan kannata menettää, unelmista kannattaa pitää kiinni ja taistella unelmiensa puolesta. Hienoa on myös se, että ollaan saatu nimenomaan nuoren ihmisen tarina kirjaksi. Itselleni syöpä ei ole kovinkaan tuttu asia, mutta kirja toi kyllä vahvat mielikuvat, miten raskasta sekä sairastavalla, että läheisillä voi olla. Arvostan, että vaikeita asioita tuodaan esiin ja niistä kerrotaan avoimesti. Joistakin asioista olisin mielelläni lukenut enemmänkin ja yksityiskohtaisemmin, mutta kirja kertoo kyllä tarinasta kaiken olennaisen. Oma arvosanani 3/5. Suosittelen kirjaa etenkin heille keitä syöpä koskettaa ja heille, keitä kiinnostaa tositarinat, jossa elämä lopulta voittaa. Huomaa myös, että kirja sopii todella moneen Helmet-lukuhaasteen kohtaan!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Lue lukunäyte kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 8/2022
ISBN: 9789520440442
Kirjastoluokka: 99.1
Koko: 174 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Tammi
Kirjoittanut: Alisa Parpala, Lilly Korpiola

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 (esimerkiksi) kohtiin:
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
16. Kirjan luvuilla on nimet
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa
22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Ajatuksiani rajun vatsataudin jälkeen

"Makaan sängylläni. Sänky on ollut aina turvapaikkani, mihin on hyvä mennä. Olen niin totaalisen loppu. En jaksa enää. Olen pari päivää ravannut vessassa jatkuvasti ja vatsassa vääntää kuin tiskirättiä. Sattuu. Kauanko tätä tarvitsee vielä kestää?"

Tuolta itsestäni tuntui joku aika sitten. Kun mietin vaikka viittä viimeistä vuotta, olen ollut yllättävänkin terve, lukuunottamatta jokavuotista flunssaa. Vatsatautia en edes muista, koska olisin viimeksi ollut tätä tapausta ennen. Tauti oli jotain niin järkyttävää. Yhtä vessassa käymistä kokoajan kovien vatsakipujen kera. Tähän kun lisätään päälle vielä epätoivo ja hätä, että mikä tässä nyt on kyseessä, kun ei ole koskaan ollut näin pahoja vatsaoireita, että onko nyt kyseessä ihan ns. perus vatsatauti vai onko nyt jokin isompikin hätä? Selviääkö ihan kotikonstein vai tuleeko sairaalareissu? Kolmannen päivän kohdalla soitin jo ensiapuun ja neljäntenä päivänä kävin lääkärissä, jonka jälkeen paraneminen pian alkoikin. Todennäköisesti kärsin noroviruksesta, jota oli tuolloin paljon liikkeellä. Itselläni oli kyllä käsitys, mitä tuo kyseinen virus tarkoittaa, mutten osannut käsittää, että se voisi olla myös hyvinkin raju. Sairastaessani ja sen jälkeen olen käynyt mielessäni niin paljon asioita läpi, että ajattelin kirjoittaa ihan blogijuttua ajatuksistani.

Kuva: Pixabay.

Tauteja ei pidä vähätellä: Vatsatauti on varmasti monien mielestä ihan perusjuttu, joka kaikille tulee joskus ja kyllä siitä selviää. "Ai oot vatsataudissa, no voi voi, kyllä se siitä". Siis varmasti vatsatautejakin on todella monenlaisia ja toisista pääsee helpomalla kuin toisista. Mutta joskus tilanne voi olla todella paha ja huolestuttava, jolloin tuo kyllä se siitä ajatusmalli ei välttämättä niin lämmitä. 

Arvostus läheisiä ja muita ystävällisiä ihmisä kohtaan: Itse olen todella onnekas, etten asu yksin ja mieheni oli terveenä. Sain ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja kyydin sairaalaan, sekä tietysti tukea. Lisäksi yksi nainen, jota en kunnolla edes tunne, sanoi, että jos tarvitset jotain, niin hän voi käydä kaupassa. Avun tarjoaminen on jotain sellasta mitä arvostan niin paljon! Toivoisin, että ihmiset auttaisivat toisiaan juurikin esim. tällaisissa tilanteissa. 

Ystävällinen vastaaja ensiavussa: Maanantai-tiistai välisenä yönä soitin ensiapuun, koska aloin olla niin huolissani rajuista vatsaoireistani. Hoitaja kertoi perusvinkit, mitä vatsataudin aikana kannattaa tehdä, mutta mitä tärkeintä, antoi tiistaiksi ajan infektiopolille iltapäiväksi. Arvostan, että hoitaja oli ystävällinen, rauhallinen ja ymmärsi antaa ihan lääkäriajan.

Suomen ensiapujen huono tilanne: Maanantai-tiistai yö meni kuitenkin huonosti ja aamukin oli yhtä tuskaa. Soitin muutamaa tuntia ennen sovittua aikaa ensiapuun. Ajatuksenani oli, että olisiko mitenkään mahdollista päästä sairaalaan vaikka odottamaan sovittua aikaa, jos joku osaisi vaikka siksi aikaa jo antaa jotain helpottavaa lääkettä. Vastauksena sain, että ei kannata, sillä jonot ovat pitkät ja potilaspaikkoja ei ole - odota siis vain kotona sovittua aikaa. Lisäksi tämä hoitaja kuulosti todella tympiintyneeltä. Toisaalta ymmärtäähän sen, kun kiirettä on niin paljon. Puhelun loputtua iski epätoivoitku. Ei vaan omasta puolesta, vaan ajatuksesta, että sairaalassa ei ole paikkoja! Miten lääkärit, hoitajat ja ennenkaikkea potilaat pärjäävät? Miten tuskissaan olevia potilaita sairaalassa on, miten paljon potilaita on ja kauanko he joutuvat odottamaan apua? Ensiapujen tilanne on ollut huono jo pitkään. Miten huonoksi tilanne vielä menee?

Arvostus sairaalahenkilökuntaa kohtaan: Lopulta pääsin ajalleni infektiopolille. Lääkäri oli mukava ja otti varmuuden vuoksi myös koronatestin, mitä jännitin todella paljon. Onneksi hän oli ottanut testejä paljon ja osasi hommansa, eikä testi sitten loppupeleissä niin kauheaa ollutkaan, mitä pelkäsin. Testitulos tuli seuraavana päivänä ja oli onneksi negatiivinen. Koska norovirusta on paljon liikkeellä, lääkäri epäili, että se voisi olla tässäkin tapauksessa kyseessä. Kysyin, voiko se todella olla näin raju ja kyllä kuulemma voi. Jotkut ihmiset voivat ihan kuivua, koska eivät saa nestettä tarpeeksi. Pyysin saisinko jotain lääkettä helpottamaan oloani ja sainkin reseptin.

Onneksi on lääkkeitä!: No, lääkkeethän tuli heti käyttöön ja onneksi ne myös alkoi vaikuttamaan! Pikkuhiljaa myös koko tauti alkoi hellittämään, mutta tästä huolimatta halusin ottaa pari päivää ihan rauhassa, tarkoittaen esim. vatsaystävällistä ruokavaliota ja kotona pysymistä. Kun olo oli vähänkin parempi, en halunnut riskeerata mitään. Lisäksi en todellakaan halua edesauttaa vatsataudin leviämistä lähtemällä heti esim. ostoksille.

Sympatia yksinäisiä ja huonossa asemassa olevia kohtaan: Aina, kun sairastan ihan kunnolla, itselleni iskee järjettömän iso sympatia esim. yksinäisiä ja huonossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Miettikää esim. kehitysmaita, jossa vatsaoireisia ihmisiä on paljon, jatkuvasti, myös lapsia. Ja että näillä ihmisillä ei ole lääkkeitä, ja pahimmillaan ihmisiä kuolee kuivuuteen. Myös Suomessa on paljon esim. yksinäisiä ihmisiä, joita ei ole kukaan auttamassa, jos joku sairaus iskee. Itselläni on onneksi puoliso, joka haki ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja kuskasi sairaalaan. Entä jos olisi ihan yksin?

Pysykäähän terveenä, tätä ette halua kokea!

Messut ja sosiaalisten tilanteiden pelko / ahdistus - miten selviän? Vinkkini!

Pidän erilaisilla messuilla käymisestä. Käsityömessut, kirjamessut, sisustusmessut... On kiva, kun samassa tapahtumassa on paljon näytteilleasettajia, valtavasti ideoita, ohjelmaa ja mahdollisuus hyviin ostoslöytöihin. Messuilla kuitenkin saattaa olla todella ahdistavaa isojen väkimäärien takia. Kiinnostavimmilla osastoilla saa odottaa, että pääsee ylipäätänsä katsomaan, mitä osastolla on. Sitten yritetään päästä seuraavaan kohtaan, missä ihmisiä on edessä ja sitten pitäisi päästä maksamaan. Joskus tuntuu, ettei meinaa päästä liikkumaan ja ahdistus alkaa iskeä. Muistan, kun olin teini ja ahdistusoireet oli uutta ja ei oikein tiennyt, mitä tehdä silloin tulisi tehdä, kun ahdistaa. Jossain kohtaa mietin, uskallanko edes lähteä messuille, koska ahdistus on niin kova. Mitä aikuisemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen oppinut tuntemaan itseäni ja millaista messuilla on. Siten olen oppinut, miten messuille kannattaa varautua jo ennakkoon. Voisin kuvitella, että en todellakaan ole ainoa, joka näitä asioita miettii, joten ajattelin jakaa omat vinkkini, miten valmistaudun messuihin ajatellen sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta.

Kuva: Pixabay.

Ajankohdan valitseminen: Jos miettii, että messut kestäisivät esim. perjantaista sunnuntaihin, itse valitsen messupäiväksi perjantain ja heti, kun messut aukeavat, eli yleensä aamusta tai aamupäivästä. Perjantai on kuitenkin vielä arkipäivä, jolloin monet ovat töissä tai koulussa. Väitän, että ruuhkaisin päivä on lauantai, jolloin en ajattelekaan messuille menemistä. Jos perjantaina messuille meno ei onnistu, toinen valintani olisi sunnuntai.

Seura: Hyvä seura, joka ymmärtää juurikin esim. sosiaalisten tilanteiden pelon. Jos alkaa ahdistamaan, hyvä seura on tukena ja voi yhdessä mennä esim. jonnekin sivummalle hengittelemään. Hyvä seura myös ymmärtää, jos ahdistaa liikaa ja täytyy lähteä. Hyvä seura ei tuomitse. Messuille lähteminen voi olla joillekin iso askel ja joillekkin voi esim. vain osa messuista riittää. 

Eväät: Messuilla voi kulua paljon aikaa ja ihan kenelle tahansa säännöllinen ateriaryhmi ja riittävä juominen on tärkeää. Itselleni on tullut tavaksi, että kun on isot messut kyseessä ja useita halleja, olen hallien välillä syönyt jotain pientä ja juonut. Evästä ja juotavaa saa messuiltakin, mutta usein kahviot ovat ruuhkaisia ja kalliita. Itselläni on tapana ottaa mukaan esim. 0,5 juomapullo ja joku välipalapatukka tai vastaava. Joskus messuilla on myynnissä myös pehmistä, joka virkistää kummasti oloa! Ja miten eväät liittyy sosiaalisiin tilanteisiin? Siten, että ainakin itselläni, jos on huonovointinen yhdestä asiasta, tulee huonovointiseksi helposti myös toisesta asiasta. Kun on huonovointinen monesta asiasta, se ei ole hyvä juttu.

Pukeutuminen: Jos messut on syksyllä tai talvella, on selvää, että takki tulee reissulle mukaan. Takki kannattaa jättää narikkaan, vaikka se maksaakin. Kannattaa siis varata pikkurahaa narikkaa varten! Ei ole mitään järkeä kuljettaa takkia ostosten lisäksi pitkin messuja. Pukeutumisessa suosin kerrospukeutumista, eli esim. t-paidan päälle laitan hupparin, minkä voi sitten tarvittaessa ottaa pois. Myös sopiva pukeutuminen vaikuttaa yleiseen hyvään oloon.

Kokonaisuuden suunnitelu: Kannattaa suunnitella mahdollisiman paljon asioita hyvin ennakkoon ennen messuja, jotta itse messupäivänä on vähemmän stressattavaa. Ennen messuja voi suunnitella jo millä messuille menee ja jos käyttää julkisia kulkuvälineitä, miten ne kulkevat. Lisäksi vaikka monilla osatoilla on mahdollisuus maksaa kortilla, aina on hyvä olla ainakin vähän käteistä mukana, jos käykin niin, että kortti ei jostain syystä käy. Automaatillakin voi siis hyvissä ajoin käydä ennen messuja. Samoin kaupassa käynti eväitä varten. Lisäksi itse messulipun voi ostaa ennakkoon. Hyvä valmistautuminen säästää turhalta stressiltä.

Äärimmäisessä hädässä - lääke: Joillakin ihmisillä on myös lääkitys ahdistustilanteita varten. Lääkitykset on kuitenkin niin tapauskohtaisia, että varmasti jokainen lääkitystä käyttävä on saanut lääkäriltä ohjeistuksen, koska lääkettä on sopivaa käyttää. Voin myöntää, että itsellänikin on lääkkeitä pahan ahdistuksen varalle, mutta koska olen oppinut tuntemaan itseni, millaista messuilla on ja miten omaa oloa voi helpottaa, olen selvinnyt ilman lääkkeitä.

Toivottavasti vinkeistä oli jollekin edes pientä apua! :)

Katsaus Oivat aivot -kirjaan

Aivot on ihmeellinen asia. Kukapa ei olisi joskus miettinyt, miten aivot oikeastaan toimivat? Kun lapsi kysyy aivojen toimivuudesta, saattaa monilla aikuisellakin olla vaikea vastata kaikkiin kysymyksiin. Lapsille suunnattu Oivat aivot -kirja herätti mielenkiintoni, sillä kun kyseessä on lasten kirja, asiat todennäköisesti selitetään yksinkertaisesti - ja hauskasti!

Mitä kirja sisältää?

Kirja kertoo uteliaasta tytöstä ja viisaasta pöllöstä. Tyttö pohtii monenlaisia aivoihin liittyviä kysymyksiä, joihin pöllö kertoo vastauksen. Aluksi kerrotaan miltä aivot näyttävät ja millaisiin alueisiin aivot jakautuvat. Tämän jälkeen tutustutaan mm. miten aivot viestivät, aistivat, oppivat ja muistavat. Entä milloin aivot lepäävät ja milloin aivot käyvät ylikierroksilla? Tai miten aivoista kannattaa pitää huolta? Entä millaiset ihmiset tutkivat aivoja ja millä tavalla?

Aivot ovat kuin suuri kaupunki täynnä työntekijöitä, joita kutsutaan aivosoluiksi.

Kirjassa on hauskoja pieniä yksityiskohtia.

Tutustumassa muistivarastoon.

Pelästyessä aivot käyvät kovilla kierroksilla.

Yleinen arvio kirjasta:
Kirja on todella kiinnostava niin lapsille, kuin aikuisillekin. Asiat on selostettu selkeästi ja hauskasti paitsi tekstitse, myös kivaa kuvitusta käyttäen. Kirjassa on 31 sivua, mutta se sisältää valtavasti tietoa. Itse aikuisenakin opin täysin uusia, kiinnostavia asioita. Erityisiä kunniamainintoja kirjassa antaisin esim. sille, että kerrotaan myös masennuksesta ja siitä, että myös mielelle on omia lääkäreitä. Arvostan myös aivotutkimuskeskus aukeamaa, jossa kerrotaan millaisia ammatteja on aivoihin liittyen. Tyttö kysyy, voisiko hän olla neurotieteilijä ja pöllö vastaa: "Silloin kun kysyt jotain aivoistasi, sinä olet jo! Päästäksesi alkuun tarvitset vain hieman utaliaisuutta!" - upeaa kannustamista! Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lapset innostuiviat enemmänkin tutkimaan aivoja kirjan luettuaan! Tätä kirjaa olisi kiva nähdä esim. lasten osastoilla. Aivothan on niin laaja käsite, että kaikkea ei voi millään saada mahtumaan 31 sivuun, mutta mielestäni tässä on hyvä, riittävä tietopaketti lapsille. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan! Oma arvio 4/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Englanninkielinen alkuteos: The Usborne Book of the Brain and How It Works
Julkaistu suomenkielisenä:
ISBN: 9789523543430
Kirjastoluokka: L85.22
Koko: 31 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Lasten Keskus
Kirjoittanut: Betina Ip
Suomentanut: Marketta Pyysalo
Kuvittanut: Mia Nilsson

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Lasten Keskus

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2021 (esimerkiksi) kohtiin:
28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

Helteet voivat olla nuorellekin terveydellisesti haitallista kärsimystä

Kirjoitan tätä blogijuttua tiistaina 20.7.2021. Jämsänkoskella on nyt ihana ilma: +18c ja puolipilvistä. Mutta viimeiset viikot ovat olleet yhtä tuskaa helteiden takia. Kun miettii Suomen kesiä ennen, hellepäiviä on ollut kesällä muutamia aina silloin tällöin, mutta tällaisia jatkuvia, kovia putkia en muista, että olisi ollut. Kyllä sen pari hellepäivää silloin tällöin kestää, mutta jatkuvat helteet alkavat ottaa jo (mielen)terveyden päälle.

Kuva: Pixabay.

Olen 31-vuotias. Pidän itseäni vielä nuorena ihmisenä. Sairastan masennusta, se ei ole mikään salaisuus. Luin vähän aikaa sitten THL:n sivuilta helteiden vaikutuksesta terveyteen. Sivulla mainitaan mm. että "Monet pitkäaikaissairaudet, vakavat akuutit sairaudet tai niihin liittyvät lääkitykset lisäävät kuumuudesta aiheutuvaa terveysriskiä.". Listalla mainitaan myös "Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, kuten dementia, depressio ja päihderiippuvuudet". Sitä ei mainita, miten helteet käytännössä vaikuttavat masennukseen, mutta voisin kertoa, millaista itselläni on pitkän helleputken aikana ollut.

No, selväähän on, että kun on paljon lämpöasteita, tulee kuuma. Kun on tarpeeksi kuuma, tulee tukala olo. Kun on tukala olo, alkaa ahdistamaan. Kun ahdistaa ja on tukala olla pitkän aikaa, alkaa iskemään paniikki ja lopulta saattaa iskeä paniikkikohtaus. Asiaa ei yhtään helpota epätoivo, joka iskee kun katsoo sääennusteita eikä helteille näy loppua. Lisäksi pitäisi kuitenkin tehdä normaaleja arjen asioita, kuten käydä kaupassa, laittaa ruokaa, tiskata yms. Lisäksi haluaisi tehdä kovasti monenlaisia asioita, kuten laittaa vieläkin muutosta keskeneräistä kotiamme kuntoon ja käydä erilaisilla retkillä, mutta ei kertakaikkiaan jaksa. Iskee syyllisyys siitä, että ei jaksa tehdä mitään. Kun on kokenut paniikkikohtauksen, niin ainakin itsestä se tuntuu todella pelottavalta. Helteiden takia pelkään välillä lähteä paikkoihin, jossa pelkään saavani paniikkikohtauksen - koska on niin kuuma. Toisin sanoen helteiden takia oma oloni on mennyt niin huonoksi, että se on alkanut rajoittaa elämää. Mutta kun säät viilenevät, oi että, olo helpottuu kummasti ja jaksaa taas. Nyt otan viileämmistä päivistä kaiken ilon irti.

Tuoko helle sinulle jonkinlaisia terveysvaikutuksia?
Kuinka kestät helteitä?
Jaksamisia helteistä kärsiville!

Pipipyyhe - vinkki lapsiperheille, miksi ei aikuisillekin!

Joskus kauan aikaa sitten pääni oli kipeä ja etsin kaapistani sopivaa pyyhettä, jonka voisi kastella kylmällä vedellä ja laittaa otsalle. Valitsin pikkupyyhkeen, jota koristaa Disneyn Autot-elokuvista tuttu Martti. Pieni pyyhe riittää hyvin siihen, että saa otsallensa jotakin kylmää. Lähes aina siitä lähtien olen ottanut kyseisen pikkupyyhkeen otsalleni, kun pääni on ollut kipeä. En sen ihmeemmin kyseistä pyyhettä valikoinut, se vaan sattui olemaan sopivan pieni ja joutilas pyyhe. Jossain kohtaa sanoin vitsikkäästi kyseistä pyyhettä "pipipyyhkeeksi".

"Pipipyyhkeeni".

Pipipyyhkeestä tuli mieleen, että hetkinen, pipipyyhehän kuulostaa oikeasti joltakin lapsiperheen jutulta, joka voisi olla hyvinkin käytössä. Jo pienellä lapsellakin voisi olla oma pipipyyhe, jota voisi kastella lämpöiseksi tai kylmäksi tilanteesta riippuen. Itse käytän välillä myös kylmäkallea pyyhkeen sisällä. Lisäksi aikuinen voisi keksiä jonkinlaisen leikin, vaikka että pipipyyhkeessä on parantavia taikavoimia tai muuta vastaavaa. Ehkä vuoroisesti lapsikin voisi hoitaa vanhempiaan, sisaruksiaan tai lelujaan pipipyyhkeellä?

Katsaus En ikinä luovuta -kirjaan

Yleensä kirjoitan näihin kirjaesittelyihin aina jonkin alkutekstin, kuten miten päädyin lukemaan tämän kirjan ja mistä kyseisen kirjan löysin. Tämän kirjan taisin löytää kirjamessuilta ja kiinnostus heräsi takakannen perusteella. Kirja kuitenkin jäi pitkäksi aikaa hyllyyn oottelemaan lukemista ja kun lopulta valikoin seuraavaksi luettavaa kirjaa, mietin, että miten tälläinen kirja on jäänyt hyllyyni näin pitkäksi aikaa ja tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta! Mielestäni erilaisia sairaustarinoita on mielenkiintoista lukea, mutta en ole aikaisemmin lukenut kuin tarinan bakteerikammoisesta tytöstä. Syöpätaistelu onkin sitten hieman erilaista siihen verrattuna...

Mitä kirja sisältää?

Kirja kertoo seitsemättä luokkaa käyvästä Emiliasta, joka rakastaa käydä talleilla ratsastamassa poneillaan, viettää aikaa ystävien kanssa, valokuvata ja kirjoittaa kertomuksia. Emilian elämä muuttuu kuitenkin täysin, kun selviää, että Emilia ei sairastakaan vain ihan tavallista flunssaa, vaan syöpää. Hevostallit joutuvat jäämään ankarien hoitojen ajaksi, mutta aina, kun vain on mahdollista, Emilia haluaa ratsastaa. Kirjaa voisi kuvata puoliksi heppakirjaksi, puoliksi syöpätaisteluksi.

Yleinen arvio kirjasta:

Huh huh, tämä kirja kosketti ja syvästi! Jotenkin näin niin selkeästi kaikki lastenklinikan käytävät ja huoneet, mutten tietenkään pysty käsittämään, miten rankkoja syöpähoidot oikeasti ovat. Ihailen todella paljon Emilian elämän asennetta, että ikinä ei luovuteta - vaikka mikä olisi. Ihailen myös sitä, että rankoista hoidoista ei lannistuta, vaan elämän pienistäkin hyvistä asioista otetaan kaikki ilo irti. Kirja oli siinä mielessä todella koukuttava, että kokoajan lukiessa halusi tietää lisää ja lisää, kuten toipuuko Emilia ja tuleeko jotain takapakkia vai meneekö asiat hyvin? Kirjan noin puolessa välissä oli ehkä omaan makuuni liikaa heppajuttuja, mutta toisaalta ne on kirjan kokonaisuuden kannalta hyvin olennaisia, koska jossain vaiheessa Emilian elämää oli vaihe, jossa oltiin erityisen paljon talleilla. Pidän myös siitä, että kirja oli kirjoitettu niinkuin teini-ikäinen olisi todella sen kirjoittanut. Kirjassahan on kaksi kirjoittajaa, Päivi Lukkarila ja Emilia Mäkinen, joka on myös kirjan päähenkilö. Kirjan lukiessa sai hieman käsitystä siitä, millaista lastenosastoilla on ja millaista syöpätaistelu voi olla. Toisaalta olisi huippua, jos tätä kirjaa löytyisi lastensairaaloilta, mutta toisaalta kirjassa on surullisiakin asioita, joten en tiedä onko se sairaalassa välttämättä hyvää luettavaa. Tätä juttua kirjoittaessani on kulunut useita viikkoja siitä, kun sain kirjan luettua ja edelleen tunnen surua ja myötätuntoa kirjan tapahtumista. Kyseessähän on vielä tositarina. Siitä olen onnellinen, että Emilian tarina on saatu oikeaksi kirjaksi ja näin ollen myös Emilian yksi unelma toteutettua! Oma arvioni 3½/5. Kunniamaininta tositarinasta ja näinkin raskaasta aiheesta! Kunniamaininta myös kirjan kannen upeasta valokuvasta.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 2017
ISBN: 9789512363032
Kirjastoluokka: N84.2
Koko: 261 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Päivi Lukkarila, Emilia Mäkinen

Tutustu myös kirjailijan (Päivi) muihin kirjoihin tästä.

Tutustu myös Emilia Mäkisen blogeihin:
 http://empunlifee.blogspot.com/
 http://hurrinjaiiriksen.blogspot.com/

Osta kirja:
CDON
Adlibris 
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Karisto

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 (esimerkiksi) kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia

Aurinkolasit, rannekoru ja lippis - mikä merkitys näillä on terveydelleni?

Keksitkö mitä yhteistä on lippiksellä, aurinkolaseilla ja rannekorulla? No, ne kaikki ovat paitsi asusteita, mutta liittyvät tavalla tai toisella myös terveyteen. Jotkut saattaa pitää niitä pelkästään hienoina ulkonäöllisesti, mutta rehellisesti en varmaan käyttäisi näistä mitään, ellei niistä olisi itselleni jotain merkittävää hyötyä.

 Lippikseni, aurinkolasini ja rannekoruni.

Ehkä jotkut lukijoista saattavat kiinnittää huomiota kuvassa olevaan rannekoruun, jossa lukee epilepsia. Ehkä kaikki tuttunikaan ei tiedä, mutta tosissaan sairastan epilepsiaa, eikä se ole mikään salaisuus. Mutta haluan kertoa siitä sen verran, että se epilepsia mitä sairastan, ei ole mikään ns. normaali, että kaatuilisin ja saisin kunnon kohtauksia. Ei, sellaisia en ole koskaan saanut. Oma epilepsiani liittyy nimenomaan auringon kirkkauteen. Joskus ihmiset saattaa ihmetellä, miksi säpsähtelen aurinkoisella kelillä - se on epilepsiani. Pysyn pystyssä, olen tajuissani, mutta säpsähtelen auringon kirkkauden takia. Rannekoru epilepsia-tekstillä on merkki siitä, että sairastan epilepsiaa. Vaikka en olisi koskaan ns. kunnon kohtausta saanut, se ei kuitenkaan ole poissuljettua. Jos siis sattuisin yksin kävellessä saamaan kohtauksen, ihmiset tietäisivät, mistä on kyse.

Entäpä sitten lippis ja aurinkolasit? No, niiden hyödyt pitäisi melkein jokaisen tietää. Käytin pitkään aurinkolippaa, missä on siis pelkkä lippa, eikä lainkaan päänahkaa peittävää osaa. Lukiessani kirjoja havahduin siihen, että myös päänahka voi palaa ja siksi olisi hyvä olla ihan kunnon lippis. Lippiksen hyöty on siis sen tuoma suoja ja ettei aurinko pääse niin pahasti silmiin. Aurinkolasit puolestaan on parhain suoja silmille aurinkoisella kelillä. Itseäni hävettää aurinkolasit, enkä käytä niitä kuin autossa, mutta voin sanoa, että ne tuovat ison helpotuksen ajomatkoille! 

Mutta vaikka olisit ihan terve, muista suojautua auringolta! Käytä lippistä tai muuta hattua ja muista aurinkovoide! Itse paloin jo noin tunnin auringossa ollessani!

Meimi design - tsemppaavat korut ja muut ihanuudet! Sis. etukoodin!

Kässämessut netissä -tapahtuma on järjestetty tätä juttua kirjoittaessani kaksi kertaa. Tapahtuma ideoitiin, kun monia kevään ja kesän käsityötapahtumia peruuntui koronaviruksen takia. Messut toteutuivat käytännössä niin, että Facebookissa on oma Kässämessut netissä -messuhalli -ryhmä, jossa sitten kävijät voivat selata albumeista eri yrityksiä. Koska kyseessä on messut, mukana on tietysti monenlaista ohjelmaa mm. videoiden muodossa, arvontoja, tarjouksia ym.

Yksi omista suosikkilöydöistäni näiltä messuilta on Meimi design, jonka tunnetuimmat tuotteet ovat erilaiset tsemppikorut. Tsemppikoruja löytyy niin erilaisia korvakoruja, kuin rannekorujakin. Lisäksi jos sopivaa tekstiä ei löydy, sellaisen voi suunnitella itse. Erilaisia valmiita hyviä tsemppitekstejä on monia, kuten: ihanainen, elämä kantaa, usko itseesi, muista hengittää... Tykkään näistä koruista monesta syystä. Rannekoruissa pidän siitä, että helmet ovat puuta ja että ne saa joustavaan lankaan. Lisäksi pidän tekstilaatan ulkonäöstä (vaneerilaatta, jonka päällä koruhartsia), sekä väri- ja tekstimahdollisuuksista. Plussaa tietysti on, että tuote on kotimaista käsityötä. Rannekorujen lisäksi löytyy korvakoruja, joita saa niin perinteisesti parittain kuin yksittäinkin. Lisäksi Meimi designin valikoimasta löytyy myös magneetteja, sisustuskylttejä ja kankaisia kasvomaskeja. 

Rannekoruni omilla teksteillä.

Tilasin Meimi designiltä kaksi rannekorua omilla teksteilläni. Näistä näkee hyvin, millaiselta näyttää kaunoteksti ja millaiselta "kirjoituskoneteksti". Väreinä näissä koruissa ovat musta ja turkoosi. Tilausta tehdessä laitoin viestiin ranteeni ympäryksen ja toiveen, että haluan napakan rannekorun, en löysää. Korut ovat juuri sopivia! Jos joku asia arveluttaa, esim. mahtuuko joku teksti rannekoruun tai jos haluaa napakan/löysemmän rannekorun, niin kannattaa kysyä asiasta!

Tilaukseni kokonaisuudessaan.

Tilaus oli mukava vastaanottaa, sillä rannekoruilla oli omat pienet paperipussukkansa, missä oli sydäntarrat. Pussit sai vielä siististi auki, joten jos miettii korua esim. lahjaksi, niin tässä tulee mukana kiva pussukkakin, missä lahjan voi antaa. Lisäksi mukana oli tietysti käyntikortteja.  

ETUKOODI! Koodilla: VENLA20 saat 20% alennuksen kaikista Meimi designin verkkokaupan tuotteista kesäkuun 2020 loppuun asti. Koodi tulee syöttää tilausvaiheessa. Verkkokaupassa ei ole minimitilausrajaa, mutta edun saadakseen ostosten loppusumman tulee olla vähintään 15 euroa.

Tue kotimaista käsityöyrittäjää!

Meimi design - handmade in Lappeenranta.

Miten pandemia/poikkeustila näkyy arjessani?

Poikkeustila koronaviruksen takia on kestänyt tätä juttua kirjoittaessani reilu viikon. Kirjoittaessani juttua tartuntoja on varmistettu 1163, joista Lapissa 7 ja pahimmalla alueella Suomessa, Uudellamaalla 785 kappaletta. Tänään Uusimaa eristettiin ja onkin mielenkiintoista nähdä miten tilanne nyt tästä etenee: miten tilanne tulee muuttumaan Uudellamaalla ja muualla Suomessa? Kauanko tilanne yleensäkkään jatkuu?

Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että en ole kokenut mitään valtavia muutoksia tilanteen takia, kuten moni työ- tai opiskeluelämässä oleva. Lähipiirini jakautuu oikeastaan moneen osaan: osa meistä on eläkeläisiä tai työttömiä jo ennen kriisiä, osa puolestaan tekee nyt etätöitä tai etäopiskelee ja on myös ihmisiä jotka ovat ihan normaalisti töissä. En vielä ainakaan tiedä tuttavapiiristäni ketään, joka olisi joutunut esim. pakkolomalle tai irtisanottu.  Lisäksi kaikki läheiseni ovat terveitä ja ovat saaneet kaikkea mitä tarvitsee, esim. ruokaa ja lääkkeitä. Olemme siis todella onnekkaita!

Kriisi kuitenkin vaikuttaa varmasti jokaiseen meistä jollakin tapaa. Alla muutamia omakohtaisia asioita, miten pandemia/poikkeustila on vaikuttanut arkeeni.

Käsien peseminen on tärkeää! Kuva: Pixabay.

Hygienia

Toki käsiä on ennenkin pesty, mutta nyt siitä ollaan entistä tarkempia, huolellisempia ja käsiä pestään useammin. Kävi sitten kaupassa tai roskiksilla, kädet muistetaan pestä huolella saippualla! Joissakin kaupoissa on myös käsidesiä tarjolla asiakkaille, mitä tulee välillä käytettyä.

Kaupassa käynti

Kaupassa pyrimme käymään nyt harvemmin ja tekemään isot ostokset kerralla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ostoksia ja tulevan viikon ruokia mietitään kotona paremmin.

Kotivarat

Meillähän on jo ennestään hyvät kotivarat, mutta kriisin alkaessa ostimme lisää (yhdet paketit) esim. riisiä ja spagettia. Kotivaraa on hyvä olla, mutta kaupassa on hyvä ajatella muitakin, ettei kaikkia haluttuja tuotteita hamstraa liikaa.

On harmi, että monet paikat ovat kiinni, mutta täysin ymmärrettävää. Kuva: Pixabay.

Kirjasto, uimahalli, ravintolat ym. kiinni

Juuri kun parannuin ihan normaalista flunssasta ja haluaisin taas mennä uimahalliin, eiköhän koronaepidemia iskenyt Suomeen ja uimahalli meni kiinni. Mutta kyllähän sen ymmärtää. Myös kirjaston kiinni meneminen harmittaa, mutta minkäs teet. Ainakin nykyisillä lainoilla on pitkä laina-aika. Myös monet ravintolat ovat sulkeneet ovensa.

Tapahtumien peruminen harmittaa

Rovaniemen kädentaitomessujen peruminen harmittaa paitsi itseni, myös monen ihanan yrityksen puolesta, joille messut ovat iso asia. Keväältä peruuntui myös monet muutkin kädentaitomessut, mutta onneksi järjestettiin Kässämessut netissä. Toivon, että monet löysivät tuon kyseisen nettitapahtuman ja tukisivat edes jotenkin pienesti kotimaisia käsityöyrittäjiä. Myös joidenkin isojen kansainvälisten tapahtumien peruminen, kuten Euroviisujen, peruminen harmittaa. Monilla mailla olisi ollut hyviä esiintyjiä, jotka menevät nyt hukkaan, koska seuraavissa Euroviisuissa tulee olla taas uudet kilpailukappaleet.

Korvaavaa tekemistä

Koska esim. uimahalli on kiinni, tulee uimisen sijasta keksiä jotain muuta liikuntaa. Yritän nyt käydä enemmän kävelemässä, ettei ihan kotiin jämähtäisi ja saisi sentään jotain liikuntaa. Nyt varmaan osa lukijoista saattaa miettiä, että miten viitsii ulkoilla, kun pitäisi välttää kaikkea ulkona liikkumista? Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Liikumme alueilla, jossa ihmisiä on vähän, jos ollenkaan ja pidämme muutenkin etäisyyttä ihmisiin emmekä koske mihinkään. Ja tottakai tilannetta seurataan jatkuvasti, tuleeko esim. uusia rajoituksia ulkona liikkumiseen ja muutenkin, kuten aikaisemmin kirjoitin, maalaisjärkeä käytetään.

Matkustaminen ei houkuta nyt. Eikä se ole suositeltavaa! Kuva: Pixabay.

Muutoksia suunnitelmiin

Vielä joku aika sitten ajattelin poiketa keväällä vanhempieni luona Nokialla, mutta nyt tilanne on muuttunut. Ajatus junalla matkustamisesta ei nyt houkuta. Monesti myös jos Nokialla käyn, tapanani on käydä ostosreissulla Tampereella, mutta nyt sekin jäisi väliin, koska monet paikat on suljettu. Muutenkin Tampere on sen verran isompi kaupunki ja koronaa on siellä todettu, ei Tampereellakaan käyminen juuri nyt houkuta. Myös kesälle olisi monenlaisia haaveita, mutta tässä kohtaa en vielä uskalla varailla mitään lippuja, koska ei tiedä mihin suuntaan pandemia on menossa.

Huoli läheisistä

En itsestäni ole niinkään huolissani, mutta läheisistäni kyllä, jotka kuuluvat riskiryhmiin tai asuvat alueilla, jossa koronaa on todettu. Toivon todella että ihmiset ovat varovaisia, pesee käsiään, välttää muita ihmisiä ja auttaa toisiaan.

Auttamisen halu

Esim. eräällä tuttavalla oli pahimman hamstraamisen aikana huoli mistä löytyisi tietynlaista äidinmaidon korviketta. Oli selvää, että kun olimme kauppaan menossa, katsoisimme samalla löytyykö tuota kyseistä tuotetta kauppojen hyllyiltä ja minkä verran. Myös monien yritysten tilanne harmittaa ja olen suoraan joillekkin vinkannut ideoitani. Pieniä asioita, mutta joillekkin se pienikin asia voi olla todella iso!

Myös maailman tilanne kiinnostaa. Kuva: Pixabay.

Uutisten seuraaminen

Olen seurannut uutisia nyt aktiivisemmin ja eri kanavia pitkin: Iltalehden ja Ilta-Sanomien nettisivut, YLE, uutiset televisiosta, some... Toisaalta monissa paikoissa on samat tiedot, mutta toisaalta jossakin aihetta saatetaan käsitellä laajemmin. Itseäni kiinnostaa Suomen lisäksi myös maailman tilanne, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Peskää käsiä, pysykää kotona, huolehditaan toisistamme! <3 

Koronavirus - mikä ei huoleta ja mikä huolettaa?

Koronavirus on varmasti ollut puhutuin keskusteluaihe nyt viimeviikkoina. Tapausten määrä on lähtenyt nyt Suomessakin rajuun nousuun, mikä on näkynyt monella tapaa ihmisten elämässä: ruokaa hamstrataan, suositaan etätöitä, harrastuksia ja tapahtumia perutaan... Toiset ihmiset ovat asian kanssa ihan hysteerisiä ja toiset puolestaan elävät ihan normaalia elämää, kuten tähänkin asti. Kuten mikä tahansa asia, myös korona herättää monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia ja ajattelinkin kirjottaa nyt muutamia omia ajatuksiani: mikä koronassa ei huoleta ja mikä huolettaa?

Kuva. Pixabay.

Mikä ei huoleta?

Ainakin täällä Lapissa koronatapauksia on ollut hyvin vähän ja jos epäilyksiäkään on ollut, asialle on heti tehty jotain. Esim. matkustaminen on vähentynyt, pelikoneet on suljettu, tapahtumia on peruttu ja liikuntapaikkoja on suljettu. Rovaniemellä siis on varauduttu hyvin. Lisäksi kaupat vakuuttavat, että kuormia tulee lähes päivittäin ja ruoka ei ole loppumassa. Kun viruksesta on lukenut, olen ymmärtänyt että altistukseen ja virukseen tarvitaan selkeä ihmiskontakti ja olen hyvin vähän kontaktissa ihmisiin. Kun esim. kaupassa käyn, pesen sen jälkeen kädet hyvin saippualla. Jos niin huono tuuri kävisi, että virus todella iskisi, uskon kuitenkin siihen, että paraneminen olisi hyvin mahdollista. 

Mikä huolettaa?

Ehkä isoin huoli on, että mitä jos homma räjähtää totaalisen käsiin? Mitä jos tartuntoja tulee vaikka tuhansia? Miten sairaalat ovat tähän varautuneet ja tulisiko kaikki tarvitsevat saamaan asianmukaista hoitoa? Vaikka se virus ei osuisi omalle kohdalle tai edes omalle paikkakunnalle, huoli olisi kuitenkin läheisistä ja kavereista, joita on ympäri Suomea. Ja jos sairaaloissa olisi ruuhkaa, miten se vaikuttaisi muuhun terveydenhoitoon? Ja mitä kauppoihin tulee, uskon tosiaan että ruokaa piisaa hyvin, mutta kuten käsidesin kohdalla, uskon että joillekkin tuotteille tulee toimitusongelmia, kuten jos tuotteen alkuperämaa on vaikka Italia. Oikeastaan pienet toimitusvaikeudet ei edes huoleta, koska muita tuotteita on tarjolla niin paljon. Mutta entä jos virus iskee postiin tai muihin yrityksiin, jotka toimittaa tuotteita? Millaisia vaikeuksia tämä toisi?

Elämme kuitenkin mieheni ja kissamme kanssa päivä kerrallaan ja uskomme siihen, että yhteiskunta pyörii (ainakin jotenkin) viruksesta huolimatta.

Katsaus Vaeltajan lääkintäopas -kirjaan

Siitä lähtien, kun aloin kiinnostumaan survivalismista, myös kiinnostukseni ensiaputaitoja kohtaan nousi. Olenkin lähtenyt mukaan ensiapuryhmän harjoituksiin ja halusin löytää myös jonkun aiheeseen liittyvän kirjan. Koska Calazolla on muitakin kiinnostavia kirjoja, mietin toimisiko Vaeltajan lääkintäopas myös hyvänä perusoppaana ensiaputaitoihin. Ja toimiihan se!

Mitä kirja sisältää?

Kirja jakautuu alkusanojen, retkiapteekin, lähteiden ja hakemiston lisäksi kuuteen osaan. Alla muutamia esimerkkejä kunkin osan sisällöstä:

1. Valmistautuminen: Millaisia riskejä matkalla voi olla? Millainen vakuutus kannattaa ottaa? Mitä ensiapupakkauksen tulisi sisältää? Miten saadaan puhdasta juomavettä?

2. Tilanteen vakavuus: Miten potilas tutkitaan ja mitä asioita on tärkeä ottaa huomioon? Entä miten evakuointi toteutetaan? Kuinka stressi vaikuttaa päätöksen tekoon?

3. Akuutit tilanteet:  Mitä asioita on tärkeä ottaa huomioon akuuteissa tilanteissa? Kuinka tutkia potilas? Miten elvytetään? Miten toimia jos joku saa allergisen reaktion tai kouristuskohtauksen?

4. Vammat: Mitä tehdä, jos luu murtuu? Kuinka haava tai palovamma hoidetaan? Entä millaisia silmäoireita voi matkalla tulla tai mitä tehdä jos hampaasta lähtee paikka?

5. Yleisiä oireita:  Päänsärky, rintakipu, vatsakipu, ripuli, kuume, diabetes, astma... Milloin oireista tulee huolestua ja koska evakuointi on tarpeen?

6. Villi luonto: Mitä jos hyttynen puree eksoottisessa maassa ja olo huononee? Miten suhtautua käärmeen puremaan tai skorpionin pistoon? Millaisia vaaroja sukeltamisessa on? Mitä liian kylmä tai kuuma ilma voi aiheuttaa? Miten välttyä salaman iskulta?

 Potilaan tutkiminen oikein on yksi monista tärkeistä taidoista, mitä kirja opettaa.

Kuva: Calazo.

 Kirjassa on hyviä muistisääntöjä ja paljon kuvia.

Kuva: Calazo.

 Kuume voi johtua hyvin monenlaisista sairauksista. Erityisen huolissaan tulee olla, mikäli kuume iskee tropiikissa. Kuva: Calazo.

Yleinen arvio kirjasta:

Kirja on mielestäni jaettu selkeisiin lukuihin ja jokaisessa luvussa on hyvin monipuolisesti tietoa. Näin turvallisesti kotona Suomessa ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, miten erilainen vaikutus esim. hyttysen pistolla voi etelässä olla tai miten vakavia seurauksia voi tapahtua vaikkapa vuorikiipeillessä. Toki Suomessakin voi lähteä monen päivän pitkälle vaellukselle, jonne myös monet kirjan neuvot ovat tarpeellisia. Entä jos jotain sattuu ja lähin terveysasema tai sairaala on hyvin pitkän matkan päässä? Millaisia asioita erämaassa pystyy itse hoitamaan ja mitkä vaativat evakuoinnin? Kirjassa on mielestäni hyvin kerrottu kaikkia ensiavun perusasioita, kuten tilanteen arviointia, elvytystä, venähdyksiä, haavan hoitoa... Ja koska kyseessä on nimenomaan vaeltajan lääkintäopas, kirjassa on ajateltu erilaisia vaeltajan haasteita ja tarpeita. Kirjassa nostetaan usein esiin hyvin tärkeitä asioita, kuten miten tärkeää on jättää matkasuunnitelma, ottaa riittävä vakuutus, tutustua ensiapulaukun sisältöön, tietää matkakaverien sairaudet jne. Oma arvioni kirjasta 3½/5. Muutamia lisäyksiä olisin toivonut, kuten diabetes osioon tietoa, että millainen sokeriarvo on normaali ja miltä verensokerimittari näyttää? Tai miltä näyttää astmapiippu? Kirjassa käsitellää myös kuumetta sekä yli- ja alilämpöä, mutta en saanut oikein selvyyttä, että mitä jos ihan tavallinen flunssa iskee? Myös jonkinlainen mielenterveys tietopaketti olisi ollut kiva lisä. Mutta suosittelen kyllä tätä kirjaa!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Ruotsinkielinen alkuteos: Vildmarksmedicin
Julkaistu suomenkielisenä: 3/2018
ISBN: 9789188335951
Kirjastoluokka: 5923
Koko: 189 sivua
Ulkoasu: Nidottu (pehmeäkantinen)
Kustantaja: Calazo
Kirjoittanut: Olivia Kiwanuka
Suomentanut: Semantic Finland Oy
Kuvittanut: Olivia Kiwanuka
 
Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Calazo

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin