Mielikuvituspoikaystävä herätti mielenkiintoni jo pelkällä nimellään. Kun luin takakansitekstin, kiinnostuin lisää. Kun luin lukunäytteen, kiinnostuin kirjasta vielä enemmän. Siispä luin koko kirjan. Kirja on ollut paljon esillä mm. kirjakauppojen mainoksissa ja luetuimmat-listoilla. Maininta kirjasta näkyi myös mm. Cosmopolitan-lehdessä. Halusin selvittää, mistä kirjassa on kyse ja onko kirja todella ansainnut suosionsa. Jutun tekemisessä oli omat vaikeutensa. Miten saisin rivosta kirjasta tehtyä asiallisen jutun?
Mitä kirja sisältää?
Kirja kertoo naisesta. En ole itseasiassa varma, kertooko tarina kirjailijasta itsestään, jostain ystävästään vai jostain ihan mielikuvitushenkilöstä. Tai ehkä tarina kertoo vähän näistä kaikista. Kuitenkin, kirja kertoo naisesta, joka on eronnut pitkäaikaisesta miesystävästään. Kuinka niin pääsi käymään? Mitä tapahtui ennen eroa ja sen jälkeen? Erohan ei ole koskaan helppo ja tapoja käsitellä eroa on monia. Pikkuhiljaa tarinan nainen alkaa kuitenkin päästä villin sinkkuelämän makuun. Erilaisia miehiä bongataan milloin mistäkin ja samalla käydään monenlaisia tunteita ja ajatuksia läpi. Mitä tapahtuu, kun sinkkunainen lähtee lähes tuntemattoman miehen kanssa kotiin jatkoille? Mitä sinkkunainen puuhaa yksinäisinä koti-iltoina? Mikä miehissä tai naisissa ärsyttää? Voiko vastakkaisen sukupuolen kanssa olla ihan vain ystäviä? Onko sinkkuelämä pelkkää tuskaa vai voiko siitä myös nauttia?
Yleinen arvio kirjasta:
Tätä kirjaa lukiessani nauroin niin paljon. Jos en ääneen, niin ainakin mielessäni. Kun luin miehelleni pari riviä kirjaa, kommentti oli: ”Mitä sä oikein luet?” / ”Kaikkee säkin luet”. Kohta taisi olla tämä: ”Perse on kuitenkin vain kaksi muhkuraista nahkapussukkaa, joiden välistä tulee paskaa. Ja se paskantulo ei lopu ikinä – toisin kuin pään sisältä tuleva uloste, joka on mahdollista käsitellä ja saada lopulta ihan minimiin, jopa sulateltavaan muotoon.”. Tässä kohtaa pitää sanoa, että ihailen kirjailijan rohkeutta kirjoittaa niin avoimesti ja suoraan. Menestyvän kirjan luodakseen ei tarvitse luoda mitään suurta keksittyä tarinaa, joka kirjoitetaan sanasta sanaan tarkalla kirjakielellä. Sinkkuelämäkin on monille meistä turhankin tuttua arkea. Tässä kohtaa mieleeni tuli, että moni sinkkuelämään liittyvä asia on ollut suosiossa. Esim. juurikin Sinkkuelämää tv-sarja/elokuvat, Klikkaa mua tv-sarja ja Bridget Jonesin päiväkirjat. Tästäkin kirjasta saisi varmasti hauskan sarjan tai elokuvan, mutta toisaalta mietin, että on usein käynyt myös niin, että kun kirjasta on tehty elokuva, se ei ole toiminutkaan. Jatkoa kirjalle olisi kiva saada, tai jos ei jatkoa, niin samalta kirjailijalta jokin ihan muu kirja. Pidän kirjan hauskasta, rennosta, uskaliaasta asenteesta. Vaikka kirjassa oli paljon huumoria ja yleiskuva kirjasta on hauska, kirjassa oli myös ihan oikeaa asiaakin, mikä sai ajattelemaan. Tämän tapaista kotimaista kirjaa ei tainnut vielä ollakaan, vai olenko väärässä? 3/5.
Otteita kirjasta:
”Mies riisuutui minun mielestäni vähän liian hitaasti, joten revin hänen paitansa vahingossa rikki, ja kun napit lentelivät pitkin lattiaa, koirani juoksivat niiden perässä ja minä koirien perässä komentaen, että ei ota! Kun olin saanut napit kouraani, asettelin ne hellästi ja anteeksiantavasti roskiin, missä ei tietenkään ollut mitään järkeä. Joten kaivoin ne sieltä pois, tai ainakin osan. Vähän kuin elokuvissa, hihittelin itsekseni. Elän unelmaa.”
”Edes huominen auringonnousu ei ole yhtä varmaa kuin tämä. Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise seksin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa. Aamen. Ei muuta.”
Mitä kirja sisältää?
Kirja kertoo naisesta. En ole itseasiassa varma, kertooko tarina kirjailijasta itsestään, jostain ystävästään vai jostain ihan mielikuvitushenkilöstä. Tai ehkä tarina kertoo vähän näistä kaikista. Kuitenkin, kirja kertoo naisesta, joka on eronnut pitkäaikaisesta miesystävästään. Kuinka niin pääsi käymään? Mitä tapahtui ennen eroa ja sen jälkeen? Erohan ei ole koskaan helppo ja tapoja käsitellä eroa on monia. Pikkuhiljaa tarinan nainen alkaa kuitenkin päästä villin sinkkuelämän makuun. Erilaisia miehiä bongataan milloin mistäkin ja samalla käydään monenlaisia tunteita ja ajatuksia läpi. Mitä tapahtuu, kun sinkkunainen lähtee lähes tuntemattoman miehen kanssa kotiin jatkoille? Mitä sinkkunainen puuhaa yksinäisinä koti-iltoina? Mikä miehissä tai naisissa ärsyttää? Voiko vastakkaisen sukupuolen kanssa olla ihan vain ystäviä? Onko sinkkuelämä pelkkää tuskaa vai voiko siitä myös nauttia?
Yleinen arvio kirjasta:
Tätä kirjaa lukiessani nauroin niin paljon. Jos en ääneen, niin ainakin mielessäni. Kun luin miehelleni pari riviä kirjaa, kommentti oli: ”Mitä sä oikein luet?” / ”Kaikkee säkin luet”. Kohta taisi olla tämä: ”Perse on kuitenkin vain kaksi muhkuraista nahkapussukkaa, joiden välistä tulee paskaa. Ja se paskantulo ei lopu ikinä – toisin kuin pään sisältä tuleva uloste, joka on mahdollista käsitellä ja saada lopulta ihan minimiin, jopa sulateltavaan muotoon.”. Tässä kohtaa pitää sanoa, että ihailen kirjailijan rohkeutta kirjoittaa niin avoimesti ja suoraan. Menestyvän kirjan luodakseen ei tarvitse luoda mitään suurta keksittyä tarinaa, joka kirjoitetaan sanasta sanaan tarkalla kirjakielellä. Sinkkuelämäkin on monille meistä turhankin tuttua arkea. Tässä kohtaa mieleeni tuli, että moni sinkkuelämään liittyvä asia on ollut suosiossa. Esim. juurikin Sinkkuelämää tv-sarja/elokuvat, Klikkaa mua tv-sarja ja Bridget Jonesin päiväkirjat. Tästäkin kirjasta saisi varmasti hauskan sarjan tai elokuvan, mutta toisaalta mietin, että on usein käynyt myös niin, että kun kirjasta on tehty elokuva, se ei ole toiminutkaan. Jatkoa kirjalle olisi kiva saada, tai jos ei jatkoa, niin samalta kirjailijalta jokin ihan muu kirja. Pidän kirjan hauskasta, rennosta, uskaliaasta asenteesta. Vaikka kirjassa oli paljon huumoria ja yleiskuva kirjasta on hauska, kirjassa oli myös ihan oikeaa asiaakin, mikä sai ajattelemaan. Tämän tapaista kotimaista kirjaa ei tainnut vielä ollakaan, vai olenko väärässä? 3/5.
Otteita kirjasta:
”Mies riisuutui minun mielestäni vähän liian hitaasti, joten revin hänen paitansa vahingossa rikki, ja kun napit lentelivät pitkin lattiaa, koirani juoksivat niiden perässä ja minä koirien perässä komentaen, että ei ota! Kun olin saanut napit kouraani, asettelin ne hellästi ja anteeksiantavasti roskiin, missä ei tietenkään ollut mitään järkeä. Joten kaivoin ne sieltä pois, tai ainakin osan. Vähän kuin elokuvissa, hihittelin itsekseni. Elän unelmaa.”
”Edes huominen auringonnousu ei ole yhtä varmaa kuin tämä. Mitään muuta sääntöä ei tarvitse tietää. Pane ensitreffeillä, pieraise seksin aikana, pissaa ovi auki. Mutta älä jumalauta stalkkaa. Aamen. Ei muuta.”
”Karvat törröttivät ihossani pystyssä, mutta nahkani oli vaihtanut väriä valkoisesta helakanpunaiseksi. Eikä tämä toimenpide tietenkään tähän loppunut. Kynintäyritys jatkui vielä toiset 15 minuuttia. Minä yritin kiroilla hiljaa. Molemmat naiset nauroivat, minä en. He yrittivät tietysti ihan tosissaan saada karvani irti. Se oli heidän tehtävänsä. Siitähän minä maksoin.”
"Kuukautisten ensimmäiset kaksi päivää ovat yhtä tuskaa. Vatsaasi sattuu ja vehkeesi on arka, turvonnut ja kipeä. Saat tukkia munaasi koko ajan jollakin tupolla tai vaihtoehtoisesti pääset käärimään sen hiostavan siteen sisälle muhimaan ja haisemaan."
Suosittelen kirjaa etenkin (nuorille) (sinkku) naisille ja miksi ei miehillekin, jos kiinnostaa tutustua syvemmin naisten ajatuksiin ja sinkkuelämään. En suosittele liian siveille henkilöille. Tässä kirjassa puhutaan avoimesti ”siitä itsestään”.
Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.
Lue lukunäyte kirjasta tästä.
Kirjan perustiedot:
Julkaistu: Kesäkuu 2016
ISBN: 9789523002470
Kirjastoluokka: 84.2
Koko: 200 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen), suojapaperi
Kustantaja: Atena
Kirjoittanut: Henriikka Rönkkönen
Kansi: Sanna Mander
Tutustu myös Henriikan suosittuun Sinkkublogiin tästä.
Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Atena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olit sitten tuttu tai tuntematon, kommentit ovat aina tervetulleita! :)