Lahjapuoti Tiinuska on yksi suosikkikaupoistani Rovaniemellä. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on lahjapuoti, mutta kauppaa voisi hyvin kutsua myös matkamuisto- ja sisustuskaupaksi. Tuotteita löytyy niin lahjaksi, tuliaisiksi, matkamuistoksi kuin ihan oman kodinkin sisustukseen. Tykkään kaupasta juuri siksi, että tuotevalikoimaa on paljon. On tuotteita lapsille, turisteille, saunojille, sisustajille ja ajankohtaisiin juhliin (tätä tekstiä kirjoittaessani jouluun) useilta eri valmistajilta. Valikoimassa on myös tietysti paljon erilaisia kortteja. Viimeksi kun kyseisessä kaupassa kävin, ihastuin vanhanaikaisiin joulukoristeisiin. Kauppa sijaitsee Sampokeskuksessa, osoitteessa Rovakatu 28. Katso kartta, aukioloajat ja muut yhteystiedot tästä.
Matkamuistoissa näkyy mm. porot.
Enkeleiden ystäville on joulun alla vaikka mitä kauniita koristeita.
Rakastuin näihin joulukuusenkoristeisiin.
Lapsillekin löytyy vaikka mitä suloista.
Erilaisia nauhoja löytyy pieni, mutta kiva valikoima.
Erilaiset nupit sopivat hyvin mm. vanhan lipaston uudistamiseen.
Saunatuotteita.
Tutustu Lahjapuoti Tiinuskan nettisivuihin tästä, sekä Facebook-sivuihin tästä.
Tiedätkö jonkun kivan paikan Rovaniemellä tai lähialueella, jota suosittelet tai josta haluaisit blogijutun? Vinkkejä otetaan vastaan!
Olen todella
monesti miettinyt kirjoittavani blogiini myös mielipidekirjoituksia ja muita
kantaaottavia juttuja. On paljon asioita, mistä haluaisi kirjoittaa, mutta on
ollut vaikea päättää, mistä lähtisi liikkeelle ja mitä uskaltaa kirjoittaa.
Olen ollut viimeaikoina todella uupunut ja rupesin miettimään, että ehkä
uupumuksen voisi ottaa myös blogissa esiin. Uskoisin, että kyseinen asia on turhankin
monelle meille liiankin tuttu tunne.
Murmur lepää.
Voisin nyt ottaa
ison askeleen ja kertoa tässä koko kansan edessä ihan avoimesti, että sairastan
masennusta. Olen sitäkin pitkään miettinyt, viitsiikö asiaa tuoda näin blogissa
esiin, mutta toisaalta, mitä salattavaa siinä on? En itse keksi mitään
tilannetta, jossa olisin joutunut masennustani salailemaan. Haluan kuitenkin
tässä samalla nyt sanoa, että blogistani ei ole tulossa mitään
masennuspäiväkirjaa, vaan haluan pitää blogini edelleen hyvän mielen harrasteblogina,
niin kuin itse sitä kutsun. Halusin kuitenkin kirjoittaa aiheesta nyt. Ehkä omat kokemukseni antavat jollekin toiselle kannustusta?
Taisin olla 12 tai
13-vuotias, kun masennukseni diagnosoitiin. Välillä elämä on ollut parempaa,
välillä huonompaa. Välillä on koettu elämän huippuhetkiä, välillä on itketty
sängyn pohjalla elämän paskuutta. Näin 26-vuotiaana ei voi kun ihmetellä, miten
sitä onkaan vaikeista ajoista selvinnyt? Itselläni vahvin voima jaksamiseen on
unelmat. Olen aina unelmoinut omasta perheestä ja kivasta kodista. Nyt istun
kivassa kaksiossa Rovaniemellä, jossa myös rakastava mieheni asuu. Olen saanut
koko ikäni harrastaa mitä haluan ja harrastukset ovat edelleen iso, tärkeä osa
elämääni. Olen saanut opiskella mitä haluan. Vaikka ystäviä ei itselläni
erityisemmin ole, perheeni on aina ollut tukenani. Tässä yhteydessä haluan myös
kiittää kaikkia niitä ihania läheisiä, jotka ovat tukeneet ja edelleen tukevat
vaikeinakin aikoina. Lukijoille haluan sanoa, että ei koskaan kannata luovuttaa.
Itse ajattelin nuorena, että: "perkele, minähän toteutan unelmani".
Tässä sitä ollaan. Paljon on jo saavutettu. On vielä paljon saavuttamattakin,
mutta elämää on vielä paljon jäljellä.
Kun kirjoitan tätä
tekstiä, itselläni on menossa huonompi vaihe, vaikka tiedänkin, että moni asia
on hyvin. Aina ei vaan kerta kaikkiaan jaksa, joskus sitä uupuu ja väsyy kaikkeen.
Joskus sitä tarvitsee omaa aikaa. Joillekin pari päivääkin saattaa tehdä
ihmeitä, jotkut saattavat tarvita pidempääkin stressilomaa. Eikä aina kaikilla
edes ole mitään sairautta, joskus vaan ei jaksa. Monesti mietin esim. ihmisiä,
joilla on lapsia ja jotka tekevät normaalia klo 8-16 työpäivää. Omasta mielestäni
työpäivä on pitkä ja päivän päälle pitäisi vielä jaksaa kodinhoito, itsestä
huolehtiminen, kaupassa käynti ja lasten harrastukset. Joskus jos pohdin
ääneen, että miten ihmiset jaksavat, monet vastaavat: "no kun on vaan
pakko jaksaa!". Mutta mitä sitten, kun ei jaksa? Omasta mielestäni se ei
ole mikään ihme, jos ei aina jaksa. Eikä ole mikään häpeä, jos ei jaksa. Se ei
tee ihmisestä huonoa. Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat puhua esim.
kumppanilleen, ystävälleen, työpaikalla tai koulussa jos on tunne, ettei jaksa.
Jos on tunne, tai joku ehdottaa sairaslomaa, se ei ole mikään häpeän aihe.
Tärkeintä on oma hyvinvointi ja jaksaminen. Kun itse voi hyvin, hyvä olo
välittyy myös läheisille ja jaksaa taas paremmin.
PS. Salli joskus
itsellesi pieni hemmotteluhetki välittämästä muista. Mikäli haluat vaikka
jäätelöä kermavaahdolla ja vaaleanpunaisella strösselillä, anna palaa! Ota Margesta mallia videon kohdasta 2:04.
Suomalainen maisema - Lappi ja Koillismaa -kirja herätti mielenkiintoni, ei niinkään itselleni, mutta vanhemmilleni, jotka ovat jo pitkään olleet innokkaita Lapin matkaajia. Ajattelin, että ehkäpä tässä olisi vanhemmilleni hyvä lahjakirja. Itse puolestaan pääsisin tutustumaan valokuvakirjaan arvostelijan roolissa ja samassa tutustuisin uuteen kotipaikkaani ja lähialueisiin.
Mitä kirja sisältää? Kirja on kolmas osa Suomalainen maisema -kirjasarjasta. Kirjassa käsitellään Lappia ja Koillismaata. Lapin sanaston, esipuheen ja johdannon jälkeen kirja jakautuu seitsemään osaan:
Tuntureita, vaaroja, metsiä ja soita Kymmenen virran maa Valoa ja kaamosta Luonnon taidetta Lomakyliä ja matkailukaupunkeja Lapin ja Koillismaan luonto Pohjoisen luonnon suojelua
Koska kirja on valokuvakirja, on selvää, että valokuvia on paljon. Valokuvia ovat ottaneet useat ammattikuvaajat ja ammattimaisuuden huomaa. Isoja, laadukkaita kuvia on jopa yli ison aukeaman kokoisia, joihin voi uppoutua haaveilemaan. Aluksi oletin, että kirja on täynnä pelkästään upeita kuvia, mutta kirjassa on myös todella paljon tietoa. Kirja opetti itselleni valtavasti Lapista yleensä, historiasta, luonnosta, eläimistä, matkailusta... Ja positiivinen plussa kirjassa on myös, että kaikki tekstit ovat myös englanniksi. Samaa kirjaa voi myös lukea, jos suomea ei osaa, mutta englannin hallitsee. Kirjaa voisi kuvailla myös "nojatuolimatkalle Lappiin".
Kirjassa on paljon upeita kuvia, sekä sopivasti tietoa suomeksi ja englanniksi.
Kuva: Tea Karvinen, Inari 11/2012.
Yleinen arvio kirjasta: Olen todella positiivisesti yllättynyt kirjasta. En ole aikaisemmin tehnyt juttua valokuvakirjasta, eli en voi oikein verrata kirjaa mihinkään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja on todella laadukas ja hyvä kirja. Kirja on ehkä yksi arvokkaimmista kirjoista hinnaltaan mitä itse omistan. Hintaa, riippuen kaupasta, kirjalla on 34,95 (Suomalainen) - 38,90 (Docendo) euroa, mutta jos hintaa lähtee oikein miettimään, niin kirja on kyllä koko hinnan arvoinen. Kovakantisessa kirjassa on paljon tasokkaita kuvia, joita on ottanut useat ammattikuvaajat ja lisäksi vielä kaikki tieto, mitä kirja sisältää. Voisin hyvin kuvitella antavani kirjan lahjaksi niin suomalaiselle, kuin ulkomaalaisellekin Lapin matkaajalle. Ihmettelen todella paljon, jos tätä kirjaa ei nähdä pohjoisen matkamuistokaupoissa tai kirjakaupoissa myynnissä. Koska kirjassa on paljon myös tietoa, voi tietoa hyödyntää esim. Lappi-aiheiseen esitelmään koulussa. Arvosanaa kirjalle mietin pitkään. Selvää on, että kirja on yli keskitason, mutta kuinka paljon? Oma arvioni 4,5/5.
Yksi omista suosikeistani kirjan kuvista. Upeat revontulet on kuvannut
Jorma Luhta, Enontekiöllä 3/2015.
Näytin kirjaa n. 60-vuotiaalle äidilleni, joka selailun perusteella kommentoi kirjaa näin: "On aivan eri asia katsella kuvia kirjasta, kuin esimerkiksi tietokoneelta. Nykyään enää harvoin tulee valokuvia kehitettyä. Lisäksi kirjan saa kätevästi mukaan minne vain.” ”Kirjassa on tietoa sopivasti ja selkeästi, esim. missä kuvat on otettu.” ”Hyvät kuvat ja värit.” ”Kun Lapissa on joskus käynyt, muistot palaavat mieleen.”
Ja vielä miesystäväni, 31 v kommentti: "Kuvia katsellessa voi sielunsa silmin nähdä maisemat luonnossa."
Kirjassa on tasapuolisesti jokainen vuodenaika ihmeineen esillä.
Tämän ihanan kuvan on ottanut Jyrki Kallio-Koski Kuusamossa 12/2013.
Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä. Kirjan perustiedot: Julkaistu: 9/2016 ISBN: 978-952-291-268-8 Kirjastoluokka: 42.9 Koko: 160 sivua Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen) Kustantaja: Docendo Kirjoittanut: Veikko Neuvonen Kääntänyt englanniksi: Malcolm Hicks Valokuvat: Ilpo Aalto, Dick Forsman, Hannu Hautala, Tuomas Heinonen, Mika Honkalinna, Jyrki Kallio-Koski, Tea Karvinen, Seppo Keränen, Jaana Kotamäki, Mauri Leivo, Jorma Luhta, Jarmo Manninen, Jussi Murtosaari, Pekka Punkari, Benjam Pöntinen, Mikael Rantalainen, Arno Rautavaara, Markus Sirkka, Markku Tano, Petteri Törmänen, Hannu Vallas ja Markus Varesvuo. Tutustu myös kirjasarjan muihin kirjoihin: Suomalainen maisema – Järvien Suomi (2014) Suomalainen maisema – Saaristo (2015) Osta kirja:
Syysloma tuli ja meni taas valitettavan nopeasti. Parasta lomalla oli, että myös miesystävälläni oli loma samaan aikaan, mikä tarkoitti sitä, että oli yhteistä aikaa ja mahdollisuus lähteä yhteiselle matkalle. Koska näemme perheitämme harvoin, suuntasimme ensin mieheni vanhempien luo Virtasalmelle ja myöhemmin omien vanhempieni luo Nokialle. Loma teki hyvää: pystyi hetkeksi unohtamaan koulun ja arjen. Oli ihana nähdä sekä omaa, että miesystävän perhettä ja päästä rapsuttelemaan karvaisia ystäviä. Lemmikki olisi ihana, mutta asuntoomme ei lemmikkiä saa ottaa. Tulevaisuuden haaveenani olisikin asunto, jonne saa ottaa myös lemmikkejä. Ehkä kissa, ehkä koira, ehkä molemmat? Lomaan kuului tuttuun tapaan myös geokätköilyä, luonnossa liikkumista, pelejä, saunomista ja elokuvia (Ace Ventura - Luonto kutsuu katsominen videoilta pienestä tv:stä oli aika nostalgista!). Ja pitkiä ajomatkoja.
Yhtenä päivänä ulkoilutimme Ella-koiraa ja otin samalla luontokuvia.
Karvainen ystävä, kaikkien kaveri: Ella.
Omilla vanhemmillani on kaksi kissaa.Tässä kaikkien lellikki, tassuterapeutti Iines.
Miesystäväni yksi loman kohokohdista oli varmasti käynti pirunpesänkivellä. Paikasta oli kirjoitettu Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus -kirjassa ja päätimme mielenkiinnosta katsoa, onko kätkö oikeasti olemassa. Sellainenhan on ja sekös herätti myös itseni mielenkiinnon. Oli mielenkiintoista käydä paikassa, josta oltiin kirjassa kerrottu. Tutustu geokätköön tästä.
Olen todella usein katsonut auton ikkunasta Koivusaarta ja miettinyt, että "tonne pitäisi kyllä joskus mennä". Monesti olen myös miettinyt, että pitäisi alkaa liikkumaan enemmän. Yhtenä iltana lokakuun alussa menimme miesystäväni kanssa iltakävelylle Koivusaareen. En ole mikään erityisen liikunnallinen ihminen, mutta muutama kilometri kivaa pitkospuureittiä pitkin hyvällä säällä oli mukavaa. Pidän aina kameraa mukana ja tälläkin reissulla tallentui vaikka mitä kivoja kuvia muistoksi. Ajattelin tehdä iltakävelystä blogijutun, mikäli joku ei ole vielä Koivusaaressa käynyt ja miettii ehkä sinne menemistä joskus. Kesäisin Koivusaaressa on lampaita, minkä vuoksi jotkut kutsuvatkin Koivusaarta Lammassaareksi.
Luontopolulla kävellään pitkospuita pitkin.
Reipas ulkoilija.
Ihana pieni silta!
Reitin varrella on kivoja infotauluja, joissa on kuvia ja teksti sekä suomeksi, että englanniksi.
"Kyllä on kaunis järvi." sanoin. "Ai mikä järvi?" miesystäväni kommentoi tähän. "No, siis joki." korjasin. Ounasjoki siis kyseessä.
Matkalla kohti lintutornia.
Lintutornilla.
Rautatiemuistomerkillä. Samalla ihastelin kauniin punaista taivasta. Vilkaisin kelloa, joka näytti 18.18.
Punaisesta taivaasta tuli otettua useampikin kuva.
Kun esim. netistä katsoo vinkkejä, minne kannattaisi pysäköidä, tulee vastauksena Ounaspaviljonki. Ounaspaviljongilta pitäisi kävellä siltaa pitkin Koivusaareen. Koska sillalla on tällä hetkellä korjaustyöt, ei ylittäminen ole mahdollista. Ison tien varressa on kuitenkin parkkipaikkaa (siinä siis oikein lukee parkkipaikka), mihin pääsee ajaessaan pohjoisesta etelään päin. Parkkipaikka on suunnilleen tämän kuvassa olevan merkin kohdalla.
Lintutorni merkitty sinisellä, rautatiemuistomerkki mustalla, parkkipaikka oranssilla ja rappuset luontopolulle keltaisella merkillä. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Ilmeisesti messuliput Helsingin Kirjamessuille / Viini ja Ruokamessuille ovat todella haluttuja, sillä osallistujia järjestämääni lippuarvontaan oli peräti 26 kpl, mikä on ennätys järjestämissäni arvonnoissa blogissani. Joskus yhdessä arvonnassa kävi peräti niin, että osallistujia oli vain 1, joten palkinnon arpominen oli äärimmäisen helppoa. Koska kyseessä on Helsinki ja kyseessä on iso tapahtuma, missä valtavasti näytteilleasettajia, ohjelmaa ja vierailijoita, niin en yhtään ihmettele, että liput ovat haluttuja. Haluaisin paikanpäälle itsekin, mutta valitettavasti en tänä vuonna henkilökohtaisien syiden takia pääse. Ehkä sitten ensi vuonna?
Arvonta on nyt suoritettu ja kaksi kappaletta lippuja Helsingin Kirjamessuille / Viini ja Ruokamessuille itselleen voitti:
Hanna A!
Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille!
Nuorempana luin todella paljon nuorten kauhukirjoja. Nyt kun rupeen miettimään asiaa, ihmettelen, että mihin kauhukirjojen lukeminen oikeastaan jäi? Hyvää kauhua on varmasti kirjastot ja kirjakaupat pullollaan. Kariston kirjaesitteessä huomasin Haiseva käsi –kirjan, joka on kokoelma nuorille tarkoitettuja kauhunovelleja. Päätin tutustua kirjaan.
Mitä kirja sisältää? Kirja sisältää reilu 15 erilaista kauhunovellia. On pahaa nukkea ja namusetää, järvihirviötä ja kummalista poikaa, herra Pörröä ja haisevaa kättä... Kirjassa on hyvin monipuolisesti erilaisia, nuorille sopivia kauhunovelleja. Päähenkilöinä ovat sekä pojat, että tytöt ja tarinat ovat eripituisia. Kirjan lopussa on myös muutamia vitsejä. Vaikka tarinat ovat kaikki ihan omia ja erilaisia, kaikilla on kuitenkin yhteinen paikka: Uhriniituntakainen. Yleinen arvio kirjasta: Parasta kirjassa on monipuolisuus. Toiset tarinat iskivät paremmin kuin toiset, mutta tässäkin pitää muistaa, että jokaisella on mielipiteensä ja joku toinen voi puolestaan tykätä juuri niistä tarinoista, mistä itse en välittänyt. Kirja sopii hyvin sekä tytöille, että pojille, sillä päähenkilöt vaihtuvat ja tarinoita on monenlaisia. Turun kirjamessuilla kuuntelin kirjailijan, Magdalena Hain haastattelua, jossa tuli puheeksi kirjan suositusikä. Magdalena olisi itse arvioinut 10+, mutta kustantaja kuitenkin sanoi suositusiäksi 12+. Kirja on siis nimenomaan nuorille, ei mikään lasten kirja kuitenkaan. Kyllä sitä itsekin lukiessa mietti, että ”huh, mitä jos noin oliskin oikeesti?”. Nythän on Halloween lähestymässä ja kaikki kauhujutut ovat ajankohtaisia. Ehkä tästä kirjasta joku lyhyt novelli olisi kiva lisä Halloween-juhliin tai yökyläilyyn? Arvosanaa on vaikea antaa. Kirjassa oli hyvää ja huonoa ja sekin perustuu ihan mielipiteeseen. Koska kirja on monipuolinen ja se sopii sekä tytöille, että pojille, niin kyllä toivoisin näkeväni tätä kirjaa kirjastojen hyllyillä (ja muissa paikoissa, mistä nuorilla mahdollisuus lainata kirjoja). ”Ensimmäisenä yönä Marjatta oli herännyt siihen, että nukke oli ”tuijottanut häntä pahansuovasti” kamarin nurkasta. Toisena yönä Marjatta oli näkevinään nuken käden liikkuvan ja kolmantena nukke putosi tuolilta, jolle se oli asetettu, vallan itsekseen.” ”Kun kerroin heille hankihirviöstä, he katsoivat minua kummallisesti. ”Lapsiparka”, joku mutisi leukaansa, ”päästään sekaisin.”” ”Peilisalista kuului särkyvän lasin kilinää. Karhu työnsi oven kiinni. Kivääri. Ei. Konepistooli. Paljon ammuksia. Hetken harkinnan jälkeen Ninni ajatteli vielä: viidakkoveitsi.” ””Kuolleen käsi?" etupulpetin Patrik oli kysynyt ja tuijottanut Mikaa kuin hullua. ”Sulle siirretään jonkun kuolleen tyypin käsi.”” Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä. Kirjan perustiedot: Julkaistu: 9/2016 ISBN: 978-951-23-6201-1 Kirjastoluokka: 84.2 Koko: 229 sivua Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen) Kustantaja: Karisto Kirjoittanut: Magdalena Hai Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin: Mörkö Möö ja Mikko Pöö (2012) Kerjäläisprinsessa. Gigi ja Henry 1 (2012) Kellopelikuningas. Gigi ja Henry 2 (2013) Susikuningatar. Gigi ja Henry 3 (2014) Osta kirja: CDON Adlibris Suomalainen kirjakauppa Prisma
