Katsaus Yhteinen sävel -kirjaan

Euroviisut on mielestäni ihana tapahtuma monestakin syystä. Ei ainoastaan musiikin takia, vaan kyseisessä tapahtumassa on niin paljon muutakin. Nykyään musiikin lisäksi esityksiin panostetaan ja show on kasvanut kokoajan isommaksi ja isommaksi. Lisäksi on kiva tutustua niin isäntämaihin kuin osallistujamaihin. Vuosien mittaan tapahtuma on saanut paljon uusia osallistujamaita, jonka myötä myös paljon uusia faneja. Euroviisuissa on ihana nähdä, miten niin monesta maasta ja kulttuurista ihmiset kokoontuvat yhteen ja kaikilla on jotain yhteistä. Kun viisuja katsoo, monesti olen kadehtinut, miten onnekkaita jotkut ovat, kun pääsevät tapahtumaan ihan paikanpäälle! Euroviisuja katsoo vuosittain miljoonat katsojat ympäri maailmaa ja ainakin nimenä Euroviisut on monelle tuttu. Onkin hienoa, että joku on keksinyt, että hei, tästähän voisi saada hyvän tarinan - ja vielä hyvän sellaisen!

Mitä kirja sisältää?

Kirja alkaa Brightonista, Iso-Britanniasta vuodesta 1974. Ajalta, jolloin Euroviisut oli tapahtuma, missä yleisössä istuttiin nätisti taputtaen kappaleiden päätyttyä. Kun Abban Waterloo päättyy, Tom ja mystinen tyttö ei muista välitä vaan osoittavat suosiota seisoen kädet korkealla taputtaen. Tytön ja Tomin katseet kohtaavat ja heidän tarinansa alkaa. Vuosia myöhemmin Tom ja mystinen tyttö Julie ovat Millien isovanhempia ja he menevät yhdessä Millien ystävän Jamesin kanssa Osloon, Norjaan, vuoden 2010 Euroviisuihin. Oslossa Millie ja James tutustuvat australialaiseen Noahiin ja saksalaiseen Ingridiin ja he tekevät sopimuksen nähdä toisiaan joka vuosi Euroviisujen merkeissä. Kirjan tapahtumat kestävät aina vuoden 2023 Liverpoolin, Iso-Britannian Euroviisuihin ja vuosien varrella tapahtuu kullakin ystävyksellä paljon: ystävyyttä, rakkautta, menetyksiä, opiskelua, uusia uria ja monenlaisia muita tapahtumia. Ajat muuttuvat, ihmiset muuttuvat. Pysyykö ryhmä kasassa? 

Yleinen arvio kirjasta:
Aluksi hieman pelästyin, kun kirja alkoi vuodesta 1974, että miten vanhoja asioita kirjassa tullaan käsittelemään? Siksi lähinnä, että itse aloin seuraamaan viisuja säännölisesti vuodesta 2006, josta eteenpäin voin sanoa, että itselläni on muistoja jokaisista Euroviisuista siitä eteenpäin. Sitä aiempiin en osaisi samaistua, millaista aikaa silloin elettiin ja millaista Euroviisuissa on ollut. Onneksi kirjassa hypätään kuitenkin vuoteen 2010 ja Oslon Euroviisuihin, jotka muistan hyvin. Kirjan tapahtumia osaa jotenkin selkeästi kuvitella mielessään, kuten yleisön, lavan ja esitykset. Jos lukijalla ei ole muistikuvia joistakin viisuista, onneksi esim. Youtube on täynnä esityksiä kultakin vuodelta. Mitä tulee kirjan henkilöihin, tykkään siitä, että kaveriporukassa on hyvin erilaisia henkilöitä erilaisista taustoista ja miten elämät menee ihmisillä eri tavoilla. Tykkään myös siitä, että vaikka vuosia kuluisi, myös aikuisempana voi löytää oman juttunsa ja toteuttaa unelmiaan. Sanoisin, että kirjassa on useita hyviä sanomia. Jotkut kirjan luvuista oli vähän turhan pitkiä, mikä välillä hidasti omaa lukemistani, mutta sitten toisaalta tarina oli niin mielenkiintoista, että pitkätkin luvut luki nopeasti. Itse tykkäsin kirjasta kovasti ja suosittelisin kirjaa etenkin Euroviisufaneille ja nuorille aikuisille. Oma arvioni 4/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Tutustu myös lukunäytteeseen kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Englanninkielinen alkuteos: Somewhere in the Crowd
Julkaistu: 4/2024
ISBN: 9789524100502
Kirjastoluokka: 84.2
Koko: 315 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Minerva
Kirjoittanut: Katrina Logan
Suomentanut: Matilda Forstadius

Osta kirja:
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Minerva

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2024 (esimerkiksi) kohtiin:
7. Kirjassa rakastutaan
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
29. Kirjassa valehdellaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

Tunnelmia kesältä 2024 osa 2 - heinäkuu

Heinäkuussa voisi sanoa, että helle helli, mutta itselleni helteet ovat täyttä tuskaa. Kesä on siitä kivaa aikaa, että on paljon asioita, mitä ei talvella voi tehdä, mutta silti kesä on suosikkivuodenajoista puhuttaessa itsellä viimeisenä juurikin helteiden takia. Talvella on helppoa pukea lämmintä vaatetta päälle, käpertyä viltteihin ja syödä/juoda lämmintä, mutta kesällä tuntuu, että kuumuuteen ei auta oikein mikään. Tai jos auttaa, niin vain pieneksi hetkeksi ja taas on hiki päällä. Onneksi kesä alkaa kohta olemaan loppusuoralla.

Heinäkuun alku oli meillä aika eläin teemainen: ensin kävimme Helsingissä Korkeasaaressa ja aika pian tämän jälkeen Korpilahdella sijaitsevassa Haanpään kesäkahvilassa, jossa on paljon alpakoita ja vuohia, kanoja, pupuja ja lampaita. Käymme kesäisin monta kertaa kyseisessä kahvilassa, koska tykkään siitä kovasti. Eläimiä pääsee katsomaan ilmaiseksi ja muutenkin paikka kokonaisuudessaan on ihana. Nyt oli vielä sellainen spesiaalitilanne, että alpakka oli saanut vasan! Ja kaikki eläinvauvathan on tunnetusti ihan super söpöjä.

Heinäkuussa vietin myös Lakun kanssa taas kahdenkeskistä aikaa, kun mieheni oli reissussa. Tein paljon mm. erilaisia käsitöitä, katselin suoratoistopalveluista ohjelmia ja elokuvia ja viettämällä aikaa tietokoneella.

Kuun lopussa taas vietettiin mieheni kanssa yhteistä aikaa mm. bilistä pelaten, kätköilyretkellä Luhankaan ja keräämällä rahaa Unicefille. Monenlaista mahtui heinäkuuhun!

Mentiin sitten lähelle tai kauaksi, HitMixillä on tapana soida autossa!

Korkeasaaressa piisasi heinäkuussa paljon kävijöitä! Jos Korkeasaareen suunnittelee retkeä, kannattaa etukäteen miettiä hyvin esim. millä Korkeasaareen menee, jos on auto niin mihin pysäköi, mitä ottaa mukaan jne. Korkeasaaressa kävelyä tulee paljon ja aikaa kuluu monia tunteja, joten kannattaa ottaa juomaa ja evästä mukaan ja lähteä sillä ajatuksella, että aikaa kuluu sen minkä kuluu. Itseäni rupesi hieman ahdistamaan rakennukset missä liikutaan ja katsellaan monia eläinlajeja: niissä oli kuuma ja paljon väkeä. Monesti pidimmekin päivän aikana pieniä lepo/juomahetkiä, mitä suosittelen ihan kaikille. Oli mahtava päästä näkemään esim. tiikeri ja leopardi, mutta suosikkejani on silti ehkä pikkumangustit (kuvassa) ja saukot.

Haanpään kesäkahvilan pikkuinen: Aaron! 

Myöhemmin myös toinen alpakka sai vasan, joka nimettiin Antonioksi.

Heinäkuussa tein monenlaisia käsitöitä. Tässä olen alkamassa tekemään makrame-koria.

Kätköillessä haimme evästä Luhangan kyläkaupasta. 

Meillä kävi tuuria, kun hyvät täytetyt leivät olivat tarjouksessa!

Välillä sitä tulee niitä "mitähän sitä oikein tekis" hetkiä. Mieheni ehdotti, että lähetäänkö pelaan biljardia? Sehän sopii! Biljardia pelasimme Jämsän Himoksella sijaitsevassa Willissä Lännessä.

Hellepäiviä, eli yli 25c ylittäviä päiviä oli monta, mutta menihän se 30c myös rikki!

8.7.2024 luin uutisen, jossa kerrottiin Venäjän pommittaneen lastensairaalaa Ukrainassa. Tämä pisti niin vihaksi ja rupesin miettimään, että emme ole hetkeen pitäneet Jämsässä Unicef-keräystä ja nyt jos koskaan sellaiselle voisi olla hyvä ajankohta. Menimme mieheni kanssa pariksi tunniksi keräämään yhtenä päivänä rahaa Unicefille ja saimme kerättyä yhteensä pikkusen yli 200 euroa, mikä on todella hyvä summa, kun ajattelee paljonko esim. vettä, lääkkeitä tai muita avustustarvikkeita kyseisellä rahalla saa.

Kuun lopussa ilmestyi The Sims 4 peliin uusi lisäosa: lemmenhuumaa. Olin tilannut pelin ennakkoon ja oli kiva päästä pelaamaan uutta lisäosaa! Olen tehnyt itsestäni, miehestäni ja kissastani omat versiot Simssiin, mutta toisin kuin oikeassa elämässä, muutin meidän uuden lisäosan kaupungissa olevaan kattohuoneistoon! Kattohuoneistosta on kiva katsella pilviä ja tähtiä flirttiviltiltä. :)

Koska uudessa Sims lisäosassa on paljon uutta, halusin myös tehdä jotain täysin uutta. Tein ihan mielikuvituksellisen simin: Elisa Tammisen. Elisa on hyvä, ulospäinsuuntautunut ja lemmenkipeä. Hän työskentelee rakkausalalla ja vapaa-päivinään tykkää käydä treffeillä. Elisa asuu aloittelijatalossa kaupungissa, joka tuli uuden lisäosan mukana. Jos Elisan haluaa omaan peliinsä, löytyy hän galleriasta tunnuksella: Venlas-89.

Heinä-elokuun vaihteessa mieheni veli kävi useamman yön kylässä ja vähän mietin, mitenköhän Laku mahtaa suhtautua. Mutta Laku suhtautui vieraaseen yllättävän hyvin! Olikohan vierailijan farkkutakissa joku kiva tuoksu?

Kohti elokuuta ja arkea!