Tunnelmia kesälomalta osa 3 – Rovaniemellä

Lapsuudessani kävin oikeastaan joka kesä lapissa ja monesti Rovaniemi oli yksi pysähdyspaikka. En ole aikaisemmin Rovaniemellä oikein ajan kanssa liikkunut ja viettänyt  aikaa, mutta nyt aikaa oli peräti 2 viikkoa. Näiden kahden viikon aikana tuli nähtyä ja koettua monenlaista ja käsitys kaupungista muuttui täysin. Olen positiivisesti yllättynyt. Alla muutamia poimintoja reissusta:

 

Joulupukin pajakylä: Joulupukin pajakylä on itselleni jo hyvinkin tuttu. Siellä on tullut monesti käytyä lapin matkojen yhteydessä. En ole aikoihin kuitenkaan kyseisessä paikassa käynyt ja oli mukavaa seuraa, niin mukava oli sielläkin pitkästä aikaa käydä. Paikat olivat muuttuneet sitten viimenäkemän. Erästä matkamuistomyymälää on muutettu ja myymälän yhteydessä oli huone, missä oli ”oikea” Joulupukki. Se oli hieman hämmentävää, koska kylässä on myös toinen, se ”aito” Joulupukki omassa kammarissaan. Miksi ihmeessä Joulupukkeja on kaksi? Kävimme miesystäväni kanssa myös Joulupukin pääpostissa, jossa lähetin vanhemmilleni terveiset postikortilla. Postikortteja on kiva lähettää ja niillä on kiva ilahduttaa ihmisiä. Myöhemmin etsimme vielä geokätköjä lähialueelta.

Tiedekeskus Pilke: Yhtenä päivänä otimme miesystäväni kanssa polkupyörät alle ja lähdimme tutustumaan paikallisiin tiedekeskuksiin/museoihin. Ensin kävimme tiedekeskus Pilkkeessä, missä on paljon puihin ja metsään liittyvää asiaa. Suosittelen kohdetta lapsille, sillä kivaa puuhaa oli paljon, tosin kyllä siellä aikuisetkin taisi innostua. Mieleeni jäi erityisesti peli, jossa sai koittaa hirvenampumistaitoja, sekä erilaiset puusta valmistetut pelit, mitä sai pelata. Oli tiedekeskuksessa mahdollisuus kokeilla tietojaan, askarrella, laulaa puihin liittyviä karaokekappaleita, kokeilla miltä erilaiset vessapaperit tuntuu… Kyllä, luit oikein. Monenlaista puuhaa siis on. Odotin isompaa paikkaa, mutta ei Pilke mikään pettymys kuitenkaan ollut!

 

Tiedekeskus/Museo Arktikum: Arktikum on todella hieno ja mielenkiintoinen paikka, josta tykkäsin kovasti. Arktikumissa on monenlaista mielenkiintoista nähtävää, kuten pysyvät perusnäyttelyt Muuttuva Arktis sekä Pohjoisen keinot. Näiden lisäksi Arktikumissa on vaihtuvia näyttelyitä. Kierros Arktikumissa oli todella monipuolinen. Samalla reissulla näki lapin historiaa, pohjoisen luontoa, suomen historiaa (vanha baari oli hieno!), taidetta… Tosi monipuolisesti kaikkea! Jos museoista tykkää, niin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

 

Yksi reissuni jännittävimmistä kohdista oli uusiin ihmisiin tutustuminen. En ole aina sosiaalisissa tilanteissa kovin hyvä ja saatan jännittää hyvinkin paljon, mutta onneksi miesystävän sukulaiset olivat kaikki mukavia ihmisiä ja jännitys poistui pikkuhiljaa. Yksi päivä meni siis aikalailla siinä, että tutustuin miesystäväni perheeseen (osaan heistä) ulkoilun, geokätköilyn ja HopLop-leikkien merkeissä. 

En vietä kovinkaan paljoa ulkona aikaa. Tällä reissulla siihenkin tuli muutos. Ilmat olivat hyviä ja kaiken uuden kokeminen houkutteli. En edes muista, koska olisin viimeksi paistanut nuotiolla ruokaa tai vapaaehtoisesti kävellyt metsässä useamman kilometrin. Yhdistimme monta kivaa asiaa samaan: etsimme paikan, missä voisi ottaa hyviä kuvia, missä voisi paistaa ruokaa nuotiolla sekä löytää geokätköjä. Yksi paikoista oli esim. paikka nimeltä Vaattunkiköngäs.

Miesystäväni täytti vähän aikaa sitten 30 vuotta ja sai sisaruksiltaan mukavan lahjan: pääsy ametistikaivokseen sekä ametistikylpylään kahdelle. Olin siis se onnekas, joka pääsi ilmaiseksi näihin mukaan. Lähdimme yhtenä aamuna aikasin liikkeelle kohti Luostoa. Matkalla pysähdyimme myös yllätys, yllätys, kätköilemässä. Ametistikaivokselle mentäessä auto piti jättää parkkipaikalle, josta oli 2,5 km kävelymatka kaivokselle. Päivän aikana sai myös hyvin siis liikuntaa. Kierros ametistikaivoksella oli ohjattu. Ensin käveltiin ylös portaita, jossa liput tarkastettiin ja sen jälkeen mentiin mökkiin mehulle ja kuuntelemaan historiaa, sekä tietoa ametisteista ja muista jalokivistä. Tämän jälkeen menimme etsimään itse ametisteja. Mukaan sai ottaa ilmaiseksi yhden ”onnenkiven” joka oli nyrkkiin sopiva. Mitään isoa siis ei olisi saanut ottaa, ellei siitä olisi maksanut. Jos kiviä löysi useamman, joita halusi mukaan, ne tuli näyttää ja kysyä hinnasta. Rehellisesti sanoen tämä kivien kaivuu ei ollut sitä ominta hommaani, mutta olenpahan sitäkin kokemusta rikkaampi! Kun kivet oli kaivettu, käveltiin taas 2,5 kilometriä takaisin parkkipaikalle ja sitten pienen matkan päässä odottikin ametistikylpylä. Siellä oli ihana olla. Se oli tosin pienin kylpylä, mitä olen ikinä nähnyt, mutta kuitenkin. Siellä oli vain yksi allas sekä yksi poreamme. Mutta myös ihmisiä oli vähän. Välillä meidän lisäksi oli muutama ihminen, välillä saimme olla miesystäväni kanssa kahdestaan, mikä oli aika ikimuistoista. Niitä ihania hetkiä, mitä varmasti muistelee vanhana lämmöllä. <3