Miksi aloitin ruotsin kielen opiskelun aikuisena?

Peruskoulussa suhtauduin ruotsin kieleen hyvin tyypillisen teinin tavoin. Ajattelin, että mihin ikinä tulen ruotsia koskaan tarvitsemaan ja miksi ihmeessä ruotsin täytyy olla pakollista? No, ruotsi meni kuitenkin kohtalaisin arvosanoin läpi, mutta eipä sitä tosiaan missään ole Suomessa koskaan tarvinnut. Ymmärrän kuitenkin, että jossain päin Suomea ruotsi todella on tarpeen ja monelle on hyötyä tästä myös töissä. Ajan myötä oma ruotsin kielen taitoni katosi lähes kokonaan.

Kuva: Pixabay.

Rakastan matkustamista. Mitä Ruotsiin tulee, olen käynyt Haaparannassa useita kertoja, Tukholmassa kerran ja risteilyillä ilman maihinnousua useita kertoja. Näin korona-aikana kaipaan matkustamista Haaparantaan. Tykkään käydä kaupoissa, mitä Suomessa ei ole. Ruotsissa toki pärjää englannillakin, mutta itselleni tuli fiilis, että olisipa kiva osata ruotsia edes vähän, että osaisi asioida erilaisissa kaupoissa ja ravintoloissa ym. myös ruotsiksi.

Koska eläkeläisenä itselläni on paljon aikaa ja tekee hyvää lähteä jonnekkin kodin ulkopuolellekin, ajattelin aloittaa työväenopistossa ruotsin kielen elvytyskurssin. Tavoitteenani ei ole opiskella ruotsia montaa vuotta ja saada täydellinen kielitaito, vaan oppia hieman alkeita ja asioimaan niissä ruotsalaisissa kaupoissa ja ravintoloissa.

Millaista kurssilla on ollut? Meitä on kiva n. kymmenen hengen porukka ja kokoonnumme kerran viikossa 1,5 tunnin ajaksi. Ensimmäisillä kerroilla olemme käyneet läpi esimerkiksi tutustumista, numeroita, värejä ja vaatteita. Oppikirjana meillä on aikuisille suunnattu Hålligång 1. Kurssilla on mielestäni ollut kivan monipuolista: on ollut kuuntelua, videon katsomista, paritöitä, ryhmätöitä, muistiinpanojen kirjoittamista, tehtäviä ym. Tykkään, että oppilaat saa rohkeasti kysellä ja tahti on sopiva. Lisäksi ruotsi tuntuu kieleltä, mitä oikeasti voi oppia. Olen opiskellut aiemmin työväenopistossa myös ranskaa, mutta se tuntui itselleni liian vaativalta. Toivotaan, että ruotsi lähtisi sujumaan!

Osaatko sinä ruotsia? Onko ruotsin kielellä ollut käyttöä?

Millaisia kissoja haluaisin joskus hankkia?

Olen lapsesta saakka ollut tekemisissä kissojen kanssa. Lapsuudenkodissani oli (ja on edelleen) aina kissoja ja pari vuotta sitten hankimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen kissan. Olen myös kiinnostunut kaikesta kissoihin liittyvästä hyväntekeväisyydestä: välillä olen ollut mukana eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa, välillä olen ostanut kannatustuotteita, välillä puolestaan tehnyt kannatustuotteita myyntiin. Rakastan kissoja ja haluan auttaa kodittomia kissoja minkä vain pystyn. Tällä hetkellä meillä on vain yksi oma kissa, mutta olen monesti miettinyt, hankkisiko Laku-kissalle kaverin? Asiat, mitkä tällä hetkellä estävät, ovat lähinnä huoli siitä, miten rahat piisaisivat, jos vaikka kummallekin kissalle tulisi yhtäkkiä isoja eläinlääkärikuluja? Entä minkä verran kissoja on sopiva määrä kerrostalokaksioon? Haaveenani onkin, että jonain päivänä meillä olisi isompi koti, mihin voisi ottaa lisää kissoja ja säästöjä olisi sen verran, että kissojen hyvinvointi olisi taattu.

Varmasti kaikilla kissaa hankkivilla on jonkinlaisia kriteereitä kissalle liittyen esim. väriin, ikään, terveydentilaan tai luonteeseen. Monesti olen leikitellyt ajatuksella, että sitten joskus hankin sellaisen ja sellaisen kissan. Mutta toisin kun monilla, väitän, että omat kissahaaveeni ovat tavallisesta massasta poikkeavia. Tässäpä listaus, millaisia kissoja joskus haluaisin!

Kuva: Pixabay.

Oranssi kissa - Sinänsä kissan värillä ei ole mitään merkitystä, mutta jos mahdollisuus olisi valita monista ihanista kotia kaipaavista kissoista nimenomaan oranssi, todennäköisesti päätyisin oranssiin. Tämä siksi, että meillä ei ole koskaan ollut oranssia kissaa taloudessa, kaikkia muita mahdollisia kissan värejä kylläkin! Mutta luonne ratkaisee, ei väri.

Musta tai tabby kissa - Musta ja tabby ovat yleisiä kissan värejä. Jotkut saattaa pitää näitä värejä tylsinä ja ei ole värin vuoksi kiinnostunut näistä kissoista. Lisäksi jotkut saattavat pitää mustaa kissaa epäonnen tuojana. Tämä on kuitenkin ihan höpöhöpöä, sen olen huomannut eläessäni jo useita vuosia mustan kissan kanssa. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, väri ei ratkaise, vaan luonne.

Keski-ikäinen kissa - Sitä, kauanko kissa elää, on vaikea arvioida. Tavallisesti kissat elävät 10-20 vuotiaiksi, mutta on sitä ollut 31-vuotiaskin kissa maailmassa! Voisin hyvin kuvitella ottavani keski-ikäisen, esim. 8-10 vuotiaan kissan. Monet ketkä kissaa hankkivat, suosivat pentuja ja nuoria aikuisia. Olisi kiva tarjota koti pikkuisen vanhemmallekin kissalle.

Sairas/erityiskissa - Kuten millä tahansa eläimellä, myös kissoilla voi olla erilaisia sairauksia, vammoja ym. Näistä huolimatta kissa voi elää hyvää, täyttä elämää! Ollessani teini-ikäinen, meillä oli kissa, jolta amputoitiin toinen takajalka. Tästä huolimatta kissa eli onnellista elämää. Jos siis kissalla on sairaus tai erityispiirre, joka on kuitenkin hyvin hallinnassa, se ei itseäni haittaisi. Yleensä sairaat kissat etsivät todella pitkään sitä omaa kotia.

Kaksi kissaa kerralla - Todella usein eläinsuojeluyhdistysten sivuilla on kissoja, joilla on kissakaveri. Tämä voi olla esim. sisarus tai muu hyvä kissaystävä, joita olisi todella sääli erottaa. Yleensä ihmiset etsivät yhtä kissaa kerralla, joten olisi hienoa tarjota joskus koti useammalle kissalle kerralla!

Ensikotikissoja - Haaveenanihan on, että joskus olisi sellainen asunto, mihin saisi oman huoneen ensikotikissoille. Olisi unelmien täyttymys, että voisi olla sekä omia kissoja, että ensikotikissoja, joita voisi samalla auttaa!

Millaisista kissoista tai muista lemmikeistä sinä haaveilet?

Katsaus Ihmenainen - Todellinen amatsoni -sarjakuvakirjaan

Ihmenainen tuli itselleni tutuksi Wonderwoman -elokuvan myötä. Elokuva kiinnosti heti jo ilmestyttyään, mutta koska elokuvaliput ovat niin kalliita, odottelin josko elokuva olisi dvd:lle ilmestyttyään tullut johonkin tarjoukseen. Kävi kuitenkin tuuri ja elokuva ilmestyi oliskohan ollut Netflixiin ja näin elokuvan sitä kautta. Tykkäsin elokuvasta kovasti ja mielelläni katsoisin sen joskus uudestaankin! Ihmenainenhan on yksi DC Comicsin sarjakuvahahmoista ja rupesin miettimään, että DC Comics on itselleni kyllä nimenä tuttu, mutta miksi en ole lukenut yhtäkään heidän sarjakuvia? Ajattelin tutustua ihmenaiseen enemmän lukemalla Ihmenainen - Todellinen amatsoni -sarjakuvan.

Mitä sarjakuvakirja sisältää?

Tarina alkaa, kuinka Amatsonit päätyivät Themysciran salaiselle saarelle ja kuinka prinsessa Diana sai alkunsa. Amatsonit olivat niin riemuissaan tyttölapsesta, että hemmottelivat lapsen piloille - joka alkoi näkymään hänen käytöksessään. Dianalla oli kuitenkin uskomattomia voimia, jonka avuilla hän teki uskomattomia saavutuksia. Kaikki halusivat Dianan huomiota ja suosiota, paitsi tallityttö Alathea. Niinpä Diana päätti antaa kaikkensa päästäkseen myös Alathean suosioon. Diana päätti osallistua suureen kilpailuun, jonka hän päätti voittaa keinolla millä hyvänsä. Diana tekee jotakin pahaa, mistä seuraa suuri kaaos. Voiko Diana ikinä hyvittää tekonsa? Tarinan lisäksi kirjassa on mm. esipuhe, luonnoksia ja piirtäjän esittely.

Amatsonit ovat riemuissaan pienestä Dianasta.

Diana saa aivan erityistä huomiota.

Aikuinen Diana tarinan lopussa.

Yleinen arvio sarjakuvakirjasta:

Ensireaktioni alussa oli: "wau" ja "mielenkiintoista", sillä piirrokset ovat todella upeita ja kreikkalainen mytologia on mielenkiintoista, sitä ei ole vaan tullut tutkineeksi kovin paljoa. Ihan rehellisesti kiinnostuin tästä sarjakuvasta vain kannen ja nimen perusteella. Kävi kerrankin niin, että en kiinnittänyt takatekstiin sen enempää huomiota, mikä myös hieman paljastaa millaisesta tarinasta on kyse. Jos takatekstiä ei lue tai muuten perehdy millainen tämä sarjakuva on, saattaa luulla että tässä sarjakuvassa kerrottaisiin sama tarina. kuin elokuvassa - mutta näin ei ole! Hämmennykseni oli todella suuri, kun Diana oli joissakin kohtia suorastaan ärsyttävä ja miten pahan asian Diana tekee. Elokuvassa puolestaan en muista Dianasta lainkaan mitään ärsyttävää? Tämä tuo puolestaan sellasen hämmennyksen, että millainen Diana oikeasti on? Ja mikä on ns. oikea tarina? Ehkä jossain kohtaa perehdyn Ihmenaiseen ja DC Comicsin sarjakuviin tarkemmin. Oma arvioni 4/5. Erityisesti pidän piirroksista yleisesti siitä, että näkee että on panostettu. Jos jonkun pienen lisän olisin lisännyt kirjaan, olisi voinut olla Ihmenaisen luojasta myös jotain tietoa.

Kirjan perustiedot:
Englanninkielinen alkuteos: Wonder Woman, the true amazon
Julkaistu suomenkielisenä: 2017
ISBN: 978-88-33040-20-2
Kirjastoluokka: 85.32
Koko: 128 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: RW Kustannus
Tarina ja kuvitus: Jill Thompson
Käännös: Janne Suominen
Ladonta:Maria Luisa Delli Paoli
Esipuhe: Mariko Tamaki
Ihmenaisen kehittäjä: William Moulton Marston

Ihmenainen seikkailee myös mm. kirjassa: Conan/Ihmenainen. Tutustu kirjaan tästä.

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Turun Sarjakuvakauppa

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 (esimerkiksi) kohtiin:
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
25. Kirjassa ollaan saarella

Katsaus Selviydy äärioloissa -kirjaan

Paukkupakkaset, kovat helteet, myrskyt, laajat sähkökatkot... On olemassa monenlaisia tilanteita, joita voisi kutsua äärioloiksi. Suomessa harvemmin äärioloihin joudutaan, mutta se on kuitenkin mahdollista! Mitä jos lähdet vaikka yksin vaeltamaan Lapin erämaahan, jotain yllättävää tapahtuu, eikä asiat mene aivan suunnitelmien mukaan? Osaisitko esimerkiksi nousta avannosta, suojautua kylmältä ja hälyttää apua? Entä millaisiin tilanteisiin saattaa joutua keskellä autiomaata tai vuoristossa kiipeillessä?

Mitä kirja sisältää?
Kirja käsittelee monenlaisia tarpeellisia asioita selviytymiseen liittyen nimenomaan ääriolosuhteisiin. Ääriolosuhde voi olla esim. paikka, jossa on todella kylmä, todella kuuma tai jossa ollaan yksinkertaisesti kaukana kaikesta. Monipuolisessa sisällössä käsitellään mm:
- Miten varautua ennen matkalle lähtöä
- Kuinka saada puhdasta juomavettä
- Kuinka evakuointi tapahtuu
- Kylmän vaarat, paleltumat ja hypotermia
- Lumisokeus
- Vuoristotauti
- Maasta ilmaan merkit ja lentäjien aakkoset
- Nestetys, matka-apteekki ja ensiapu
- Selviytyminen kotioloissa
- Mitä tehdä, kun säteilytila uhkaa
- Ja muuta!

Kirjassa testataan mm. parasta tapaa nousta jäistä.

Kun paha paleltuma iskee. Ei ole kaunista!

Kirjassa käydään läpi erilaisia varusteita aina pukeutumisesta lääkkeisiin ja kotivaroihin.

Yleinen arvio kirjasta:
Luin ja esittelin aiemmin kirjan Selviydy luonnossa, joka on samaa sarjaa nyt esittelemäni kirjan kanssa. Kirjassa on joitakin samoja asioita kuin Selviydy luonnossa -kirjassa, mutta paljon myös aivan uutta tietoa. Kun kirjoja lähtee vertailemaan, joissakin kohdissa mietin, että miksiköhän tämä asia ei ole myös tässä kirjassa, kuten talvella majoittuminen (löytyy selviydy luonnossa kirjasta)? Olisi kivaa, jos joskus näistä kirjoista tehtäisiin vaikka yhteispainos tai päivitetty ihan uusi kirja. Pidän siitä, että kirjassa on huomioitu hyvin monenlaiset ääriolosuhteet, oli se sitten ultramaraton Omanin aavikoilla tai vuorikiipeilyä Mount Everestillä. Myöskin kotimaan olosuhteet on otettu huomioon. Myös asiaa on monipuolisesti niin ensiavusta evakuointiin, kuin nesteytyksestä kylmän veden vaaroihin. Pidän myös kirjan sopivasta koosta, kappaleiden pituuksista ja kuvista. Pieniä miinuksia tulee samasta asiasta kuin Selviydy luonnossa kirjasta, sillä välillä tulee tunne, että nimenomaan jotakin tiettyjä tuotemerkkejä mainostetaan kirjassa. Toki hyviä tuotemerkkejä voi mainita, mutta tulee tunne, että tämä tuote on se yksi ja ainoa - muita hyviä ei ole! Ja kuten aikasemmin mainitsin, olisin kaivannut joitakin asioita, joita oli tuossa Selviydy luonnossa -kirjassa. Mutta toisaalta selviydy äärioloissa -kirjassa on sivuja 191, olisiko lisäsisältö tehnyt kirjasta jo liian paksun? Arvio tällekin kirjalle 2,5, eli keskiverto. Tämä kirja jää kirjahyllyyni Selviydy luonnossa -kirjan viereen!

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 2018
ISBN: 9789523380523
Kirjastoluokka: 79.4
Koko: 191 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Metsäkustannus
Kirjoittanut: Juha Jormanainen, Heikki Karinen
Kuvittanut: Juha Jormanainen sekä yhteistyökumppaneiden arkistot

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin täältä.

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Metsäkustannus

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 (esimerkiksi) kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
14. Urheiluun liittyvä kirja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Mitä itselleni tarkoittaisi, jos Facebook (ja Instagram) loppuisivat Euroopasta?

Joku aika sitten selatessani Facebook-seinääni huomasin, miten monet olivat jakaneet uutisen siitä, miten Facebook vihjaa palvelun sulkemisella Euroopassa. Itse reagoin asiaan aika tyynesti, sillä en jotenkin jaksa uskoa, että niin iso palvelu vietäisiin pois miljoonilta yksityis- ja yrityskäyttäjiltä. Rupesin kuitenkin pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos Facebook ja Instagram todella lopetettaisiin Euroopasta? Miten se vaikuttaisi itseeni ja muihin?

Kuva: Pixabay.

Omalla kohdallani Facebookin ja Instagramin loppuminen tietäisi seuraavaa:

Yhteydenpito ihmisiin: käytän todella paljon Facebookin messengeriä. Viestiä tulee laitettua niin tutuille, kuin tuntemattomillekin eri asioiden yhteydessä. Välillä käytän messengeriä myös ottaessani yhteyttä johonkin yritykseen. Ehkä yhteydenpito ainakin tuttuihin lisääntyisi jollakin toisella tavalla? Yhteydenotto yrityksiin sujuisi todennäköisesti sähköpostitse.

Tiedon saaminen ja jakaminen: esim. juuri äsken sain tietoa tapahtumasta, jonne voi viedä kissoille ruokalahjoituksia. Jaoin tapahtumaa eteenpäin ryhmiin, joissa on tuhansia ja taas tuhansia jäseniä, jotta he saisivat tuon tiedon. Jos olen kiinnostunut vaikka kymmenen eri yhdistyksen toiminnasta, eikä olisi Facebookkia, tulisi melkein jokaisen omaa nettisivua seurata. Kaikilla ei ole välttämättä uutiskirjettäkään, joka tulisi sähköpostiin.

Kirppistely: mielestäni Facebook on hyvä kanava ostaa ja myydä tavaraa. Kirppareita löytyy niin eri kaupungeille, tuotteille, kuin tuotemerkeillekkin. Jos Facebook loppuisi, kirppistely siirtyisi todennäköisesti enemmän esimerkiksi Toriin.

Ryhmät: tykkään joistakin Facebookin ryhmistä todella paljon. Vaikka kissaryhmissä on kiva seurata muiden kissojen elämää ja kuulumisia, kun taas käsityöryhmistä löytää paljon ideoita ja lisäksi saa neuvoja ja vinkkejä. Ryhmissä saa jonkinlaista ihmiskontaktia, mikä on itselleni ainakin mukavaa. En tiedä millä ryhmät korvattaisiin. Ehkä Whatsapp-ryhmillä?

Postikorttiharrastus: harrastan postikorttien keräilyä ympäri maailmaa. Ajatuksena on, että itse lähetän kortin ulkomaille ja ulkomailta lähetetään puolestaan minulle kortti. Olen useammassa ryhmässä, missä aina välillä kyselen, olisiko joku kiinnostunut vaihtamaan kortteja. Postikortteja onkin tullut vaihdettua paljon! Jos näitä Facebook-ryhmiä ei olisi, ehkä siirtyisin kyselemään postikortteja Interpalsiin, joka on tosin ehkä enemmän niille, jotka etsivät kirjekavereita. En tiedä miten ihmiset suhtautuisivat siellä postikorttien vaihtamiseen?

Blogiin vaikuttaminen: vaikutukset blogiin olisivat isot ainakin yhteistyöjuttujen osalta. Jaan aina julkaisujani Facebookissa ja Facebook on kanava, josta ihmiset löytävät blogiini. Jos en voisi jakaa julkaisujani Facebookissa, enkä Instagramissa, missä sitten? Kun en pystyisi tarjoamaan riittävää näkyvyyttä, yhteistyöjutut vähenisivät huomattavasti. Lisäksi blogin Facebook-sivu on kanava, mistä tykkääjät löytävät tuoreimpiin juttuihin. Kaikki eivät välitä Googlen kautta lukea ns. virallisesti. Toki blogille ilman Facebookkiakin lukijoita jäisi, esim. tuttavat ja ihmiset jotka löytävät blogiin Googlen kautta, mutta kyllä kävijämäärät pienenisivät.

Mitäs vielä? Esim. joillekin yrityksille ja yhdistyksille Facebook on merkittävä kanava. Joillakin eläinsuojeluyhdistyksillä saattaa olla kotia kaipaavat lemmikit pelkästään Facebookissa ja etenkin pienyrityksille Facebook on iso kanava markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan. Olisi todella iso sääli, miten paljon eri yritykset ja yhdistykset tulisivat tästä kärsimään.

Toivotaan, että Facebook ja Instagram kuitenkin tulee pysymään meillä Euroopassakin!

Voisinko ajatella meneväni BB-taloon? Miksi kyllä, miksi ei? Millainen asukas olisin?

Kyllä, voin myöntää katsovani Big Brotheria. Toivottavasti tämä tieto ja julkaisu ei karkota lukijoita, sillä mitään BB-faniblogiksi blogini ei ole muuttumassa, mutta sain inspiraation tehdä aiheesta edes yhden jutun.

Varmaan monet ovat joskus miettineet, että pärjäisivätkö he Big Brotherissa ja mitkä olisivat ne omat heikkoudet ja vahvuudet? Tässäpä omani!

Kuva: Nelonen.

Miksi ohjelma ylipäätänsä kiinnostaa ja jos osallistuisin (mitä ei tule tapahtumaan), niin miksi lähtisin mukaan?

+ Ylipäätänsä kokemus.
+ Itsensä haastaminen - miten pärjäisi mahdollisesti useammankin kuukauden niin rajatulla alueella, miten selviäisi erilaisista tehtävistä ja miten tulisi toimeen muiden ihmisten kanssa?
+ Uudet ystävät - todennäköisesti niin tiiviissä yhteisössä syntyisi myös hyviä ystävyyssuhteita.
+ Positiivinen julkisuus - olisi hienoa olla esim. roolimalli ihmisille ja löytää uusia yhteistyökuvioita ohjelman jälkeen.

Suihkussa käynti kameroiden kuvatessa olisi liikaa. Kuva: Nelonen.

Mitkä puolestaan sitten ovat niitä asioita, joiden takia en missään nimessä voisi osallistua?

- Jatkuva kuvaaminen - välillä sitä tarvitsee omaa yksityisyyttä, esim. pukiessa, suihkussa käydessä ym.
- Itensä nolaamisen ja mokaamisen pelko.
- Kaikki päätyy nettiin - jos nyt vaikka nolaat itsesi, se ei välttämättä lähtisi koskaan pois netistä.
- Univaje - todennäköisesti muut asukkaat voisi häiritä unta ja lisäksi jotkut tehtävät voisivat koetella.
- Ruokavalio - olisi vaikeaa pysyä siinä ruokavaliossa, mihin on tottunut. Jos viikkotehtävän panoksena on 99% ja viikkotehtävä menee pieleen, kovin on hiilihydraattipainotteista ruoka.
- Terveydentila - uskon, että ohjelmalla on kuitenkin jotkut kriteerit, millainen terveydentila osallistuessa tulee olla.
- Negatiivinen julkisuus - aivan varmasti, vaikka olisi kuinka ihana ihminen, myös ilkeitä kommentteja tulisi someen ja muutenkin, mikä ei olisi kivaa.

Leikitään kuitenkin, että osallistuisin - millainen asukas olisin?

- Aluksi ujo.
- Kiltti tyttö - rauhallinen, luotettava, aina muut huomioon ottava.
- Huumorintajuinen.
- Touhuaja - todennäköisesti jos oikein tylsää olisi, eikä olisi muuta tekemistä, saattaisin juurikin esim. siivoilla ja järjestellä paikkoja.
- Raitis - ei alkoholia, ei tupakkaa eikä muitakaan päihteitä.
- Eläinrakas - toisin eläinten arvoa ja oikeuksia esiin.
- Heikoimmista välittävä - toisin esiin esim. ihmisoikeuksia.
- Luova - olisin se, kuka kehittäisi erilaisia pelejä ja leikkejä. Lisäksi askartelisin roskista.
- Vahvuudet kaikissa luovissa tehtävissä, heikkoudet hyvää fyysistä kuntoa vaativissa tehtävissä.

Kuva: Pixabay.

Olisi hauskaa, jos joskus vaikka joku matkailu/mökkifirma järjestäisi esim. viikon elämysviikon Big Brother hengessä! Olisi vaikka iso mökki, jossa jonkunlainen piha. Mökkiin otettaisiin vaikka neljän miestä ja neljä naista, jotka olisivat kaikki hyvin erilaisia ja eri ikäisiä. Mökissä olisi ruokaa viikoksi. Kuten BB:ssä, asukkaat saisivat olla vain rajatulla alueella, mutta toisin kuin BB:ssä, kameroita ei olisi. Puhelimet ym. jätettäisiin pois tai niistä tehtäisiin joku sääntö, että 1-3 kertaa päivässä saa vilkaista, jos on tullut jotain kiireellisiä asioita, mitkä ei voi odottaa. Viikkotehtävänä olisi yksinkertaisesti tutustua toisiin ja lisäksi joka päivä olisi jokin päivätehtävä. Loppuviikosta voisi olla vaikka tietokilpailu asukkaista ja asukkaiden yhteenlasketut pisteet määrittäisivät sen, onnistuisiko viikkotehtävä vai ei. Sinänsä sillä ei olisi merkitystä, koska viikolle lähdettäisiin hakemaan uusia tuttavuuksia ja pitämään hauskaa, ei kilpailemaan. Kyseiselle mökkireissulle pitäisi tehdä oikein hakemus, että kaikki olisivat hyvällä yhteishengellä mukana. Mitä luulette, lähtisikö ihmisiä tällaiseen mukaan?

Voisitko itse ajatella osallistumista Big Brotheriin?
Millainen asukas olisit?

Tunnelmia kesältä 2020 osa 3 - elokuu

Kesä, tai oikeastaan koko vuosi on kulunut mielestäni todella nopeaa. Sitä en osaa sanoa, miksi siltä tuntuu. On kauheasti asioita, mitä olisi halunnut kesän aikana tehdä, mutta moni asia jäi tekemättä lähinnä koronan tuomien suositusten vuoksi. Elokuu meni oikeastaan ihan kotona Rovanimellä oleillessa. Parina päivänä kävimme autolla hieman kauempana esim. kätköilemässä ja laavulla, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Kulunutta elokuuta voisikin kutsua leppoisaksi loppukesäksi.

Koivusaaren luontopolku on ihana paikka! Tykkään kävellä pitkospuilla ja matka on omaan makuuni sopivan mittainen, n. 2 km.

Laku-kissan kotiintulopäivää vietetään 4.8. Koska Lakun tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa, vietämme Lakun syntymäpäivää kyseisenä päivänä. Onnea Laku 6-7 vuotta!

Rakastan kanavartaita, mutta ne ovat valitettavan kalliita.
Onneksi sentään niitä on muutaman kerran kesässä tarjouksessa!

Kirkkolammella oli esillä monenlaista taidetta, kuten tuoleja, johon kuka tahansa sai piirtää.
Arvaatteko mikä osa tässä tuolissa on piirtämääni?

Innostuimme maistelemaan erilaisia ja erikoisia limppareita, sekä mocktaileja.
Tämä Cosmopolitan mocktail ei ollut kyllä mikään oma suosikki.
Omasta mielestäni parasta saunajuomaa on erilaiset makuvedet.

Tästä onkin hyvä jatkaa kohti syksyä ja uusia tuulia!