Mielestäni tänäkin päivänä harrastusten tärkeyttä
vähätellään. Kun esim. aikuiset ihmiset esittäytyvät, sanotaan
tavallisesti nimi, ikä, paikkakunta ja ammatti. Mitä sekin kertoo, jos
kerron olevani Venla, 31, Rovaniemeltä ja eläkeläinen? Todennäkösesti se
herättää kysymyksiä kuten: miksi olen eläkeläinen, mitä tein ennen
eläkettä ja olenko aina asunut Lapissa. Eläkeläisestä saattaa saada
tylsän vaikutelman, mutta tosiasiassa niin vanhuuseläkkeellä, kuin
työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset ovat tänä päivänä todella
aktiivisia ihmisiä. Itse olen pitkään harrastanut paljon: blogia
(kirjoittaminen, valokuvaus), lukemista, käsitöitä, tv-sarjoja,
elokuvia, geokätköilyä, vesiliikuntaa ym. Harrastukset tuovat sisältöä
ja hyvää fiilistä elämääni ja mielestäni jokaisella tulisi olla
mieluisia harrastuksia. On todella harmi, että esim. kaikki lapset ei
voi harrastaa mitä haluaa, koska jotkut harrastukset ovat niin kalliita.
Onneksi nykyään pienituloisemmat saa tukea lasten harrastuksiin.

Kuva: Pixabay.
On myös todella harmi, että kaikki ihmiset eivät uskalla harrastaa, mitä haluavat. Itse en uskalla esim. harrastaa kaikkea liikuntaa, mitä haluaisin, koska sosiaaliset tilanteet ahdistavat. Joitakin ihmisiä puolestaan saatetaan jopa kiusata joistakin harrastuksista tai vähätellä, että "et tule koskaan menestymään tuossa". Esim. laulukilpailuissa olleet ihmiset ovat kertoneet, että heitä on aiemmin kiusattu lauluharrastuksen takia, mutta tosiasiassa he ovat olleet hyviä laulajia. Joitain poikia on puolestaan saatettu kiusata tanssiharrastuksen takia. Mutta maailmassa on monia ihmisiä, jotka kiusaamisesta huolimatta on jatkanut rakasta harrastustaan ja myöhemmin menestyneet kyseisessä harrastuksessa. Jos jostain harrastuksesta todella nauttii, älkää antako kiusaajien pilata sitä! Parhaimmassa tapauksessa harrastuksesta voi tulla niin iso osa elämää, että siitä voi tulla ammatti, jossa voi menestyä. Toki harrastus voi pysyä aina myös rakkaana harrastuksena.
Kerronpa tässä samalla hieman LEGO-harrastuksestani. Vielä muutama vuosi sitten katselin LEGOja ajatellen, että voi hitsi, olispa vaikka joku kummilapsi, jolle voisi ostaa LEGOja, joita voisi yhdessä koota. Ajattelin, että LEGOt on leluja ja lelut on lapsille. Mitä ihmisetkin ajattelisi jos ostaisin itselleni LEGOja? No, vuonna 2019 LEGO-kauppaan tuli myyntiin setti Frendit-sarjasta tutusta Central Perkistä. Siinä meni raja. Tuo pakkaus oli pakko saada, ajatteli muut mitä tahansa. Jos se tekee itseni onnelliseksi, niin sallin sen itselleni. Kun pitkästä aikaa pääsi LEGOjen makuun, niin ai että kahvilan kokoaminen oli kivaa ja siitä tuli niin hieno! Nykyään kyseinen kahvila on kirjahyllymme päällä. Kun tilasin tuon kahvilan, sain kaupanpäälle setin joulukuuseen. Sitten innostuin hankkimaan lisää minifiguureja. Sitten aloitin taloprojektin. LEGOja on kertynyt niin kirpparilta, kuin muutamia uusia settejäkin. Liityin Facebookissa Lego kahvila -nimiseen ryhmään ja huomasin, että oikeasti Suomessakin on monia muitakin aikuisia LEGO-harrastajia. Lisäksi on ihmisiä, joilla harrastus on ollut jo pitkään ja joilla on parhaimmillaan omia LEGO-huoneita, joissa saattaa olla usealla pöydällä oma LEGO-kaupunki tai hyllyittäin pienoismalleja. Tieto siitä, että harrastajia on muitakin, on tuonut itselleni hyvän fiiliksen, että hei, enhän mä niin omituinen harrastuksieni kanssa olekaan!
Mitä haluaisit harrastaa, mutta et syystä tai toisesta voi?
Ovatko omat harrastuksesi herättäneet koskaan ihmetystä?