Lemmikkilyhärit-kirjan huomasin Otavan syksyn 2017 katalogista. Mielenkiintoni heräsi heti, kun puhutaan lemmikeistä ja kyseessä on nuortenkirja. Entä minkälaisia lyhyet tarinat olisivat ja miltä ne tuntuisivat, kun normaalisti on tottunut lukemaan yli sadan sivun romaaneja, joissa on yksi tarina? Tartuin innolla ja mielenkiinnolla tähän kirjaan...
Mitä kirja sisältää?
156-sivuiseen kirjaan on saatu mahtumaan jos jonkinlaisia lemmikkejä ja tarinoita: Greta-kala, Uolevi-possu, Pessi-kilpikonna, Kossu-kissa, Cheek-leopardigekko, Stella-koira, Siltsu-undulaatti, Vanttu ja Tumppu -kanit, Kauko Aatos -hevonen, Morse-kissa, Kertut, Murkut ja Koppikset, Putte-koira, Sara ja Sarri -rotat, Tarja Halonen -tarantula ja Napoleon-viljakäärme, Nöpö ja Nilli -marsut, Sauli-sammakko, Baskerville Hound -koira ja Jörö-koira. Jokaisella näistä on omanlaisensa koti, omistajansa ja tarina. Mitä kaikkea hassua ja ikävääkin lemmikit (ja ihmiset) mahtavatkaan keksivät? Mitä Stella ajattelee omistajansa poikaystävistä? Mistä Kauko Aatos haaveilee? Miksi Putte repi kirjan? Kirjan tarinat ovat välillä lemmikkien, välillä ihmisten näkökulmasta.
Yleinen arvio kirjasta:
Harmittaa niin paljon antaa huono arvio, mutta rehellinen on oltava. Mistäköhän sitä lähtisi liikkeelle? Vaikka ihan ensimmäisestä tarinasta. Lapset katselevat kaloja, juttelevat niille ja kala sanoo vähän väliä: Plup. Plup. Ensimmäinen reaktioni oli, että tätäkö koko kirja tulee olemaan? No kirjassa on monenlaisia tarinoita monenlaisista lemmikeistä ja monista näkökulmista, mutta jos kirjan tarinat jakaisi hyviin, keskivertoihin ja huonoihin, niin valitettavasti omasta mielestäni näitä hyviä on harmillisen vähän. Kirjassa on myös ihan kaiken ikäisiä ihmisiä - niin lapsia, nuoria, kuin aikuisia. Yhdessä tarinassa teini-ikäinen poika sanoo mm. näin: "Tahdot vain pyöriä jonkun paskassa tai yrjössä. Älä luule. Helvetti, vieläkin mutsi jaksaa vänistä siitä saalista jonka kyllästit ripulipaskan hajulla. Mutsi väitti, ettei haju lähde peitosta. Se natsi pani mut korvaamaan uuden kuukausirahoista. Vittu, kuka olisi uskonut, että joku käy paskalla koirapuistossa. Toista kertaa sä et pääse sinne. Se natsi pani mut korvaamaan uuden kuukausirahoista. " No joo, sinänsä varmaan nuoret ja jotkut aikuisetkin puhuu joskus näin mutta en itse tiedä, haluisinko esim. alakouluikäisen lapsen lukevan tällaisiä? Ja siis koko kirjahan ei toki ole tällaista, mukanahan on niin vanhan mielen jorinoita kun teinityttöjen lörpöttelyjä. Joissain tarinoissa ollaan jo opiskelemassa peruskoulujen jälkeen ja vietetään sen mukaista elämää. Mutta sitten, jos miettii kirjaa aikuisemalle lukijalle, niin kirjassa on myös niitäkin tarinoita, jotka sopisivat enemmän lasten makuun? En oikein tiedä mitä ajatella ja kenelle suositella. Jos miettii, että keskiverto arvosana olisi 2,5, niin kyllä tämä nyt valitettavasti alle sen menee. Oma arvioni 2, mutta tärkeää on muistaa, että mielipiteitä on monia! Jos tästä kirjasta tulee jonkun suosikki, sehän on vain hyvä juttu! Tärkeintä on, että on löytänyt mieleistä luettavaa. Itse sain kirjasta inspiraatiota lyhäreiden kirjoittamiseen.
Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.
Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 9/2017
ISBN: 9789511317890
Kirjastoluokka: N84.2
Koko: 156 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen, suojapaperi)
Kustantaja: Otava
Kirjoittanut: Tuija Lehtinen
Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin tästä.
Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olit sitten tuttu tai tuntematon, kommentit ovat aina tervetulleita! :)