
Tiesin jo ennen kurssille menoa suunnilleen minkälaisen työn haluaisin tehdä. Se olisi rannekoru, siinä olisi mustia ja vaaleansinisiä (tai muita sinisiä) helmiä ja


Työ aloitettiin tekemällä pahvinen kehys, johon leikattiin lovet, johon loimilangat tulisi. Loimilangat jätettiin löyhälle ja niiden alle lisättiin pahvia ja kynät pieneksi korokkeeksi, jonka jälkeen langatkin sitten kiristyi hieman enemmän. (Harmi kun en tästä ottanut kuvaa...) Sitten alettiinkin kutomaan. Kuten sanotaan ja tälläkin kurssilla huomattiin: "alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo". Alkuun pääseminen oli siis hieman haastavaa, mutta alkuun päästyä työ rupesi sujumaan helpommin ja sujuvammin. Vaikeinta, ja ärsyttävintä mielestäni kuitenkin koko työssä oli lopussa loimilankojen solmiminen ja päätteleminen.
Monien käsitöiden kohdalla mietin että mitäköhän tästäkin tulee ja onnistuukohan tää ollenkaan, mutta yllätyin kyllä että ensimmäisestä helmikudontatyöstäni tuli näinkin kelvollinen.
Mikäli helmityöt kiinnostaa, on näppäryyttä ja kärsivällisyyttä, kannattaa helmikudontaa kokeilla! :)
Lisäsin tähän kirjoitukseen muutaman kuvan. Ensimmäisessä kuvassa on työni suunnittelua, pahvinen kudontakehys ja itse rannekoru. Toisessa ja kolmannessa kuvassa on opettajan sekä intiaanien tekemiä helmitöitä. Kyllä upeita ovat!