Muistoja 90-luvulta: Barbie-lehdet ysärin loppupuolelta

Barbien juhlavuoden kunniaksi ajattelin tehdä uuden ysäripoiminnan 90-luvun lopun Barbie-lehdistä, joita satuin lapsuudenkodistani löytämään hyvän kasan. Barbie-nukeilla oli iso rooli lapsuudessani, ne olivat ehdottomasti suosikkilelujani. Nimenomaan aidot Barbiet olivat parhaita, mutta muitakin muotinukkeja, kuten Steffi LOVE -nukkeja saattoi löytyä. Yleensä Barbie-nukeissa itse nuket olivat kivempia, mutta Steffillä oli kaikkea kivaa "oheiskrääsää" mitä halusin nukkejeni kotiin. Nukeilla oli kiva koti vaatekaapissa. Taisin olla lapsena oikein Barbie-fani. Kuuluin myös Barbie-kirjakerhoon ja innostuin heti, kun näin jotain Barbieen liittyvää. Onneksi paljon näistä rakkaista lapsuusmuistoista on vielä tallella. Luulin pitkään, että vanhat Barbie-lehdet olisivat menneet roskiin, mutta jotenkin ihmeen kaupalla ne olivatkin olleet tallessa. Voi sitä nostalgian määrää, kun selailin niitä äskettäin. Löysin lehtiä vuosilta 1997-1999. Tyypillisesti lehdet sisälsivät sarjakuvatarinoita, tekstitarinoita, kilpailuja, testejä, värityskuvia, askarteluideoita, reseptejä, söpöjä eläinkuvia ym. Lisäksi lehdessä oli aina jokin kaupanpäällinen, kuten koruja, postikortteja, julisteita ja tarroja. Miten on, ysärilapsi, tuleeko näistä muistoja mieleen?

 Barbie-lehtiä vuosilta 1997-1999.

 Numerossa 4/97 Shelly opetteli käyttämään pyttyä.

Numerossa 4/97 oli esillä värivaahtobarbeja. Itselläni oli tuollainen vaaleanpunainen, harmi että kadotin sen.

 Värityskuva numerossa 4/98.

Mm. numerossa 5/98 oli mainos kesäkilpailusta, johon osallistuttiin soittamalla puhelimella. Soitin itsekin kyseiseen numeroon. Kyseessä oli automaattinen viesti ja kysymyksiin vastattiin puhelimen näppäimillä. Muistan vieläkin hämmennykseni, kun puhelussa ei kysytty edes yhteystietoja. Mietin edelleen, miten voittajiin oltiin yhteydessä. Ehkä soittamalla osallistujan numeroon?

Numerossa 6/98 tehtiin uutta muotia hiuksiin laitettavilla koristeilla.

Barbie-lehdissä oli ajoittain myös reseptejä. Aprikoosi-greippi-boolin ohje löytyy numerosta 9/98. Voisikin joskus mielenkiinnosta kokeilla, voisi olla hyvää!

 Kuten monissa lasten lehdissä, myös Barbie-lehdissä askarreltiin ja askarrellaan varmaan edelleen. En tiedä, en ole uusimpia lehtiä missään selannut. Erilaisia koruaskarteluja löytyy numerosta 2/99.

Kukapa ei söpöistä eläimistä pitäisi? Nämä söpöläiset numerossa 5/99.

Generation Girl arvonta numerossa 10/99.

Nostalgisen Barbie-kirjakerhon mainos numreossa 5/99. Itselläni on iso kasa yhä edelleen kyseisen kerhon kirjoja ja tuo kello on vieläkin seinälläni.

Onnea 60-vuotiaalle Barbielle!

Katsaus Geoetsivät ja Linnavuoren lurjus -kirjaan

Huomioni kiinnittyi heti tähän kirjaan nähdessäni sen ensimmäistä kertaa Kariston kirjakatalogissa. Linnavuoren lurjus - siis se Linnavuori jossa olen käynyt koulua? Se pikkuruinen kylä Nokialla? Kyllä, juuri se. Vaikka Geoetsivät ovatkin ala-asteikäisille suunniteltuja kirjoja, olen tykännyt lukea niitä geokätköily-teeman vuoksi ja lisäksi joitakin tarinoita on myös Nokialta, missä kirjailija Johanna Hulkko itse asuu. Nokia on myös itselleni hyvin tuttua seutua, tulihan siellä reilu 20 vuotta asuttua. Kun kirjan tapahtumat liittyvät siihen kouluun, mitä itse on käynyt niin kyllähän se erityisen uteliaisuuden herättää. Ja miksi itse en ole kuullut mistään koulun kummituksesta?

Mitä kirja sisältää?

Raparperi, Emmi, Salli, Pasi-Antero ja Petteri, eli toisinsanoen Geoetsivät odottavat innolla kesäloman viimeistä viikonloppua. Ei sillä, että kouluun olisi kiire, vaan kyseisenä viikonloppuna järjestetään Nokian Linnavuoressa geokätköilyleiri. Yön yli kestävällä leirillä opeteltaisiin monenlaisia geokätköilytaitoja ja lisäksi leirin lopussa järjestettäisiin loppukoe, jossa paras ryhmä saisi palkinnoksi videokameran. Koska Linnavuori sijaitsee vain n. 11 kilometrin päästä Nokian keskustasta, geoetsivät kulkevat matkan pyörillä samalla poiketen Siurossa sijaitsevalla veistospihalla, josta geoetsivät saavat heti ensimmäisen mysteerin ratkaistavakseen. Myös itse geokätköilyleirillä on muutakin mystistä, kuin leiriin kuuluvat mysteerikätköt. Pitävätkö koulusta kerrotut kummitusjutut paikkaansa vai onko kyse sittenkin jostain muusta? Kirjan lopussa on myös kiva mysteeri lukijalle (tarkemmin nettisivu, mistä arvoitus löytyy)!

Yleinen arvio kirjasta:

Geoetsivät-kirjasarja on käsitellyt hyvin monipuolisesti geokätköilyä, kuten millaisia kätköjä on, millaisia geokätköilijöitä on, minkälaiset varusteet ovat hyödyllisiä jne. Lisäksi geotkätköjä on etsitty sarjassa niin läheltä kuin kaukaa. Kiva juttu, että sarjaan saatiin mukaan nyt myös geokätköilyleiri, joita myös tosielämässä järjestetään. Kirjaan oli todella mielenkiintoista uppoutua, koska tapahtumapaikat ovat oikeasti olemassa ja ne ovat itselleni tuttuja. Kirjan eteneminen on tyypillinen, mitä aikaisemmissakin kirjoissa: kaveriporukka kasaan, geokätköjä etsimään ja samalla tapahtuu jotain erikoista, missä geoetsivät auttavat. Tämä voi jakaa ihmiset kahtia, onko se hyvä, että kirjoissa on sama kaava vai kaipaisiko lukijat jotain muuta? Mielestäni tarinat ovat aina olleet hyviä ja toimivia, myös tässäkin kirjassa. Vaikka kaava olisikin sama, tarinat ovat kuitenkin ihan omia ja erilaisia. Kirjaan on saatu kivasti asiaa myös Nokian kirjastoista. Kiva juttu myös, että olemassa olevat pikkukylät saavat näkyvyyttä kirjoissa! Kuten aikaisemmissa Geoetsivät kirjoissa, myös Linnavuoren lurjus -kirjassa on hyvän kokoiset luvut ja teksti, josta myös plussaa. Oma arvosanani 3/5.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 7/2018
ISBN: 9789512364930
 Kirjastoluokka: L84.2
Koko: 172 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakatinen)
Kustantaja: Karisto
Kirjoittanut: Johanna Hulkko
Kuvittanut: Jari Paananen

Tutustu myös kirjailijan muihin kirjoihin Johanna Hulkon nettisivuilta.

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Karisto

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

Katsaus Tassu trio - tähtikissa -kirjaan

Eläinystävien uusi kirjasarja Tassu-trio saa jatkoa! Mitä Allulle, Christalle ja Erikalle kuuluu nyt? 

 
Mitä kirja sisältää?

Vaikka kirjan nimestä saattaa saada käsityksen, että kirjan pääpaino on Christassa ja hänen kissassaan, kirjassa kuitenkin ollaan tasapuolisesti mukana kaikkien kolmen tytön elämässä. Kirja jatkaa tarinaa siitä, mihin ensimmäinen osa, Kuriton koiranpentu päättyi. Christa on nyt saanut kissan, Mäyrän, mutta onko perheellä varaa pitää kissaa? Allu puolestaan pohtii syitä Kirpun käyttäytymiseen ja yrittää etsiä apua koiransa kouluttamiseen. Erikan elämässäkin tapahtuu, kun isä muuttaa lähemmäksi ja tarjoutuu uusia harrastusmahdollisuuksia rakkaan Flashin kanssa.

Yleinen arvio kirjasta:

Tassu trio on juuri sellainen kirjasarja, joista uskon ala-asteikäisten, eläinrakkaiden tyttöjen pitävän. Siksi onkin kiva, että kyseessä on todellakin kirjasarja, joka saa vieläkin jatkoa. Kirjasarja ei ole esim. tavutettu, isokirjaiminen tai helppolukuinen, joten näitä kirjoja lukiessa pitää todella jo osata lukea. Tai jos sarja kiinnostaa lukutaidotonta, miksi näitä ei voisi yhdessäkin lukea ääneen tai hankkia äänikirjaa? Kirjojen kappaleet ovat mielestäni kuitenkin sopivan pituisia, ei liian lyhyitä, eikä liian pitkiä. Jos nyt mietitään nimenomaan tätä kirjaa, plussaa siitä, että kirja on mielestäni realistinen, eli tapahtumat voisivat hyvin tapahtua myös todellisessakin elämässä. Kirjassa tyttöjen lisäksi seikkailee useita kissoja ja koiria, joista tulee pitkin kirjaa ihan oikeaa, hyvää tietoa, esim. lemmikkien luonteesta ja mitä lemmikki tarvitsee. Tytöillä on myös hyvin erilaiset perheet, mikä näkyy tyttöjen arjessa ja lukija huomaakin, että perheitä ja elämäntilanteita on todella monenlaisia. Miinusta kirjasta menee sille, että kirjassa kyllä tapahtuu asioita, mutta ei mitään isoa ja ihmeellistä. Kirjan nimestä tulee esim. itselleni mielikuva, että tuleekohan Christan kissasta kuuluisa? Kun kirja loppui, oma reaktioni oli, että tähänkö tämä nyt loppui? En sitten tiedä, miten näkemykset eroaa aikuisilla ja lapsilla, itsehän olen reilusti "yli-ikäinen" näihin kirjoihin. Entä miten sarja jatkuu? Sitä jäädään mielenkiinnolla odottamaan. Oma arvioni 2½, eli keskiverto.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 2018
ISBN: 9789511315803
Kirjastoluokka:
Koko: 118 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Otava
Kirjoittanut: Helena Meripaasi

Tutustu myös sarjan muihin kirjoihin:
Kuriton koiranpentu (2018)
Vauhtikuonot (2019)
 
Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Haluaisin töihin, mutten ole riittävä mihinkään - myös rajoittuneet kaipaavat töitä

Pitkään olen miettinyt sellaista, että olisi kiva, jos olisi työ jota saisi tehdä esim. muutaman tunnin päivässä tai viikossa. Tai että olisi sellainen tarvittaessa töihin muutamaksi tunniksi pyydettävä henkilö. 

 Kuva: Pixabay.

Välillä selailen työpaikkailmoituksia ihan mielenkiinnosta. Joskus mielenkiintoisia ilmoituksia löytyykin ja joihinkin olen jopa ottanut yhteyttä, mutta kaikissa on se jokin mutta. Tyypillisintä on, että pitäisi pystyä tekemään myös aamuvuoroja tai päivät ovat 8 tuntisia. Ainakin Tokmannilla pitäisi myös hallita kassa. Kassa on varmaan ainoa asia mitä en kauppatyössä pystyisi tekemään. Kaikkea muuta kyllä: hinnoittelemaan, vastaanottamaan ja purkamaan kuormaa, hoitamaan pullonpalautuskoneen, järjestelemään, siivoamaan, somistamaan... Vaikka osaisi ja pystyisi vaikka mihin niin se ei riitä. 

Lisäksi työpaikkailmoituksissa silmään pisti kesätyöt ja nuorille suunnatut työhön tutustumiset. Muutaman viikon tutustumisesta tienaisi muutaman satasen rahaa ja hyvää työkokemusta. Missä tällaiset on aikuisille? Ei kaikilla aikuisillakaan ole työkokemusta. Lisäksi tällainen kokeilujakso, josta vielä tienaisi vähän, olisi varmasti myös monelle aikuiselle todella hyvä ja palkitseva kokemus. Tottakai teini-ikäisiä tulee kannustaa töihin, mutta hei, olen itse 29-vuotias (omasta mielestäi nuori) työkyvyttömyyseläkeläinen, jolla olisi kiinnostusta: eikö vastaavaa voisi siis tarjota aikuisillekkin? Uskoisin, että on paljon kuntoutujia, eläkeläisiä, työttömiä ja muita, joilla ei kokemusta ole ja haluaisi ikäänkuin "maistiaisen" siitä, millaista on olla oikeassa työssä ja tienata oikeaa rahaa.

 Kuva: Pixabay.

Sitten eikö missään työssä ole tarvetta henkilölle, joka tekisi työtä muutaman tunnin päivässä tai viikossa? Työn  tarkotus ei olisi tienata niin, että rahalla eläisi, vaan olisi jotain mitä voisi vähän tehdä tienatakseen pientä lisää eläkkeen lisäksi. Luulisi, että esim. juuri jollekkin ruuhka-apulaiselle tms olisi tarvetta juurikin vaikka siistimiseen, hyllyttämiseen, hinnoitteluun tms.  Joku saisi hyvän, ahkeran apulaisen ja itselleni se vähänkin palkka olisi paljon. Ja eihän mitään työsopimusta heti tarvitsisi tehdä. Aina voisi lähteä esim. palkattomasta harjoittelusta liikkeelle ja katsoa miten homma lähtee käyntiin.

Erilaisia rajoitteitahan on ihmisillä vaikka ja mitä. Vaikka ihminen olisi pyörätuolissa, ei se tarkota etteikö voisi tehdä töitä. Varmasti löytyisi moniakin asioita, mitä pyörätuolissa pystyisi tekemään. Toivoisin, että myös meille tavalla tai toisella rajoittuneille ihmisille annettaisiin mahdollisuuksia ja että asiaa voitaisiin ruveta kehittään, miten myös me rajoittuneet saataisiin jotain edes pientä työtä. Jos sinä, lukija olet yrittäjä, voisiko juuri sinun yritys olla edelläkävijä ja reilu työnantaja ja tarjota pientä työtä esim. sairaalle henkilölle? Aiheesta voisi saada hyvää mainetta!

Laku-kissa puoli vuotta uudessa kodissa - mitä meille kuuluu nyt?

Kyllä aika on kulunut sitten nopeasti! Siitä on nimittäin nyt puoli vuotta, kun Laku muutti meille. Vaikka alussa olikin pikku ongelmia, elämä kissan kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja Lakusta on tullut meille rakas perheenjäsen. 

Luottamuskin on kohentunut pikkuhiljaa. Nykyään Laku saattaa olla sohvalla kanssamme iltaa viettämässä ja esim. ovikelloa ei enää pelästytä. Imuria edelleen mennään sängyn tai sohvan alle piiloon, mutta harva kissa koskaan imurista tykkää! 

Kuvittelimme myös että Laku on täysin raksukissa, mutta kun jossain vaiheessa ruokahalu alkoi hieman vähentymään, kokeilimme uudestaan myös pehmeää ruokaa. Nyt jotkut pehmeätkin ruuat kelpaavat, mutta Laku on edelleen hyvin nirso. Mitä tähän astisista testailuista olen huomannut, Lakun mieleen ovat selkeät palat, kastikkeet, liemet ja etenkin kana. Esim. Almo Naturen ruuat ja Latzin keitot maistuvat. Jos lukijoilla on ideoita, mitkä muut märkäruoat voisi sopia Lakulle, laittakaa ihmeessä kommenttia!

Uudenvuoden vaihteessa Laku oli tarkoitus viedä eläinhoitolaan hoitoon, mutta en ollut itse siihen vielä valmis. Kai se tuntuu vähän samalta kuin veisi oman lapsen useaksi päiväksi hoitoon? Ei sellaista tilannetta vielä elämässäni ole ollut, että lasta tai lemmikkiä täytyisi hoitoon viedä. Mutta viimeistään kesällä. Kyllä meidän joskus miesystävän kanssa täytyy kaksin päästä reissuun ja luotan kyllä eläinhoitolan väkeen, sillä sieltähän Laku alunperin haettiinkin.

Annetaan vielä kuvien puhua puolestaan:

Hyvin tyypillinen näky. Laku katselee silmät suurina sohvalla istujia, josko joku olisi halukas leikkimään laser-lelulla, jota Laku rakastaa yli kaiken!

Laku on rohkaistunut tulemaan kanssamme hengailemaan sohvalle.

Yhtenä päivänä toimme puhtaat pyykit sängylle joiden päälle Laku meni pötköttämään. Siirsimme yhden pyyhkeistä olohuoneeseen ja Laku otti pyyhkeen omakseen. Laku rakastaa puhtaita tekstiileitä.
Tätäkin tekstiä kirjottaessani Laku meni juuri vaihdetuille puhtaille lakanoille.

Ihanaa kevättä blogin lukijoille toivoo Laku ja Venla!

Mitä tekisin, jos voittaisin lotossa?

Tämän jutun teen puoliksi tosissani, puoliksi vitsillä. Onhan se nyt todella epätodennäköstä, että lotossa koskaan ainakaan mitään isompaa voittaisi, mutta entä jos se iso voitto osuisikin kohdalle? Ainakin toistaiseksi uskon karmaan, eli siihen että hyvillä teoilla saa hyvää ja pahoilla pahaa. Ajattelin, että jos jakaisin julkisesti ajatuksia, mitä hyvää isolla lottovoitolla tekisin, toisiko se hyvää karmaa? Jos lottovoitto joskus osuisi kohdalle, olisin julkisesti luvannut asioita, jotka myös tulisi pitää. Mutta mitä sitten tekisin isolla lottovoitolla?

Hyväntekeväisyys

Apua eläimille: Jos jotain hyväntekeväisyyttä tekisin, se olisi eläinten ja ympäristön hyväksi. Erityisesti tarjoisin apua kodittomille kissoille, mutta myös muille eläimille ja luonnolle.

Luova projekti: Luovat harrastukset ovat olleet itselleni aina tärkeitä asioita ja mielestäni näitä pitäisi tukea ja kehittää. Haluaisin järjestää esim. jonkun luovan tapahtuman tai kehittää erilaisia kerhoja ym. joihin olisi kuka tahansa tervetullut. 

Lottovoitolla tehtäisiin paljon hyvää kissoille. Kuva: Pixabay.

Jotain läheisille

Omalle ja miesystävän perheelle: Vaikea sanoa, kenelle antaisi mitä ja minkä verran. Jos lotossa voittaisi, olisi varmaan jonkinlaisen palaverin paikka, mitä kukin tarvitsee, haluaa ja miten kovasti. Ihan suoraan en rahaa antaisi kellekään, jos en tietäisi, mihin se menisi. Joitain asioita nimittäin en halua tukea, vaikka jokin tarpeettoman hieno auto, luksus vaatteet/meikit, alkoholi, ylenpalttinen törsääminen ym. Omille ja miesystäväni vanhemmille haluaisin taata hyvät olot loppuiäksi ja kuunnella heidän toiveitaan.

Omille ja miesystäväni vanhemmilleni haluaisin onnellisen loppuelämän. Kuva: Pixabay.

Miesystävä ja kissa: Koska isompi asunto olisi mahdollinen, todennäköisesti hankkisin toisen kissan ja ehkä sijaiskotikissoja. Kissalle/kissoille haluaisin hyvät olot. Paljon tilaa, paikkoja missä kiipeillä, ulkoilumahdollisuus, hyvää ruokaa... Sitä en tiedä, mitä miesystäväni haluaisi, mutta kyllä hänkin osuutensa saisi! Voisin kuvitella että rahaa auton huoltamiseen, harrastuksiin ja matkailuun.

Jotain itselle

Asunto: Oma asunto olisi kiva, mitä saisi vapaasti sisustaa. En osaa sanoa, missä se olisi, minkä kokoinen ja minkälainen, mutta ainakin tilavampi ja missä kissalla/kissoilla olisi mahdollisuus ulkoiluun. Haluaisin huoneen, mikä olisi tarkoitettu sijaiskissoille tai hoitopaikkakissoille. Haluaisin sisustaa asunnon nätiksi, mutta vaikka lotossa voittaisikin, en mitään luksusta käyttäisi. 

Matkoja: Haluaisin nähdä etenkin etelä- ja länsieurooppaa. Eurooppa tuntuu turvalliselta ja kaukomaille lähteminen tuntuu pelottavalta. Matkoilla haluaisin mennä ihan perus turistiluokassa ja ihan 2-3 tähden hotelleihin. Matkalle pyytäisin mukaan mieheni tai äitini. Koska vanhempani pitävät myös matkailusta, rahoittaisin heille mieluisan matkan.

Matkustaisin euroopassa. Kuva: Pixabay.

Harrastuksia: Haluisin yksityisille pianotunneille ja kosketinsoittimen, mutta nyt niihin ei ole varaa. Lottovoitto mahdollistaisi myös sen. Joskus kun nykyisestä tietokoneesta aika jättää, uusi tietokone. Hankkisin laadukkaan, mutten mitään kaikista hienointa ja parasta. Oikeastaan omiin harrastuksiini menee hyvin vähän rahaa, mutta ajoittain tulee jotain isompia hankintoja, kuten juurikin tuo tietokone.

Jotain pientä kivaa: Vaikka rahaa olisikin ostaa kaikkea mahdollista, niin ei sitä silti tarvitse törsätä. Pienellä kivalla tarkoitan jotain esim. ravintolassa tai kylpylässä käymistä. En edes haluisi mihinkään kalliiseen gourmee-ravintolaan, mutta kun suosikkiravintoloissa (esim. Pancho Villa tai American Diner) valitsee usein sen hampurilaisen, niin ehkä lottovoittajana malttaisi joskus sen pihvinkin ottaa.

Tulevaisuutta varten 

Ennen kaikkea rahaa säästettäisiin paljon tulevaisuutta varten. Ihan normaaliin arkeen ja arjessa tuleviin yllätyksiin ja isoihin hankintoihin. Jos joskus esim. saisi lapsia, siihenkös sitä rahaa menisikin.

Pidetään peukkuja, että joskus tärppäisi!

Katsaus Ysärikirjaan

Olen todella onnellinen siitä, että sain elää 90-lukua niin, että siitä jäi selkeitä muistoja. Olen syntynyt vuoden 1989 loppupuolella, joten oikeastaan koko lapsuuteni oli 90-lukua. Toisaalta olisin halunnut syntyä vähän aikaisemmin: olisi ollut kiva leikkiä myös enemmän 80-luvun leluilla ja elää teinin elämää ysärin lopussa. Mutta en valita. Teinin elämää näin sisaruksiltani ja onneksi heiltä jäi myös niitä kaipaaniani kasarilelujakin.

Nykyään olen jonkinlainen ysärifani. Välillä on mukava kuunnella Radio Novan Retroperjantaita ja Facebookissa olen Kasari- ja ysärilelut -nimisessä ryhmässä, jossa tulee etenkin juuri lapsuuden leikit mieleen. Myös Ylex - Parasta ennen -ryhmässä on usein vaikka mitä hauskoja ysäripoimintoja.

Kun ysärikirja julkaistiin, niin olihan se nyt pakko saada ja uppoutua lapsuusvuosiin uudelleen!

Mitä kirja sisältää?
Kirja jakautuu johdannon, kiitoksien, lähteiden ja kirjallisuuden, sekä viitteiden lisäksi yhteentoista osaan:

Lamasta eurohuumaan ja kettutyttöihin
Nahkasohvalla jukkapalmun katveessa
"I'm your Tamagotchi"
Luokkahuoneesta Linnanmäelle
Mikropizzaa, texmexiä ja currybroileria
Flanellipaita vyötärölle ja menox!
Bertin päiväkirjoja ja SinäMinän novelleja
Bailujen parhaat vol. 1
Tuutin täydeltä katsottavaa
Muodostetaan yheyttä
Ysäri päättyi millenniumiin

Lisäksi jokaisesta ysärivuodesta on tehty aukeama, jossa kerrotaan pieniä tietoiskuja kuluneen vuoden merkittävistä tapahtumista, hittibiiseistä ja vuoden elokuvista. 
 

Muodostetaan yhteyttä osiossa muistellaan mm. internetin yleistymistä ja 90-luvun tietokone ja konsolipelejä.

Mikropizzaa, texmexiä ja currybroileria osiossa muistellaan mm. 90-luvun syntymäpäiväjuhlia ja vuosikymmenen suosituimpia ruokia.

Jokaisesta 90-luvun vuodesta on listattu kunkin vuoden merkittäviä tapahtumia, vuoden hittejä ja vuoden elokuvia. Kuvassa vuoden 1994 elokuvalistausta.

 
Yleinen arvio kirjasta:

Tämä kirja pitäisi löytyä jokaisen ysärifanin kirjahyllystä! Kirjassa on mielestäni hyvin ja monipuolisesti kerrottu 90-luvun elämää ja kuvitusta on riittävästi. Kirjaa voisi kuvailla ikään kuin pieneksi aikamatkaksi halki 90-luvun. Kun näin hyvin on saatu 90-luku yhteen kirjaan, se sopii hyvin kenelle tahansa 90-luvusta kiinnostuneelle. Tapahtumia on hauska muistella itsekseen tai muiden kanssa ja jonain päivänä tämän kirjan kanssa on kiva kertoa vaikka omille lapsille, millaista silloin oli kun itse oli lapsi/nuori. Omasta mielestäni todella hyvin onnistunut tietokirja, jonka tekemiseen on nähty vaivaa. Plussaa myös lähteistä ja viitteistä. Saataisiinpa vastaavia kirjoja myös muista vuosikymmeniltä! Arvosanaa miettiessäni en keksi mitä kirjassa oltaisiin voitu tehdä toisin, joten jos ei 5/5 niin ainakin lähellä.

Tutustu myös kustantajan esittelyyn kirjasta tästä.

Kirjan perustiedot:
Julkaistu: 9/2017
ISBN: 9789523003347
Kirjastoluokka: 90.2
Koko: 176 sivua
Ulkoasu: Sidottu (kovakantinen)
Kustantaja: Atena
Kirjoittanut: Essi Huuhka ja Aino Tormulainen
Graafinen suunnittelu: Aino Ahtiainen
Taitto: Laura Niemi-Pynttäri

Osta kirja:
CDON
Adlibris
Suomalainen kirjakauppa
Prisma
Atena  

Sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 (esimerkiksi) kohtiin:
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää